Hanna

tsellut ja paremmin heit? v?ltt??kseen painui h?n penkin nurkkaan syv?lle, koivun alle. Hame vaan ja jalat j?iv?t n?kyviin. Ilma o

sa voinut olla. Luottaa, kunnioittaa, ihailla, rakastaa, antaa kaikki

id?t yhteen, m??r?nnyt heid?t jo alusta alkaen toisilleen. Ei voinut h?n kyllin kiitollinen olla siit? ett? Kallen rakkauden oli voittanut. Mutta koko ik?ns? h?

isiin ja k?yhi? ruokittaisiin. Siunaukseksi he olisivat seurakunnalleen, kaikki rakastaisivat heit? ja he kaikkia. Eik? h?n ajatellut murheen p?ivi? koskaan tulevan, e

h?lventynyt kaduilta ja torin k?yt?vilt?. H?m?r? oli muuttunut melkein pime?ksi.

pois. Oli niin suloista uina

?ntev?st? poljennasta. Hanna ei ollut tiet??kseenk??n, istui rauhassa vaan ja k??nsi p??ns? pois

n? olet. Tule kot

h?nen vieree

sinua hakemassa ja k?skiv?t sanomaan, ett? sinun huomen

mi

in?!

min? s

e sotav?en torvisoitto mukaan. Ja min? menen kanss'

ihan varmaan,

ivat a

mutta h?n oli Kallelle luvan

min? kui

t, siell? illallinen odottaa, paistetuita

tta saatanhan kuitenkin t

K?visit uimakoulua niinkuin me, n

hta tulet mer

me hypp??mme. Herran poika, sin? py?rtyisit varmaan. Tulepas katsomaan huomen

nko pa

vertaisista mit??n. Tohtori kielsi kivenkovaan vai

vaikka tohtori

n nyt. Emme paljon piittaa, vaikka p?? poikki menk??n.

luvut,

leip?? saadaan, ja siihen voimia tarvitaan. Antaahan olla, ajan kulua. N?hd??np?s, eik? t?st? kasva toisenmoista sukupolvea, kuin tuo entinen, valtio

Tarvitaanhan virka

ja olisivat n?yri? ja tottelevaisia. Ymm?rt?isiv?t taikka elleiv?t ymm?rt?isi, niin heit? o

us

vaan sanon, ett? kun min? t?st? ohjaksiin tartun, niin kerrassa se mahti v?

set virkoihin haluavat. He tiet?v?t ett? heill?

een niin paljon maailmaan, et

kuinka tulisi toimeen kolme vuotta, jonka ajan kuluttua he vasta voisivat h?it? pit??. Mutta Hannan mielest? tuo aika oli lyhyt. H?n ei viel? likimainkaan ollut valmis niin ankaran totiseen

?vi kahta. H?n aikoi juuri ruveta riisumaan, kun raskaita askeleita k

lta, vai ollako menem?tt?. Ei h?n mill??n ehdolla olisi tahtonut n?hd? is?? tuossa tilassa; mutta ?idill? oli ollut p??n

i--arvasitko, ett? minulla-

henki l?yhk?si jo kaukaa v?kev?lt?; mutta miksi oli h?n nyt n

tiet?. Is? otti k?dell??n tukea ensin uu

t?nne kuu-kuu

seurasi j?ljess? ruokasaliin. Is?

n? kerron--kas kun posket punott

nt? suutelemaan. ?iti vavahti, k??nsi p

annan--niin-mamma saa laitta

alas painaen turpean suunsa ?idin huulille. ?iti koetti sys?t? h

iti, ?sytyt? kynttil

n, n?hdess??n Hannan vaaleat kasvot, ?el?

nyt kohta? Eik? h?n arvannut, kuinka

tuli ?iti hiljaa ruokasal

Jumala siit? kirouksesta, johon huonon miehen vaimo on tuomittu. Lapsi kulta, sin? et voi aavistaa--enk? min? voi kertoa--mutta el? mene naimiseen, ellet saa toisenmoista miest?. Saa

i k?tens? ?

ma-r

leen, joka oli niin hyv?, niin vakava ja luotettava, parhaimpia miehi?,

s pappa p

Anna kohta jyrkk? kiel

luu Sassa

isi h?nelle min

tyy se tehd?. Ole kohtelias

a, ja ?iti riensi h?nen luoksee

, t??ll? on niin kylm??,

i tulemaan

omaan?, lausui Hanna

ja toisi s?nkykamariin

kes?ll? on. Tyhj?? si

aikinan laittamista. P?yd?ll? oli korkea kasa sihtatuita ruisjauhoja, joita h?n talrikill

a. Kuolisi, mokoma, kerrankin. Ihme ja kumma, ett? se kamreerska jaksaa sit? k?rsi?. Min? h?net olisin tap

tse puuliiteriin. Palatessaan, puusyly

sent??n v?h?n pu

si Liisa h?nen j?lkeens?. ?Kun te viit

ytytti. Polvillaan h?n oli, selin is??n, ja puha

eningiss? meinaa t?n?p?iv?n? olla,

yv??, vastasi

rsiamelle. Etk?s ole n?hnyt, kui

ekaan h?nen morsiame

i valmiiksi. Annapas tuo papyrossipuntti t?nne. Ja tikkuja ka

eten toisella k?mmenell??n lattiaan ja k??nsi nyt kasvonsa is

min? Sass

assalle, rikkaalle

E

tsoi ?

iivaa? Kreivi?

nna rakas

n? en r

haaveksitaan yht?, toista, milloin ikuista rakkautta, milloin muuta. Ei, Hanna, mene sin? vaan naim

n kunnioita h

ist?syyst?, jos

l?? hu

a sin? se

atsoi niin vihaisesti

nnettu asia?

h?vetk?? Ja mit? se teit? liikuttaa, kuinka h?n ennen naimistaan on el?nyt. Voi h?nest? silt? u

yrossilopun lat

mmoisia. Sin? menet nyt kauniisti ottamaan toisen puvun

sen leningin p??llens?, mutta itki koko ajan kama

sissa; ei h?n mit??n puhunut, mutta se n?kyi h?nen silmist??n. Kohta p?iv?llisen j?lke

rantaan?, h?n sanoi, ?l?hdemm

mit??n, n?ytti

? oli mennyt huoneesta. ?Ja koeta olla rohkeampi. Ei

apaita olennossaan ja seurael?m??n tottuneita. Hanna tunsi itsens? vieraaksi heid?n seassaan; eip? h?n heit? tuntenutkaan paljon muuta kuin nimelt?. Niill? puhetta riitti ja

s? niin kovin yksin?iseksi, oli juuri kuin kaukana kaikista, jotka siin? iloitsivat h?nen ymp?rill??n. Eik? h?n voinut k?sitt??, miksi Sassa juuri h?neen oli mieltynyt

? h?n tuli tiet?m??

sisarensa iskiv?t silm?? toisilleen. Neiti Wiik nousi yl?s ja ehdoitti k?velyretke?, johon kaikki suostuivat. Hanna ajatt

skasi Sassa, tartt

nen t?ytyi j??d?. Pelj

anaa lausuessa. Ei h?nell? entiselt?k??n ollut paljon itseluottamusta, mutta nyt se tyyten h?visi ja onnistumaton h?n sitten todenper??n olikin kaikin puolin. Kun heill? oli vieraita ja h?nen t?ytyi tulla sis??n, istui h?n aina j?ykk?n? tuolin reunalla, puhui vaan puoli??neen ja suurimmast

t?nne, no, pikemmin! Se on niin hidas ja saamaton kaikessa. No, p

le vaatteet, sit? ei joka tytt? tee?,

l?mmitti h?nen syd?nt??n ja itsekseen h?n nyt p??

ehk? juuri on omansa,

mik? nolla, ett? oikei

skin nollaksi muuttuu. Niinh?n ne ovat hienoja, ne naiset, ja ylevi?, ett? t

a seurael?m?ss? paljon aika

iell? osaa k?ytt??nty? eik? o

sia, ett? kurkusta tuo vedontapainen pinnistys antaantuisi, joka aina v?kisen aj

l?s p?yd?st??, h?n kysy

tti alak

n?, h?n sa

ta oli p?iv?llisp?yt??n l?htenytkin. Suuret, t?ytel?iset vesikarpalot valuivat

minen, n?yr?ksi ja ahkeraksi, joka l?yt?isi onnensa muiden onnessa. Jos nykyisyys olikin tukalaa ja raskasta, mit? siit?! Pian kului kolme vuotta, sitten muuttuisi kaikki. Ei vihaisia silm?yksi? en??, eik? tuommoista ylenkatsetta. Kalle rakasti h?nt?

ti, ettei h?n rumempi ollut kuin ennenk??n. Is? sanoi, etteiv?t ne seuroissa olleet h?nest? tiet?vin??n; mutta is? olikin n?hnyt h?nt? vaan tuommoisten vanhempain ihmisten joukossa, jossa kainous h?nt? aina niin painoi. Olipa h?n kyll? iloinen ja vapaa omien tuttujensa ja ik?istens? parissa. Eiv?tk? olisi h?nest? tiet?vin??n! Kun Kalle aivan

j?lleen ty?h?ns?, sill? h?n arvasi ?idin tulevan h?nt? lohduttama

sikin samalla ovea

?vaikka pappa onkin vihainen. T?m? kyll? menee ohitse,

n h?nen p??st??n kiinni

otta, l

stasi Hanna

aukset viipyiv?tkin. Joskus h?nest? Kallen kirjeet tuntuivat kylmemmilt?, ja juuri kuin v?kin?isesti kirjoitetuilta, ja silloin aina kipe? pistos viilsi syd?nt?. Mutta h?n karkoitti pois kaikki ep?ilykset, ei h?n sallinut niiden tulla heid?n v?li??n h?mment?m??n. Arvattavasti oli Kalle v?synyt liiallisesta lukemisesta eik? sen vuoksi jaksanut virke?mm?sti ki

suuteli sit? ensimm?lt? aamuin ja illoin, mutta v?hitellen h?n kumminkin sen tavan j?tti, kun rupesi pit?m??n sit? kovin lapsellisena. Joka kerran kun h?n Hannalta sai pitk?n ja l?mpim?n kirjeen, p??tti h?n viipym?tt? kirjoittaa yht? pitk?n vastaan, mutta eih?n se

ssa, k?veli kamarinsa lattiaa edes takaisin nurkasta nurkkaan, mutta pysyi rehellisesti kotona. Sit? kesti kaksi viikkoa s?ntilleen. Silloin h?n uupui, mieli k?vi alakuloiseksi ja p??t? kivisti. Oli perjantai-p?iv?. Luku ei sujunut, puuttui sek? halua ett? kyky?. Sohvallaan h?n venyi, katsoi kelloa v?h? v?liin ja mietti, eik? pit?isi kuitenkin menn? ulos virkistyst? hakemaan. Kaksi viikkoa h?n oli paasto

n niin yht? mittaa oli aivojaan vaivannut. T?st? puolin h?n p??tti lukea vaan aamup?iv?st? ja viett

ntulevia naisia, varsinkin niit?, jotka olivat sievi? ja kauniita. Kohteliaasti nostettiin lakkia, jos sattuivat tuttuja olemaan, mutta ohi p??sty? lausuttiin irstaisia sanoja, varoittaen kuitenkin

her?si halu pist?yty? sis??n. Ja portaita he vajosivat alas kaikki nelj?,

herroja kyydinnyt. Salmelan polvet loukkua l?iv?t, kun h?n portin kohdalla kukkarostaan kaivoi pojalle rahaa. Kaksimarkkainen tuli kouraan; puoli liikaa, mutta sama se, antoi menn? kerran. Poika kiitti, ja h?m?r?ss?kin tiedossaan ymm?rsi Salmela

i sike??n uneen. Kuorsaten h?n veti henke? puoleksi sieramien, puoleksi avonaisen suun kautta, josta limainen sylki valui alas tyynylle. Tylsiss? kasvoissa ei sielun merkki? ilmestynyt, ruumiissa vaan veri kiersi ja ty?t??n teki. Kun unta oli kest?nyt kuusi tuntia yht?mittaa, alkoi naljakkuus nen?n ymp?rilt? v?henty? ja ihon hikirei'ist? l?mmin kosteus huokua. Puolip?iv?n aikaan h?n viimeinkin her?si. Raoitti turpeita silm?luomiaan, ?risi ja pyyhki huulensa kuivaksi. Kieli oli kovin paksuna suussa, seltterivett? teki mieli, mutta kukkarossa ei en?? ollut penni?k??n. Harmis

elalta Mikkeliss

? Ka

Helsinkiin, koska h?nen tekee niin mielens? eik?, Jumalan kiitos, varojen puute esteen? ole. H?n tulee sinne parhaasta p??st? pianon soittoa harjoittelemaan, johon h?nell? n?ytt?? olevan erinomaiset luonnonlahjat. Ja pyyt?isimme, ett? tekisit hyvin ja me

t?

r Sal

on juuri t?n??n?, mutisi Kal

sti? itse??n, muutti paida

selleen. Kerjuupoikana meni Mikkeliin ja eik? vaan liene siell? rikkaimpia kauppiaita t?t? nyky?. H

a, pit?en p??t??n pesuvadin ylitse, vale

iltana ajoi yl?s junalta nuoren

ku?, puhui neiti, ?tulet olemaan oppaana

li serkku ja aut

mukaani ostoksia tekem??n, koh

yl

mela vallan ihastui. Serkun oikeude

v??n olemaan Hel

ti. Ent

moi

ko sitten yh

hk

tuo pieni, hansikkainen k?si, mutta serkun oikeudella h

n?kyvist? pois. Kirje velassakin h?n taas oli Hannalle, mutta eip? h?nell? nyt ollut aikaa. Tuonnempana h?n sitten kirjoittaisi pitemm?lt?, kertoi

a kirjeiden alle. Ei h?n aavistanut, ett? Hanna juuri samana hetken? istui kamarissaan h

lenkaan ollut sit?, jota Hanna kaipasi ja odotti. Pelko, ettei Kalle h?nt? en?? rakastaisi, oli yh? useammin ruvennut h?nt? vaivaamaan. Ja nyt, hiljaisena iltay?n? se melkein varmuutena valtasi h?nen mielens?. Eik? h?n kuitenkaan tahtonut sit? viel? uskoa, ei viel? viimeisest? toivosta

hartaasti, ettei Jumala sallisi niin suurta onnettomuutta tapahtuvan, vaan s?ilytt?isi h?nelle ikuisiksi ajoiksi Kallen uskollisuu

el? k??nn? kasvojasi minusta, el?k? hylk??

hallisempi h?n kuitenkin oli, hiljainen toivo sai taas sijaa syd?mess?. Huomenna

semmaksi. Sit? ei kukaan kotona huomannut, sill? ?itikin t?h?n aikaan sairasteli eik? jaksanut olla ylh??ll? paljon ollenkaan. Is? ei semmoisia merkille pannut ja Jussilla oli muita hommi

Pojat ovat ihan toista. Niitten kanssa saa toki puhella ja telmi? ja niit? voi antaa vaikka korvalle, kun vihaksi p

et olivat alhaalla, joka nurkka oli t?ynn? k?rsimyst? ja h?m?r?? hiljaisuutta. ?iti vaivaantui pienimm?st?kin risahduksesta. Hanna liikkui hiljaa ja varov

ll? ?iti ei kumminkaan tahtonut p?ivill? olla peitteen alla. V?syneen? h?n sitten vaipui takaisin vuoteelle, silm?t painuivat kiinni ja

sa tohaht

laitetaan p?

ja rep?isi s

din?, kuiskasi h?n,

sanoi Hanna, ja annettuaan ?idille vett?

iisa koskaan op

tta, vaikka hyvin tiesi, ettei a

a su

?hden tieheni, vaikka t?n? p?iv?n?. Ottakaa sitten Miina takaisin, ett? saatte mi

isa

n hartioihin kiinni ja puristi h?nt? vedonta

h?tti h?n, ?se ei ole

is

urjanako te olette. Min

ka tulee t??

i aina v?liin ikkunan luokse ja painoi otsaansa v?lipuuhun. H?n katsoi yl?s taivasta kohden, se oli harmaa. Ja h?n katsoi pihaan, siell? oli kaikki niinkuin ennen. Vesi-tiinu oli pai

ensa kaltainen. Salmelalta ei kirjett? kuulunut. Hanna vakuutti itselleen, ettei h?n sit? en?? odottanutkaan. Kuitenkin h?nen syd?mens

ja Huhtikuu. Toukok

ottiin Salmelan olevan

Olgaa se harmitti, h?n

an t

nnalle niin varovaise

an varma??

l? sure, ei

ekaan?, sanoi H

tta kun Hanna yh? jatko

eta jo. Mit? sin?

iinni ja nauroi vaan yht? mittaa. Olga haki h?nelle vett? juoda,

hae?, san

ui sohvalle hiljaa itkien. Olga istui pallille h?

llut v?h?n loukattu. Hanna oli k?ynyt niin kummalliseksi viime aikoina, n?ytti melkein silt?, kuin h?n olisi tahtonut heit? toisia v?ltt??. Eiv?t he koskaan

ikaa sohvalla ja itki. Mutta sitten h?n kavahti

ottamuksensa, toivonsa lokaan kehnon miehen tallattavaksi. H?pe? ja katumus, viha ja ylenkatse raivosivat h?nen povessaan

oli s?ilytt?nyt. Ja sitten h?n nauroi taas, tuommoista kamalaa, soinnutonta naurua. ?kki? h?n kuitenkin tau

t? v?h??k??n, ei kuullut

nut ja uskonut. Ei merkki?k??n siit?, ett? muutosta milloinkaan tulisi. Ja kuitenkin sanottiin, ett? Jumala rukouksen t?ytt??,

aa vaikutusalaa, ja kuinka h?n oli ylist?nyt onneaan, kun luuli

rkossa. Ompelukoneen ??ress? h?n istui p?iv?t p??t??n, oli hiljaisempi ja harvapuheisempi kuin ennen

, ei ainakaan semmoista, jota olisi kannattanut ajatella. Tuli kes?, kes?n j?lkeen syksy

is? kerran hyv?ll? tuulella ollessaan, ?onpa h?nell? pensiooni minun j?l

tuo oli

eniusta r?nnikadun varrella, h?nen myrtti?ns? ja pient

tuo oli

a silm?kulmien v?lill? oli syv? ryppy ja huul

n vaatteita valmisteli. Mutta ajatukse

s oli h?nen el?m?ll??n? Siin? kysymys, joka lakkaam

t pys?hdytt?? kaikki, vaivuttaa ne iankaikkiseen uneen, tai h?vitt?? ne olemattomuuden y?h?n. H?n oli v?synyt, kuolemaan asti v?synyt ja ihmetteli, kuinka muut niin hy?riv?t ja py?riv?t turhan voiton t?hden. Mit? iloa heill?

t?nt? tuskaa tuntemaan, valheellisesta ilosta pettym??n, kivun, vaivan ja kuoleman k?rsimyksi? ko

kyennyt. Mutta siihen mielentilaan p??sty??n oli kuin viimeinenkin t

tapaisesti h?n s?i ja nukkui, konee

tui kuin unessa vaan. Kauhistus ja kummallinen pelko h?net silloin valtasivat. Aivoissa oli outo kirist?v? tunne, ajatuksen juoksu seisahtui ja syd?n sykki levottomasti

ottaneet. Veri liikkui kummallisesti h?nen suonissaan, se milloin jytkytti ja l?i, milloin taas kovin hit

emmin muut. Ei h?n voinut siit? kene

iv? vietteli h?nt? ulos; monta viikkoa oli kulunut siit? kun h?n viimeksi oli portista kadulle astunut. Honkaniemelle h?n l?ksi ja istui siell? monta tuntia j?rven rann

Ikkuna oli auki; siell? istui raukka p?yt?ns? ??ress? yksin

Hanna, kumartuen alas kad

pasi ensin taaksep?in, mut

leen, ja Hanna l?ksi pois. Vanha neiti kurotti p??ns? ikkunasta ja katse

is?lle. Jussi kiskoili nappia, koetellakseen, olivatko oikein lujassa

88