Murtavia voimia
Siikalahden Mikolla, mutta kuollut toista vuotta takaperin. Antti-ukko oli ollut toisissa naimisissa jo 20 vuotta ja tuloksena t?st?kin oli ollut vain yksi, Annikka-niminen tyt?r, joka ny
t? noin 15 vuotta. Usein kun selk? kastui rukoilemisesta, tah
kossa oli tiilikakluuni, seiniss? hyvin vanhat sinikuvaiset tapetit. Niiss? oli lukemattomia repe?mi? ja reiki?, aivan kuin
eet, niin ettei rahoja turhiin tuhlattu. Kamarissa oli huono j?rjestys, ep?miellytt?v? haju ja vahvasti likaa. Kyll? Annikka toisinaan tahtoi sit? tuulettaa ja
tumaan s?ngynlaidalle. Siin? tuli n?kyviin pieni, kuihtunut ukko, jonka verhona oli tukeva, siniseksi v?rj?tty paita. Tukka oli pitk? ja paksuissa vanukkeissa ja valui kasvoille, kun h?n ys
voipa muori,
on, kun... Muorihan k?ski sinun makaamaan vuorokauden v?llyjen alla. Kun tu
ottunut k?ytt?m??n puhetapaa, jota ?kkin?inen
ui vaarin ??ni kuin s?ngynalta, v?llyist?, joiden
in on kylm?. Pysy vain siell?.? H?
ssa ja niiden ymp?rill? lukematon parvi k?
l? v?llyjen alla t?ytyy olla sil
inkaan sit? kylm?ss? ole k
vasta suuresta, palvatusta l
!? H?n rupesi nii
? kuului
?h
?h?n se olisi, jos k?yt?isiin
oikein
ppysiss? oleva parmakin p??si tuossa h?
meill? omaisuutta siksi, niin sopisi nyt kerran koet
se aina jaksettaisiin, mutta kun ne tohtorien l??kkeet monellekin ihmiselle ovat vain jo
sit? nyt peritt?v??kin siksi ett? sais tuota nyt jotain minunkin t
i ?ij? kohta kuulla. Kahakka saatiin kuitenkin onnelliseen loppup??t?kseen sill?, ett? p??tettiin odotta
a, ett? Siikalahden Mikko tu
vehti hyv
on. Mit? teill
n kuulunut. Mikko kopisteli
Onko taas makuull
siell? kastellut jalkansa ja tullut
n k?ynyt vaari. Saa n?hd
i ja antoi jotain l??kett? sis??n, mit? lie ollut, ja k?s
n siin? ko
. Tohtorin pariin se nyt vaitelee, mut
aisi Mikko, ik??nkuin o
n, ik??nkuin kysyen, ett? mit?
ne nyt ei ainakaan pid? menn?. Saisihan tuossa nyt viel? el?? tuo ukko meill? nuoremmi
sesti k?sitt?en v?vyn kiihke?t? rakkauden osoitusta. Ja se
eli muori itsekseen ja tunsi ukkonsa nyt ol
paikan valloittanut, ja l?hti kamariin
oetetaan ja vaikka mist? apua hae
llaan?? kyseli h?n
?n? o
i tohtorilla sit? nyt *tapattamaan*
at? Kuka
, mik? l
se sen
es. Mutta kohta kuoli,
eti pois peiton p?
edes koettaa, sittenp? senkin tiet?isi. Eik?
in, ett? se menee turhaan. Sanoin t?ss? muorille, ett? saisittepa te nyt viel? olla
?neek? ?ij? edes, kuinka hyv?n? h?nt? pid
olette?? kyseli v?v
ik??. Tuhat kahdeksa
in vanhaksi l
jo kyll
??nkuin
outavia!
. Mikko rupesi ilman ajatte
on, ettei tohtorin
hkasi ja
it??n tule, omaa s
ja sanoi, ettei h?n s
enkin tarkoitit
kein heltyneen? ??nsi, ik??nkuin aikeessa va
i koonnut, en min? saisi siit? pe
i kadottaa
ista, joka ei maksa mit??n. Luulisitte pian, ett? min? sit? sen t?hden neuvon, ettei tohtorin tyk? ment?isi... En min? sano!... Kun sen kerta v?ltt?m?tt? ny
si puna. Vaari alkoi jo per?
isia omatekoisia l??k
ttumisen vauhtiin ja sit? e
tsekseen, mutta kuitenkin sairaalle,
pitk?? puhetta pid??,
kuulevaan korvaan
dottomat rikkaudet ole, e
En min? vi
i kiinte?sti taistelevan jonkun
nnaliisa-vainajalle. Min? olen lasteni holhooja ja mun t?yty
rina, kun oli jo oven taakse ku
uveta sulle maksamaan
?n katsetta. N?kyi rupe
katsell
niin tulin sanoneeksi. Ja mun t?ytyy pi
kehtaatkaan tuollaisia puhua, vaikka
tavalla velallisten ja takausmiesten varallisuusolot muuttuvat. Nyt jo ovat n?in? vuosina h?vinneet sellaisetkin, joita ei olisi usko
ill? Mikko puhui nyt asiasta, joka pani heid?t ajatt
n velkakirjoista, mit? niille olisi teht?v?. Nyt pit?? jokaisen, kell? vaan on
kon kasvoista n?ytti, kuin h?nt? olisi jonkin
??si vaarilta, ?tuleeko
koi katsellen mie
si oikein ottaa Kalenius laskemaan velkakirjoja ja katsomaan. Niiss? on hyvin monta minunkin tiet??kse
yll??, my
on sama, jos antaisi niille anteeksi koko velan. Joka ei minulle ma
n saattaneet ajatellakaan tehd? niin kuin Mikko sanoi, mutta niin paljon rahaihmisi? he olivat, ett? my?ns
. Saadakseen asialleen kaiken mahdollisen varmuuden
uotettavimpina pidetyt vel
nka
in niiden omaisuus vastaa. Sitten kun ne joutuvat takauksia maksamaan, on niin mukava keino p??st? niist?, kun antaa talonsa
ittaa p?y
? sa
yt taa
tahtoo auttaa kaikkia,
kuitenkaan velkoja kui
o on hyv??,
it? on velk
ataa ma
n h?n on takaa
siinsa neuvottomina: ku
ehk? tuhannen m
? p??see
?h
mies.? Mikko taas naurahti. H?n otaksui nyt saavansa vanhukset vastus
han naapurinsa kanssa, niin ajattelin ehdottaa, ett? siirt?isitte minulle Hautalaisen oman velkakirjan, sek? ne, joissa h
sill? heti kun ehdotus oli sanottu, s
hd??, virka
n? anna niit??,
ksi
e pidet??n?,
it? hakemukseen pane, ennenk
ill? kuuluu olev
taas taitaa olla
ja n?ki t?m?n silmien
... Mit? sin? s
n mit? ta
aista sin? sil
n on v?vy tulossa Hautalasta?? H?n l?visti ka
nauroi em?nt?. Mutta kysy
i te ette sitten anna minun
anhukset taas melkei
ilm?t i
te lis??, jos Janne sattuu ta
ainakaan lupaa kysytt?
? ti
kemist? sulla on meid?n asiain kans
sit?k??n tied?, vaikka minulla olisi jo
k??v?ns? nyt, kun ei talossa ollut ket??n miesv?ke? saatavilla. Kiukun
kein meid?n k
lle ne Hautalan velkakir
ille, Annikalle
?k?.
ins? kyyneltelev?n luuli Annikka is?ns? tulleen entist? kipe?mm?ksi, astui vuoteen ??reen ja kysyi sit?. ?iti selitti, ettei niin ollut lai
?iti i
otiaaseen tytt??n, joka eli viel? kokonaan toisenlaista sielunel?m?? kuin he, raha-ihmiset. H?n ei voinut katsoa Annikan suuriin, kysyviin silmiin. H?n kyll? koetti sit?, yritti ajaa
mit? yst?v?llisimm?n, rakastettavimman
s ik?v?n, kiukkua synnytt?v?n tunnelman. H?n ajatteli aivan sit? Annika