Pikku haltijoita

eni, kuinka

an brysselimattok??r?ll?, herrain Ketshem

nen synti on huokean tavaran himo. K?sit? minut oikein. En tarkoita sellaista turhaa, prameilevaa korua, joka j?ljittelee hyv?? ja arvokasta tavaraa. Ei, sellainen ei voi j?

miten h?n sai sen v?litteen? er??ss? kaupanteossa, ja kuinka h?n sen puhdistettuaan huomasikin sen oikeaksi Murilloksi. Ja sitten ottaa h?n sikarin hampaistaan ja n?ytt?? sinulle kaikki pikkuseikat taulussa; h?n asettaa uutimet niin, ett? valo olisi hyv? ja tasainen; h?n kulettaa sinua edestakaisin huoneessa, ja koko ajan on sinun

tu? Min? en ainakaan el?ess?ni ole sellaista kuullut", ja rouva Croesus p?yhistelihe kuin olisi h?n kruunattu maailman kaikilla hyveill?, ja h?nen atlassikenk?ns? tuskin koskettivat maton kukkasellista pintaa. Olenpa itsekin hyvin ylpe?, omistaessani

ostumusta anoen, ja Maria ja Jenny kuiskaavat alituisesti korvaan

ia seitsem?nkymment?viisi o

isi muille maton hintaa, sill? se oli todellakin niin alhainen, ett? muut ostajat voisivat siit? n?rk?sty?; mutta t?m? oli viimeinen t?t? mallia, ja h?n m?isi mielell??n loppuun vanhan varastonsa. Sit?paitsi olimme aina tehneet siell? kauppaa, ja h?n pi

min? mielest?ni kuin Adam, ottaessaan Evalta omenan, ja vaimoni mattok?

: "No niin, yst?v?ni, koska se on sinulle mieleen, lienee parasta, ett? sen otat", - tuntui sielussani raskas paino, pahaa-aavistava tunne, jota ei

n, johon matto ostettiin, jotta luki

oli riippumaton muodin oikuista. Taloutemme oli kalliolle perustettu, eik? hiedalle juoksevalle. Ja niin asetuimme uuteen kotiimme sill? vakaumuksella, ett? koti on asuttavaksi aijottu ja huonekalut k?ytett?viksi. J?rkev?, kunnon vaimoni oli samaa mielt? kuin min?kin - h?nest?, kuten minustakin, koti oli meit? varte

n vaimolleni, tarjotkaamme yst?villemme mit? meill? itsell?kin on, ei

lessani kuinka hauskalta kotimme tuntui jo h?nen ensi kerran sinne astuessaan. Suuri, laaja ja ilmakas huoneemme kaari-ikkunoineen oli nyt niin l?mmin ja valoisa, oikea auringon mielipaikka. Siell? ei tuntunut sit? koleaa ja vieroittavaa uutuutta, joka tymp?isee miehen tovereita ja panee heid?t ajattelemaan: "ei, Crowfieldille ei ole menemist? arkivaattei

selaili, lev?tess??n p?iv?llisen j?lkeen sohvallaan. Kaari-ikkunalla visersiv?t kanaarilintuset ja kukki alati raittiita kasveja, taulujen ymp?rill? sein?ll? kiemurteli muratti. Mutta suloisin kaikista oli kumminkin kodin alttari, leimuava liesi, jonka rattoisa r?iske tekee majamme niin l?mpim?n kodikkaaksi. Min? yhdyn t?ydellisesti er??seen amerikkalaiseen kirjailijaan, joka pit?? avonaista takk

ellisyyteen, puut kun olivat niin kamalan kalliita. Mutta varaa heill? kyll? oli perhearvon yll?pit?miseksi sisustaa ko

antoi heille l?mp?isen, valoisan ja ilmakkaan huoneen, jossa oli kaikkia mit? nouseva polvi tarvitsee huvikseen ja

ksi kuletat palikka

stasi pienokainen huuli lerpallaan

kuin salaisemmissakaan piilopaikoissa heid?n omalla alueellaan. Minun kirjoitusp?yt?ni oli laivaveist?m?n? Artturin uudelle laivalle, tallina

?h?nkin ahdistettiin. Vaimoni ja min? saimme alistua kohtaloomme ja el?? t?ss? el?intarhassa, varsinkin kun itse asiassa salaisesti olimme hyvin kiintyneet n?ihin nelijalkaisiin lapsiin. N?in me siis kasvoimme ja vaurastuimme yhdess?, - lapset, koirat, linnut, kukat ja kaikki tyyni; ja vaikka vaimoni usein em?nnyyden innossa, johon parhaimmatkin naiset joskus lankeavat, vakuutti, ett? me n?iss? oloissa emme koskaan voi vieraita vastaanottaa, lohdutin h?nt? aina k??nt?m?ll? h?nen huomionsa siihen vierasvirtaan, joka tulvaili vierashuoneeseemme, ja josta p??tt?en ihmiset kovin mielell??n k?viv?t luonamme. Tuttavamme tuntuivat viihtyv?n hyvin siell?; siell? oli hauskaa ja kodikasta, vapaata ja l?mmint?, ja kesku

vat yhdess? vanhenneet, on rauhallinen ja sopusointuinen leima, joka minua suuresti miellytt??. Mit?p? siit?, jos suuri, mukava nojatuoli, jossa niin monta yst?v?? on istua lekottanut, v?h?n ravistuukin liitoksissaan? Tai jos pienoinen reik? ilmestyy mukavan sohvamme hauskassa p??llisess?. Suvaitsenhan hyv?ntahtoises

ein puhkee esiin aivan odottamatta. Niinp? olivat Maria ja Jenny, jotka yhdess? olivat valikoineet sisustuksen Marian uuteen

in kerran toisen heist? selitt?v?n ?id

juhlallisen perhekokouksen j?lkeen - peitt?m??n liian n?kyvi? parsimia, joita onnellisten vuosien kuluessa oli karttunut vahv

si - tuotiin sis??n ja naulittiin laattialle. Ihastuksen hymin? kulki suusta suuhun. Vanhat yst?v?mme tulivat sit? ihme

i Maria, nuoruuden avomielisyydell?, "matto

iess??n loiskuttaa se vett? matolle. Ja, tied?tk?, ?iti, ei minusta sovi pit?? kasvia t?ss? huoneessa. Niist? vuotaa aina vett? matolle, putoaa kukkia ja

??n -, mutta rupesi ep?r?im??n ja keskustelemaan

ia kev?t- ja syksymyrskyj?, joita kutsutaan suursiivoamiseksi. Ken tiet?? minne n?m? raivottaret karkoittavat yst?v?lliset kotihaltijamme, mitk? synneist?mme tulevat p?iv?nvaloon, ja mitk? vapaudet ja my?nnytykset, jotka vaimomme tavallisena kuolevaisena ollessaan meille antoi, otetaan meilt? pois? Jos olen saanut luvan pit??

ojatuolin selk?nojalle ja katselevat sielt? alas kuin vuoren huipulta, toiset valtaavat hiilihangon, toiset taas k?yv?t noitapiiriin ja tanssivat riemuiten viel? kiiluvalla liedell?. K?yskenteliv?tp? jotkut kirjoitusp?yd?ll?kin. Yksi oli istuutunut mustepullolle puhellen jalat ristiss? kyn?npyyhkimell? istuvan toverinsa kanssa, kolmannen velikullan heihin katsellessa hiekka

kuin puuhaisivat jotain erinomaista. Kaari-ikkunalla oli niit? koko joukkonen, k?siss??n reppuja ja pusseja kuin matkalle l?htiess?. Kirjoitusp?yd?ll?ni oli my?skin kokous mustepullon ymp?rill?, jossa kiihke?sti keskusteltiin, toisten kootessa ja sullotessa pikku s?kkeihin kaikenmoista noitatavaraa. Kaikkialla huoneessa oli sama sekamelska, vaimoni sohvalla ja ty?korissa, kaikkialla su

ett? he tahtovat v?h?n seurata uutta muotia. Ja onhan meid?n vierashuoneemme hyvin rap

utin koko sieluni katkeruud

ojatuolien p??llisiss?; eih?n siin? mit??n pahaa, jos l?het?mme ne verhoilijan luo p??llystett?viksi, omasta puolestaan h?n mielell??n antoi muuttaa kukkasens

i ennen ostamaan uuden, kuin parantelemaan t?t? vanhaa, ja n?ytti toisen, uutta kuosia, joka olisi meille soveltunut. Voisihan sit? v?h?n

nkittiin sulkemaan aurinkoa vierashuoneesta, siunatut auringons?teet p??siv?t sinne vain silloin kun perheeni po

ttuja. N?m? pienet olennot takertuivat aina vaimoni ja tytt?jeni vaatteisiin, ty?nsiv?t heit? kyyn?sp?ihin, istuttivat heihin tyytym?tt?myytt? ja panivat heid?t vertailemaan ostamiaan uusia, tyylikk?it? tavaroita entisp?ivien j??nn?sparkoihin. He hylk?siv?t kirj

na ollut kaikkea sekaisin, ty?huoneena, kirjastona, lastenkamarina ja kasvihuoneena aiva

n tomuinen, ja jokainen tomuhiude n?kyy t?

i oivallinen, siell? saisi h?n viskell? papereitaan mielin m??rin ja l?mmitell? takkansa edess?, jota h?n niin rakastaa, ja viihtyisi mainiosti. Me taas puolestamme nost

net villikissat luulivat minun aivan vaipu

h?tt?v?t olennot, jotka niin monessa suhteessa luottavat sinuun, n?kev?t sinussa ?kki? avuttoman, yksinkertaisen

tiet?v?t talousasioista ja huoneiden sisustuksesta? Eih?n is? k?y miss??n, h?n ei tied? eik? v?l

it? ollaan?" ajattelin; ja sis?ss?ni p??ti

yt?ni t?st? nurkasta, olkaa hyv?

ysy? valveilla Junon nukuttaessa h?nt? Venuksen vy?ll?, kuin voisi joku mei

iivautta, tuskin tied?n milloin ja miten se k?vi; he ottivat huomioon kaikki toiveeni, koettivat parh

ten Napoleon niin sattuvasti kutsui sit? vanhaa, tuttua logiikkaa, jonka mukaan sen,

a suuri sein?peili sek? kamiini, joka oli aina suljettu ja josta l?mmin virtasi vain luukun kautta. Ikkunoissa riippui

heit? vastaanottaessamme. Vanhat yst?v?mme kapinoitsivat ja kysyiv?t, mit? olivat rikkoneet meit? vastaan, koska heit? niin kohtelimme. He valittivat niin haikeasti, ett? v?hitellen ilmaisimme heille salaisuuden, ett? meill? oli suuri aurinkoinen huone minun ty?huoneenani, jossa kaikki

uuden huoneen ty?huoneekseni, saadakseni kaikki k?skij?n oikeudet siell?, vaikka avosylin otin vastaan kaikki, jotka vain

e t??ll?? Menk??mm

erhe ja perheen yst?v?t n?yt

anna meid?n olla t??ll?, jossa viihdymme ja voimme liikkua ja olla

- ja kun haltijat pakenevat huoneesta, ei siin? kukaan viihdy. Taulut, esiriput, sohvat ja kaikki muu hienous eiv?t vastaa niitten l?sn?o