Hanna

lle tohvelin-p??llyksi? ja ?idille pyyheliinan-pid?kett?. T?t? ennen h?nell? ei koskaan ollut niin hyvi? joululahjoja antaa. H?n kuvitteli jo edelt?p?in heid?n kaikkien ihastusta

lisivat sattuneet n?kem??n. Sitten kun kaikki oli valmiina, j?rjesti h?n ne kauniisti laatikkoonsa, is?n tohvelit perimm?lle, Jussin kirjoitusmatto ja ?idin pyyheliinan-pid?ke eteen. Syrj??n palv

m??r? tulla auttamaan. Taikina oli jo p?iv?? ennen laitettu valmiiksi ja Hanna sai tiet?? kaikki ainek

otti siit? py?reit? palasia, jotka j?tti Hannan huostaan, n?ytt?en kuinka h?nen oli niiden suhteen menetteleminen. Panna t?ytett? keskikohdalle, k??nt?? toinen puolisko palasesta t?ytteen p??lle, painaa reunat yhteen ja sitten veitsen k?rjell? somasti koristella. Liisa, se oli uuden ky?kkipiian nimi, rasvasi pellit ja ripisteli niihin jauhoja. Ensimm?iset eiv?t Hannalta oikein syntyneet, mutta v?hitellen h?n opastu

li oven k?yv?n, vaan ei katsonut taakseen, luuli Liisan palanneen konttuorista. Mut

n se jo siirtyi syrj??n ja sijaan tuli jotain muuta. Sitten olivat ihmisetkin siell? paljon vilkkaampia, ei niin j?r?m?isen totisia ja pannukaakkumaisia kuin pikkukaupunkilaiset. H?n oli saanut koko joukon uusia tuttavuuksia, mutta niist? h?n kertoisi tuonnempana. Nyt ensin suuri, suuri salaisuus! Oliko varma, ettei kukaan heit? kuunnellut? Ei kukaan, Hanna sen vakuutti. Ja Olga siirtyi viel? likemm?ksi ja kertoi puoleksi kuiskaamalla, kuinka h?n ja Woldemar usein tapasivat toisiaan Helsingiss?, milloin kadulla, milloin tilaisuu

ihen v?h?n naurahti vaan, heitti p??t? taakse ja kohautti hartioita. Semmoisia lapsellisuuksia! Ei h?n Tirri? ollut koskaan rakastanut. Erehtyi itsest??n, ei ymm?rt?nyt silloin viel?, mit? rakkaus ol

t. Mutta h?n kiskaisi mielens? niist? irti, ei tahtonut en?? muistella semmoisia ik?vi?. E

n tutustua; sopisivat juuri hyvin yhteen, sill? Salmela oli tuommoinen suuri idealisti, niinkuin Hannakin. H?nest? varmaan tulisi jotain erinomaista. Papiksi h?n aiko

a, ?mutta miss?p? me sattuisimme yhteen

n matkaa h?nest? pois. ?Etk? k?y huveissa! Mutta tottahan

? h?nen kaulaansa. ?Hanna, rakas, sin? olet muuttunut, olet k?ynyt niin surulliseksi. Mit? varten, sano! Ovatko ihmiset olleet sinulle pahoja? El? huoli heist?, ollaan me vaan yksiss?, me vanhat yst?v?t ja toverit. Tied?tk?, ett?

aalean siniseen, jonka Hanna vaatekaapista veti esiin. ?Ihan

n edess? ja tottuneella silm?ll? ta

Polvilleen h?n laskeutui Hannan viereen, ratkoi ensin ja poimutteli sitten uudelleen. Varmalla k?dell? h?n neulaa k?ytti ja ter?v? oli silm? huomaamaan

set t?ytyi kammata toisella lailla, k?vert?? edest? ja vet

h?nt? hymyillen silmiin. Hanna hymyili vastaan; oli jo valla

?n osaisi oikein olla, n?ytt?isi kenties typer?lt?; ja mit? h?n ymm?rt?isi puhella

olista, mutta samalla sukkelaa ja nerokasta; siihen pian tottui. Mutta varmuutta ennen kaikkea ja suurta itseluottamusta vaadittiin, ei koskaan saisi hukata konseptiaan. Sattuiko rikkomaan seurael?m?n t

ei mit??n. Mutta kun h?nen huolestuneet silm?ns? tapasivat kuvan peiliss?, miellytt?v?t, kauniit kasvot, tunsi h?n itsens? lohdutetuksi. Olga osasi todella laittaa h?nen hiuks

lm?t iskiv?t h?neen kiinni. Onnellisesti h?n kumminkin p??si tuolille istumaan Olgan viereen ja oli silloin kuin turvan takana. Rohkeni katsella ymp?rilleen

n?in; varmaankin tytt?rien hylk??m?t, vanhat. Hansikkaista napit poissa ja sormien p??t kuluneet, mutta ne viat peitettiin joko nen?liinalla tai muuten. Niin salaa kuin mahdollista he luomien alta tarka

tain edustat ja kaulukset olivat kovat kuin kivet; huivien solmut juuri s?ntiileen niinkuin niiden olla piti. Housut, nutut, liivit harjatut ja saappaat kiilloitetut, sanalla sanoen: mies kiireest? kantap??h?n tuiki moitteeton. Senp? he hyvin tiesiv?tkin ja siksi niin varmoja katseit

olivat koettaneet; tarkan tutkimuksen j?lkeen valinneet pukuunsa ne v?rit, jotka kasvoille sopivat, ja keinoilla monenmoisilla vieh?tysvoimaansa e

valssiin; punastuen nosti Hanna kyyn?spa?ns? h?nen k?sivarrelleen ja huimaavassa pyorinn?ss? he lensiv?t ymp?ri avaran salin. Kun pys?htyiv?t, oli Hanna v?h?ll? kaatua; h?nt? huimasi oudoksesta, kun ei pitk??n aikaan ollut tanssinut. Mutta herra Salmela piteli h?nt? viel? k?dest? ja kysyi jotakin. Hanna eroitti sanan ?franseesi? ja kumarsi p??t??n m

seen h?n aina v?liin ??nn?hti; sanoi milloin ?hm?, milloin ?niin?, milloin ?jaa?, milloin ?jaha?; aina sen mukaan kuin kulloinkin luuli soveltuvan. Ja ilman ett? h?n sit? juuri ajatteli, oli suu kohteliaassa hymyss? kaiken aikaa, se kuului niinkuin asiaan. Sen ohessa h?n toisella silm?ll??n tarkasti muita naisia ja koetti

kilin?? ja tupakan savua sekaisin totih?yryn kanssa saliin tunkeutui. Entiselt? ilma jo oli raskas p?lyst?, hiest? ja kuumuudesta; naisten viuhkat liikkuivat, lamput paloivat himme?sti. Vanhempain naisten silm?t alkoivat k?yd? kankeiksi ja kieli v?syi, yksi ja toinen haukoitteli

jo niinkuin h?nkin. Mutta Hannapa silloin tunsi itsens? paljon vapaammaksi. Melke

oi. Ryk?isi

paljon v?

O

vasti

ii

onkin niin l

O

teli ruumistaan; tempoili viatonta hansikast

neiti ta

yl

; min?kin

i n

??k? neiti

? Onkim

??k? neiti

a oikeammin j?rvell? olemisest

i ollenkaan seurannut. N?ht?v?sti h?n harkitsi uutta kysymyst?

neiti ajel

kk?

iv?n? aiotaan pi

olen k

t ylip??n. Tahtovat vaan t

si laittaa yksi

hevonen, j

se on

menn? yhteen rekeen. Sill? lailla

t?isi naisten

, eik

silloin katosikin j?ykkyys ja he pitkittiv?t p

uhe kaikui; herrat ja naiset, tanssi, valo, kaikki tulvaili h?nelle mieleen. Silm?t kiinni hymysuin h?n makasi, toinen k?sivarsi p??n alla. Ja h?n nautti muistellessaan, kuinka usein Salmela pitkin iltaa oli pyyt?nyt h?nt? tanssiin. Kerran, kun

ta loppuun h?n p??si; kevennetyll? mielell? h?n puhalsi kynttil?n sammuksiin, painoi poskensa pehme??n tyynyyn ja ummisti j?lleen silm?t. Ja ajatukset meniv?t takaisin kuluneesen iltaan. Uudelleen h?n kuvaili liitelev?ns? suuren salin lattiaa poikki ja pitkin, kav

elt??, mutta vastahakoista se oli. Leikkeli suuria palasia pikemmin p??st?kseen. Mutta kyll? sit? kesti kuitenkin, sill? puoli toppaa oli ?iti antanut h?nelle huostaan. Silm?kulmat rypyss? ja huulet pitk?ll? h?n teki ty?t??n, kun Olga arvon tuli h?

sinulla hau

hyvin

l?htein tietysti

a ja luotettavaa. Ja sitten kun h?n aikoo papiksi, se varsinkin todistaa hyv??. Etk? usko,

saattaisi rakastua pappiin, enk? papin rouvaksi rupeisi. Pit?isi ai

t. Min? kaikkian ennemm

atsoa yl?s, saada turva

el?m? on sent?

niin, o

l??n niin jaloa toint

n palv

emar ole teoloogi. Mutta pid? sin? vaan omat ajatuksesi. Ehk

? nyt jo

li sormillaan p?yt??n,

uskaa, kun olisimme

piti h?iritt?m?n, ainoa kerta kun h?nell? oli v?h?n hauskaa. Mutta samassa h?n jo taas soi

l?htisi ja j?tt?isi heid?t kahden Olgan kanssa, sill? ?idin kuullen he eiv?t voisi n?in vapaasti pu

s? jonossa l?ksiv?t reaalikoulun pihasta kaupungin katuja kiert?m??n. T?m? Hannan mielest? oli kuitenkin vallan toista. Ajaminen, kulku

niin mielell?ni katselen t?hti?, ja koettelen

an on muualla kun meid?n maapal

a tuolla kaukana jotain korkeampaa

sen loi Jumala omaksi kuvakseen, puhalsi h?neen oman henke

sitten on

. Vai oletteko tekin noita, jot

ne syntiinl

an maahan eik? anneta mit??n uutta sijaan. Kirkko, valtio, yhteiskunta, koko sivistynyt maailma h?ilyy pohjattoman syvyyden partaalla. Semmoinen, n?ettek?s, on aika, jossa me el?

ett? te aiotte

olla uskonnon tukeena t?h?n aikaan, kun niin paljon

?neen. ?Kuinka te olett

ksi, jos olisin mies.

on aviopuolisona ja ?itin?. Se on h?nen jaloin

a va

enn? leuhkasi kadulla, otti pitki? askeleita ik??nkuin jotain paeten eik? katsonut ihmisiin koskaan. P??ss? h?nell? tavallisesti oli vanhanaikuinen silkkihattu, jommoista ei kukaan ihminen en?? pit?nyt, ja hame, joka liehui ymp?rill?, oli varmaan mummo vainaan ajoilta. Kammonsekaisella uteliaisuudella oli Hanna aina sivukulkeissaan heitt?nyt sil

i olemaan, ellei n

p?yri

ainen kyll? voi vaikuttaa. Mutta

minkaan vanhana piikana kuole. Vai olisitteko n

n matkaa j?lkeen. Mutta sit? rauhallisemmin he saivat ajatuksia vaihtaa. Salmela enimmiten puhui, Hanna kuunteli. Ja yh? suuremmaksi h?nen ihastuksensa kasvoi, sill? Salmela oli niin erinomaisen viisas h?nen mi

inakin osaksi j?tetty kaupunkiin. Ei tykk?n??n tietysti, siihen he, lapsuudesta saakka turmeltuneet ihmisraukat, olivat mahdottomat. Tavan mukaan oli herroille sent??n t??ll?kin la

in realismin vaikutuksia. Runotar oli sy?ksetty valtaistuimeltaan pois, luonnontiede oli astunut sijaan. Mit? kaunista, mit? ylent?v?? oli tuossa luonnon kuvaamisessa, varsinkin kun aivan tahallaan tuotiin viel? esiin kaikki rumuudet ja likaisuudet. Ihmiset kuvailtiin huonoiksi siihen sijaan kuin runoilijan tulisi luoda niist? esimerkiksi kelpaavia ihanteita. Tosin t?m? osaksi meni Hannan ajatuspiirin ulkopuolelle, mutta sit? sok

uuksissa, milloin taas yksityisiss? seuroissa. Salmela aina saattoi Hannaa kotiin; portille s

halunnut kuin saada Hannaa omakseen. Tuommoinen vieno, suloinen luonne oli juuri sopiva aviovaimolle. H?nen kanssaan mies onnelliseksi tulisi. H?n ajatuksissaan kuvaili kotiaan, jossa h?n, perheen tuki ja turva, hallitsi ja ohjasi jokaisen el?m??, h?nen vaimonsa taas ihanana ja valoisana h?nen ymp?rill??n h??ri, h?nt? ihaili ja kunnioitti, h?nen mielt??n kaikessa noudatti eik? muuta onnea kai

iset sit? vastaan. Huivip?isill? ei siihen ollut aikaa. Isvosikat ajoivat torin alanurkalta kilpaa p?lypilvess? jalan kulkevien ohitse; rient?? kokivat n?m?tkin, mink? enn?ttiv?t. Laiva puhisi ja jytkytti tullessaan;

a ja huomasi parven kaupungin nuoria neitosia siell? l?hell? v?h?n matkaa h?nest?. Hanna oli niiden mukana. H?n meni tervehtim??n, ja puheli heid?n kanssaan siksi kuin sek? ajurit ett? jalkav?ki olivat hajonneet pois.

a pitkin. Usein he viime aikoina olivatkin puhumattomina toisten seurassa, mutta ??n

m??n?? kysyi vihdoin Salmela, kun

lta?, vastasi Hanna. ?Kysymmek? no

? tahtoisin puhua teil

t k??ntyiv?t kirkonkulmasta oikeaan; antoivat heid?n menn? ja kulkivat kahden Etel?vuorikatua suoraan yl?s. Hiljaisina he t

ja juoksivat. Er?s valkotukkainen pieni poika hypp?si keskikadulle, pelj?styi hevosta ja kaatui. Hevonen meni ohit

tk? he oikein tienneet, mille nauroivat, mutta nauroivat kuitenkin. Hanna heille hymyili ja palasi takaisin Salmelan luokse, joka seisoi ja odotti kadun toisella puolen. He jatkoivat kulkuaan ja lapset j?iv?t katsomaan heid?n j?lkeens?. Tyt?t ihmetteliv?t Hannan kaunista hattua ja parasollia; leninki?ki

?n oli punainen aina otsaan saakka ja kiireesti h?n astui. Juuri heid?n kohdalleen kun oli p??ssyt, h?n tuota pikaa loi silm?ns? Hannaan. Mutta Hanna k??nsi p??ns? pois eik? tervehtinyt. En

en ja lehtivine pensaineen oli heid?n allansa. Korkeat riippakoivut sihisiv?t ja linnut visertel

ys?htyen aina v?liin. Ja koko ajan h?n kepill??n piirteli maahan, sanojako vai kuvioita, ei h?n sit? itsek??n tiennyt, piirteli h?n vaan, pyyhki pois ja taas uudestaan piirteli. Sitten kun h?n oli

n. Rakastatteko minua, tahdotteko tulla omakseni, tahdotteko jakaa kan

lta niin hiljaa, ett? sen sil

n katseen ja pingoittuneet kasvot. H?nt? v?h?n p?yristytti; pelj?styen h?n painoi silm?ns? umpeen ja tunsi samassa jotain vierasta ja kylm??. Kummastuksella h?n kysyi itselt??n mit? se oli, miksi h?nen katseessaan juuri semmoinen outo ja vastenmielinen kiilto ilmestyi. Mutta ei h?n sit? kauan joutunut ajattelemaan. Salmela oli t?ynn? riemuavaa onne

al

llut kaunis nimi; mutta ehk? h?n v?h

ivujen varjostamaa tiet? kotiap?in astuivat. P??ttiv?t, etteiv?t viel? mit??n sanoisi vanhemmilleen. Sitten he vasta t

en pois; Joroisiin ensin k?yh?in vanhempainsa luokse kes?ksi ja syksyll? Helsinkiin lukuja jatkama

?, sanoi Salmela, kun he viimeisen? iltana taas kahden k?veliv?t ja rauhallist

na, ?eip?h?n minulla muut

kitsi h?nt?

rmas, mit? sinulta

ymp?ri, nosti toisella h?nen leukaansa

tko t?

voin. Mi

tyt?lle se ei ole hyv?. H?nen sielunsa on kuin kirkas pei

yn poissa. Luuletko, ett?

rran kummastui sit? ja vaistomaisesti h?n tunsi, ett? Salmelassa jotain liikkui, jolle h?n j?i vieraaksi. Mutta ei h?n sit? tarkempaan huolinut ajatella, eik? j?l

ioilla. Hanna jo monta kertaa oli tahtonut p

oi, ?meid?n t?ytyy l?hte?,

, sano ett? ol

asti k?sivarrellaan, ett? o

iukan lomaa, ?jos sattuisi joku tulemaan meit? vastaan, k

i kukaan tule. Eik? t??ll?p?

olttivat, h?nen hengityksens? oli lyhyt ja tiuha. Si

jotka k?viv?t yh? rajummiksi. Ei h?n tiennyt mink?t?

? H?n pyysi niin kaunii

it? huolinut, eik?

?n ohitsensa. H?n oli ehtinyt n?hd? heit? sylekk?in, Hanna oli siit? aivan v

etti h?nt?

luuletkos, ett? h?n semmoista min?k??n pit??. Outo mies, ei h?n tunn

lleen vet?? Ha

en??.? Hanna nousi

inua laivalle, saammehan sil

kun tuskin uskallan

ut viipym??n. H?n oli kuin tulisilla hiilill? ja rauhoittui vasta sitten, kun p??si

ta suojelen ja s?ilyt?n kaikilta maailman myrskyilt?, jota rakastan ja k?sill?

llaan taas, luotti ja turvasi h?neen eik? muistanut en?? lainkaan

?nt?, vaikka koko sarvinen lauma yht? haavaa olisi rynt?issyt p??lle. Mutta lehm?t eiv?t olleetkaan vihaisia, rauhallisesti vaan k??nsiv?t p??t??n, katsoivat heih