Murtavia voimia
, mit? t??ll? oli tapahtunut ja miten h?n jo kauhistuksissaan oli ajatellut, ett? kun ei ole ke
us saada sinut em?nn?kseen?
nikan silm?t kuvasti
s? yhtyi samaan, sill? tytt? osoitti asian ma
tkisen n?ht?v?sti ollen jostain kahden vaiheilla. Mutta vihdoin
minun haltuuni ne Ha
sin? n
vaan ot
?itis
ian. Kummissaan kysyi h?n,
vaan s?il
t v?h?n h?mill?
jo oikein varmat aik
ekaan,
??, tuleeko siit? mit??n, sit? on nuor
iihen kitulia
talaisella on kovin pal
viel? mit??n kiir
n siit? nyt tarvitse mit??n puhua, e
esi kyyne
? kysy
se ne kohta panee hakemukseen. Ja olispa se h?vyt?nt? n?in omakyl?l?isten kesken. Mutt
oi muorin
nn? papereita. Vaari sai sen verran tolkkua kirjoituksesta, ett? kun laatikko nostettiin h?nen viereens? s?ngyn laidalle,
oittaa, ettei se nyt va
, tuumai
a, mutta eih?n nyt n
h?n levoton velkakirjain kohtalosta. Muorin huomio kiintyi meteliin, j
e pihanurmikkoa j?rsim??n!? ja alkoi rynn?t? ulo
le, ettei...? Mutta silloin
in mies ja kuuluisin kerj?l?inen, vaimoineen ja lapsilaumoineen. Aik
Tanelim?en Samu, joka t?t? elinkeinoa oli harjoittanut ammattinaan jo el?m?nik?ns? ja oli siin? niin vaurastunut, ett? nyt jo oli monta vuotta hevosella kierrellyt, oli suulaan akkansa ja rupisten lastensa
pojat ja tytt?ret jo kilvan tupaa kohti riensiv?t r??syj?ns? pyristellen, ?idin vi
huitoen k?sill??n ja est?en lapsia
??, muutamat... Nuo kakaratkin n?kyv?t taas olevan niin ruvissakin ett?, Jumalako sen tiet??, mit? kapia teiss? lieneek??n... (Siikalahden Eliinalle, jok
Samu, pikkuruinen ja n?yr? miesk??pykk?, joka muuten n?ht?v?sti o
ti per??n akka, isompi
n kumminkin aina t?yty
puolisot vuorote
emme, yht? kalliisti lunastettuja kuin tekin, vaikka ei Jumala olekaan meille maallista tavaraa siunann
varasta?, t?ytti Siikal
ehdi, sin?, et sin? ole parempi kuin muutkaan! Jumala on antanut s
hillitsem?tt?m?sti naura
ihmiset, tu
ti h?mill??n
t??. Em?nt? haki tuvasta leiv?npalasia, jotka pani er??n pienen tyt?n helmaan. Toisenlaisissa oloissa ol
luhdistaan, kun Samu jouk
tuollaisen melun nosta
si. Mutta ei se sovi, kun yritet??n pihaa saada pysym??n viheri?n?. - Tuon kyl?nkepin toi Siikala
en
assa tulevat ja miehetkin. Min? m
ss?ns?, suoristi hameensa laskoksia, kasteli hiuk
, sinisen harmaat silm?t jostain aavistuksesta loistivat ja hipi?? v?rj?si soma ahava
sa poika Matti
kuuli h?n kuisk
i Matti arvelematta, ka
siin? na
antanssi-laulusta ??ikkistuikkis
nen?, pen?
lta
kaa, joka isollavarpaallaan piirteli kuvioita pihan hiekkaan ja kulmiensa alta t?hysteli
an tuvan oven k?yv?n, l?hti tarhan kautta vilkaisemaan kotiin p?in, menness??n vehkeillen ja tuontuostakin olkansa ylitse taakseen katsoen. Matti huusi, kielteli menem?st?, ja kun
l? oli valkea liina sidottuna p??n ymp?ri, otsasta niskaan. Tuossa asussa teki h?n semmoisen surullisen viehke?n, puoleensa vet?v?n vaikutuksen, ett? melkein
a se
puaan poltellen nojaili tarha-ait
ljo ku
aan jotain luudanva
llinen otus
n Annikk
siaa si
keppi?
mutta samassa alkoi kuulua rattaiden ryske portin ulkopuolelta ja se s
lee, mene
rehti sei
sa keskinkertainen, kasvot ter?v?piirteiset, parrattomat, silmiss? tuikea katse. P??ll? oli siniseksi v?rj?tty aivinainen pusurimekko ja jaloissa omatekoiset p
k?sen Annikka
kyl?n
mit? se
seen ti
? asi
n? kys
?steli is?nt? h
i? t??ll? makuutet
noi Matti ja l?hti vie
s?nt? sen kaivolla, sitoi ohjaksist
h?n sanoi jaksavansa odotta
iniossa n?ytt?? parem
oraat ovat l?hteneet ja
taas pannut rinnin
llut el
E
h?vytt?mi? ovat paimenet, joiden syyksi asian usk
kulkeeko se Matti tuoll
i sekautunut tuollaisiin kysymyksiin, - mutta sama
lut, ja kyll?p? se v?
it??n niin kauan
ensink??n odottanut. H
ksi
on monta
?v?sti yh? enemm?n h?mm?styneen
ei saa ik?n? tulla Siika
langot silt? olisi en??, kun
d?t, ett? minulla on ve
l'au
van
aksaa vuosikausiin, sill? nytkin tulee katovu
iin paljon katkeruutta, ett? em?nt
iet???, huoka
iet?? talonpoikakin, et
n neuvossa viel?, joka voi k?
kiita sellaisesta maasta, miss? ei ole oraita,
ei vastav?itteill??n tahtonut k
, ett? min? olen k?yhin? vuosina pelastunut h?vi?st? sill?, ett? poikani on naimisissa M?rk?sen tytt?ren kanssa j
ehan nyt
i??n menn?. Sill? koko pit?j? tiet??, etteiv?t minun velk
vaan toivomaan, ett? asiasta tulisi tosi. Ja toden h?n siit? kyll? ymm?rsi tulevan, jos Matti tahtoi. Ainoa, mit? oli pel?tt?viss?, oli is?n ja Matin riitaantuminen. Kun is?nt? meni purkamaan aidaskuormaansa, valtasivat monenlaiset tuskastuttavat
koettele
t?ysi kamariin, lankesi polvillensa v