Qventin Durward

' olen muuten min? ennen sua, ja tykkieni jyskee

a kun

vartijoiden vaihtoa - toiset heist? par'aikaa palasivat kasarmiin y?llisest? virantoimituksestaan, toiset taas marssivat ulos aamuvartioimiseen, ja viel?kin toiset, niiden parissa h?nen enonsakin, pukivat varustukset ylleen menn?kseen itse Ludvig kuninkaan k?skyj? vastaanottamaan. Ilolla, joka n?in nuorelle miehelle t?mm?isess? tilaisuudessa oli aivan luonnollinen, Qventin pani p??lleen uuteen virkaansa kuuluvat komeat pukimet sek? aseet; ja h?nen enonsa, tarkasti ja t?sm?llis

herrojensa takana. T??ll? odotti my?s koko joukko mets?styspalvelijoita kauniitten hevosten ja jalojen koirien kanssa, joita j?lkim?isi? Qventin katseli niin hartaalla mielihalulla, ett? h?nen enonsa useamman kerran t?ytyi muistuttaa h?nelle, etteiv?t n?m? elukat olleet siell? h?nen huviksensa, vaan kuningasta varten. Ludvig olikin eritt?in ahkera m

ijat liikkeelle; ja annettuansa useampia merkkej? sek? tunnussanoja, joista pidettiin t??ll? erinoma

est?; h?n ei kuullut yht??n nime? mainittavan, jotka siihen aikaan olivat ritariston kukkana; h?n ei my?sk??n n?hnyt ainoatakaan ylip??llikk?? ja sotaherraa, jotka siihen aikaan, ollessaan viel? t?ydess? miehuuden voimassaan, olivat Ranskan parhaana voimana, ei my?sk??n noita tulisia aatelisnuorukaisia, noita nuoria kunniaan pyrkij?it?, jotka olivat Ranskan ylpeyten?.

ett? he olivat koroitetut piiriin, johon heid?n kasvatuksensa sek? totutut tapansa eiv?t suinkaan tehneet heit? sopiviksi. Pari miest? vain Durward'in mielest? n?ytti ulkomuodoltaa

la, avomielisell? rehellisyydell??n, tehneen kaikki ep?luuloisen Ludvigin ep?luulot tyhjiksi; kuningas n?ki mielell??n h?net seurassansa, jopa kutsui joskus h?net my?s neuvotteluihin kanssansa. Vaikka kreivi Dunois'ta pidettiin aika mestarina kaikissa ritariuden harjoituksissa ja h?nen luonteessaan huomattiin useita niit? avuja, joiden arveltiin kuuluvan jalolle ritarille, niin ei h?nen ulkomuotonsa ollut suinkaan mik??n romanttisen kauneuden esikuva. H?n ei ollut pituudeltaan edes keskikokoinen, vaikka ruumiinrakennus oli kyll?kin vahva; s??ret olivat hiukan ulosp?in kaarevat, sellaiset mik? tosin ratsun sel?ss? on soveliasta, vaan ei juuri kaunista jalan astujalle. Hartiat olivat leve?t, tukka musta, ih

karsasteli aina pelolla ja ep?luulolla, ja joka, jollei kuninkaalle syntynyt poikaa, oli tuleva kuningaskunnan perillinen, ei saanut koskaan poistua hovista, ja siell? taas h?n ei saanut mit??n virantoimitusta eik? suosionosoitusta. T?ss? h?p?isev?ss?, melkeinp? vangintapaisessa tilassa h?nen mielens? oli tullut alakuloiseksi, ja t?ll? hetkell? se oli viel? entist??n

verhon alta, johon h?nen oikea luonteensa oli nyt peittynyt. Qventin huomasi, ett? herttua huolellisesti v?ltti katsahtaa henkivartijain puoleen ja ett? h?n vastatessaan heid?n tervehdykseens? piti silm?ns? maahan luot

neuvonantajansa sanoja. De Balue ei siit? syyst? ollut s??stynyt siit? erehdyksest?, joka helposti sattuu halvasta s??dyst? ?kki? mahtavuuteen koroitetulle miehelle; h?nen p??ns? n?ht?v?sti oli mennyt py?r?lle ja h?n luotti lujasti siihen, ett? h?nell? oli tarpeeksi kyky? voidakseen sekaantua jos joihinkin asioihin, olivatpa ne vaikka kuinka kaukana tahansa h?nen ammatistaan ja opinharjoituksistaan. Vaikka h?n olikin laiha ja ulkomuodoltaan kaikkea vieh?tyst? vailla, kohteli h?n kuitenkin ritarillisesti ja ihailevasti kaunista sukupuolta, mutta h?nen k?mpel? k?yt?ksens? teki h?nen lemmenpyynt?ns? naurettaviksi, ja h?nen papilliseen virkaansa n?hden sopimattomiksi. Joku imarteleva mies tai nainen oli onnettomana hetken? saattanut h?nen p??h?ns? sen luulon, ett? jokin erinomainen kaun

lilta, ?ett? Burgundin l?hettil?s v?ltt?m?

ulen min?, tuleekin kaikkivaltias Olivier Daim

, joka erikoisesti vihasi ja kammosi t?t? miest?, oli ant

lata sit? sill?, ett? h?n vilkahtamatta katseli maahan. Siten h?n kissan v?ijyvin hiljaisin askelin pikemmin n?yr?sti hiipi kuin astui salin poikki. Mutta n?yryys, joskin se saattaa salata ihmisen arvon, ei kuitenkaan voi peitt?? hovisuosiota; ja semmoisen miehen on aivan mahdoton p??st? huomaamatta juhlasalin l?pi pujahtamaan, jonka hallussa on kuninkaan luottamus siin? m??rin kuin t?ll? kuuluisalla parranajajalla ja kamaripalvelijalla, Olivier le Daim'ill?, Olivier le Mauvais'll? tai Olivier le Diable'lla (kaikki n?m?t liikanimet oli h?n saanut sen omantunnon ??nt? halveksivan viekkauden johdosta, jolla h?n avusti herransa monikoukkuisten valtiovehkeiden toimeenpanoa). Nyt h?n vain puhui muutamia sanoja

n katsannon ja ilke?n muodon viel?kin silmiinpist?v?mm?ksi, ja h?nen ??nens?, vaikka h?n koettikin teeskennell? sit? leppyis?ksi, oli kaikkein enimmin karhun m?rin?n kaltainen. Sanojen sis?llys oli kuitenkin suotuisampi kuin ??ni, jolla ne lausuttiin. H?n ilmoitti mielipahansa ed

alleen, ett? heill? t?st?l?htien oli nyt kunnia pit?? t?t? pel?tty? virkamiest? verivihollisenaan. ?Mutta meihin ei

on keih??ll??n sit? haavoittanut. Ilmaisihan provossin kasvojen ilme aina muulloinkin, vaikkei siihen kiihoittavaa syyt?k??n ollut, ilkeytt?, joka kauhistutti ihmisi?; ja nuoren skotlantil

amiehet tekiv?t h?nelle tilaa ja juhlallisesti osoittivat h?nelle kunniaa, joskin h?n n?yryydess??n koetti sit? v?ltt?? - ja

anskan kuninkaan samaksi mestari Pietariksi, silkkikauppiaaksi, joka aamuisella k?velyll? oli ollut h?nen kumppaninaan. Outoja aavistuksia t?m?n miehen todellisesta s

, olet kahakkaan ryhtynyt; mutta sen annan sinulle anteeksi, koska siihen parhaasta p??st? on syyn? hupsup??, vanha kauppias, joka luuli sinun skotlantilaisveresi tarvitsevan viel? lis?ksi Beaulneviinin tulistuttamista. Kyll?p? min?, jos tapaan h?net, rankaisen h?nt? varoittavaksi esimerkiksi niille, jotka viekoittelevat henkivartijoitani juomiseen. - Balafré?, lis?

elemaan tai h?nen puolestansa p??lle k?ym??n. Qventin sill? v?lin oli tointunut ensi h?mm?styksest??n, tarkemmin katsellut kuninkaan ulkomuotoa ja

yt yhdess? sen todistuksen kanssa, ett? er?s koptilainen erakko Libanon'in vuorella, suuressa pyhyyden maineessa ollut mies, oli sit? k?ytt?nyt. Kuvalla koristetun lakin sijasta h?nell? nyt oli hattu, jonka nauhaan oli kiinnitetty v?hint?in tusina pieni?, pahanp?iv?isi?, lyijyisi? pyhimysten kuvia. Mutta silmiss?, joista, Qventin'in ensim?isen va

riassa on tuttu Beaujeaun rouvan nimell?, ei meill? t?ss? kertomuksessa ole paljoa tekemist?. H?n oli pitk? vartaloltaan, jokseenkin siev? ulkon??lt??n, kaunopuheinen, monilah

?nt? saattoi sanoa ontuvaksi. Kauniit hampaat, silm?t, jotka ilmaisivat surumielisyytt?, laupiutta sek? n?yr?? tyytymyst? Jumalan sallimukseen sek? tuuheat, vaaleanruskeat kiharat olivat ainoat kauneuden lahjat, joita imartelijakin olisi uskaltanut mainita vastapainona h?nen kasvojensa ja vartalonsa yleiselle rumuudelle. Tehd?ksemme t?m?n kuvauksen t?ydelliseksi, tulee meid?n viel? lis?t?, ett? prinsessan huolimattomasta puvusta sek? liiasta ujoudesta k?vi selv?sti esille

suvaitsette?, vastasi prinsessa ??nell?, jo

Haa, tytt?, tahtoisitko ett? ihmiset luulisivat meid?n, Pyh?n Kirkon esikoisen, kielt?v?n tytt?remme taivaalta? - Pyh? Neitsyt ja pyh? Martti tiet?k??n, et

t? haluaisi itse pit??, jotta ei olisi syyt? sanoa ettei h?n olisi tahtonut antaa sit? herrallensa lahjaksi. ?Uskaltaako h?n tehd? t?mm?isi? ulkokultaisia kepposia Jum

a er?s toinen herra, me tied?mme paremmin sinun todellisen mielitekosi. - Haa! rakas serkkuni Orleans, eik? n

udvig huusi: ?Seis, serkku, hillitk?? paremmin ritarillinen intonne ja katsokaa eteenne. - Hui, hai! ovatpa nuo nuoret herrat h?t?kelloja t?mm?isi

ielt?nyt. Kun he n?in seisoivat, prinsessan kylm?t, kosteat sormet suljettuna herttuan vapisevaan k?teen, molempien silm?t maahan luotuina, olisi ollut vaikea sanoa, kumpiko n?ist? nuorista olennoista oli onnettomammassa mielentilassa - herttuako, j

aaksemme tyt?rt?mme, Beaujeaun rouvaa?, lausui kuningas. ?Ja Juma

majesteetti?, virkkoi kreivi Dunois. ?Burgundin herttuan l?he

? p?iv?n? ottaa h?nt? vastaan - ja ett? huomenna on pyh?n Martin p?iv?, jota, jos Jumala niin sallii, emme aio h?irit? maallisilla ajatuksilla - ja ett? ylihuom

vastasi Dunois, ?mutta sitt

ik? sinun kurkkuusi ta

en sanoja n?ytt?? o

esteen??, virkkoi Dunois, ?niin olisi h?n saanut koettaa niell? ne itse; sill? - Orleans'in pyh? Neitsyt auttakoon! -

?t? heikkoutta meid?n uhkarohkeassa ja tulisessa serkussamme, Burgundin Kaarlessa. Ohoh mies, min? en pid? h?nen pauhaavista sanoistansa e

h?nt? puheillenne, niinkuin h?nen herransa eritt?in t?rkeitten asioiden vuoksi on k?skenyt, sanoo h?n aikovansa viipy? siell? syd?n-y?h?n saakka, ja astua teid?n eteenne milloin tahansa teid?n mielenne vain tek

liikahtamatta linnansa muurien sis?ll?, kun h?nell? on kyllin ty?t? koko kuningaskunnan asioista? Nuo maltittomat hurjat luulevat kaikkien ihmisten, niinkuin heid?n itsens?, heti k?yv?n onnettom

ollei h?n vaatimuksensa mukaan p??se teid?n puheillenne, tulee naulata hansikkaansa linnan edustalla olevaan hakuliaitaukseen verivihollisuude

ttyi melkein n?kym?tt?miin niiden alle. ?Vai niink? asiat ovat? - Vai meid?n vanha vasallimme tahtoo ruveta n?in itsevaltaiseksi - meid?n rakas serkkumme kohdella

us hillitsem?tt?m?sti vaikutti, liikahtivat kukin paikallansa, niin ett? hiljaista, mutta kuitenkin selv??n kuuluvaa aseitten kalsketta syntyi

n portin kautta Ranskan maalle ne sotajoukot, joiden avulla h?n Englannin keskin?issodassa oli p??ssyt voittajaksi; sill? t?mm?inen hy?kk?ys Ranskaan, kaikkein suotuisin mielity? englantilaisille, saisi parhaiten kaikki sis?llisen eripuraisuuden muistot haihtumaan. T?h?n tuli viel? lis?ksi, ett? Bretagnen herttuan uskollisuuteen ei ollut luottamista, sek? viel? muitakin t?rkeit? ja arveluttavia seikkoja. Kun siis Ludvig, syv?ss? ??nett?myydess? kuluneen hetken j?lkeen, j?lleen puhui, tapahtui se samalla ??nell?, mutta muuttuneessa he

aat rauhantekij?t!)? l

tied?tte, ett? se, joka itsens? alent

raskaasti kolahtaa permantoon; mutta t?st? maltittomuuden osoitteesta h?n saikin ankarat nuhteet kardinaalilta, joka piti h?nelle pitk?n saarnan siit? miten aseita kuninkaan l?sn?ollessa oli k?sitelt?v?. Kuningas it

ioihin, joihin en pysty. Min? vain mietin, ett? tahto

? - Sin? tuot harvoin esille anomuksi

etti, l?hett?isitte minut Evreux'h?n pit?m??n papi

akaan pystyisi?, vasta

uin herrani Evreux'n piispa eli herra kardinaali, jos se arvonimi soi h?

t??ksemme papitkin kurissa. - Mutta t?m? t??ll? on t?t? nyky? hyv?nluontoinen, p?yhke? piispa-otus. Voi Dunois, Dunois! Rooma, Rooma, se s?lytt

Kaikki vastaanotto-salissa l?sn?-olevat j?rjest?ytyiv?t kiireesti omill

een tyyliin, joita arabeiskeiksi sanotaan. Kaulassa, kirkkaaksi hiotun haarniskan p??ll? riippui h?nen herttuansa antama Kultaisen Lammasnahan kunniamerkki, joka ritaristo siihen aikaan oli kaikkein suurimmassa arvossa koko kristikunnassa. Pulska hovipoika kantoi rautakyp?r?? h?nen per?ss??n; airut k?vi h?nen edell??n, kantaen kreivin valt

ussa suosiossa herttuanne teit? pit??. Toivommepa, ett? teid?n kaunis puolisonne, jonka suonissa virtaa tilkka meid?n esi-isiemme verta, voi hyvin. Jos te olisitte tuonut h?net kanssanne t?nne, herra kreivi, niin olisimme olettaneet teid?n pukeutuneen n

vastata sopivalla n?yr?ll? alamaisuudella siihen kuninkaalliseen kohteliaisuuteen, jolla te h?nt? olette kunnioittanut. Mutta vaikka t?ss? on vain Fil

ylpe?ll? majesteetillisuudella. ?Mutta malttakaas - muistakaa, ett? t?ss? tilaisu

ran teille kirjallisen luettelon kaikista niist? v??ryyksist? ja v?kivaltaisuuksista, joita teid?n sotav?kenne ja virkam

eoista, joita te olette tehneet minun alamaisilleni, osa on sellaisia, joita ei ole voitu todistaa tapahtuneiksi, ja osan ovat herttuan sotamiehet jo omin k?sin kostaneet. Ja jos olisikin viel? jokunen, joka ei kuuluisi mihink??n noista kolmes

nun sanoa, se ei mill??n tavalla eroa niist? v?lttelevist? vastauksista, joita jo niin monta kertaa on annettu h?nen oikeutettu

vastaukseen, jonka annoin teid?n h?p?iseviin kanteisiinne, ei ollut teid?n he

as, kutsuisitte pois salaiset asiamiehenne, jotka kiihoittavat Flanderin rehellisten porvarien tyytym?tt?myytt?; ja ett? te ajaisitte pois alusmailtanne tai viel? paremmin antaisitte heid?n laillisten herrojensa k?siin ansaitulla tavalla

nkien kanssa, ja ett? t?m?n vapaan kaupan lakkauttaminen, josta meill? on molemminpuolin hy?ty?, olisi yht? paljon vastoin herttuan etua kuin minun omaani; - ja ett? paljon flanderilaisia aina asustaa minun kuningaskunnassani, minu

ym?tt? ja luotettavan saattojoukon suojelemana l?hett?isi takaisin Burgundin alueelle Isabellan, Croyen kreivin tytt?ren sek? t?m?n neidon sukulaisen ja hoitajan, kreivinna Hamelinen, samaista sukua. Sill? mainittu kreivit?r Isabella, joka, maan lain mukaan sek? tiluksiensa l??nitysalaisuuden vuoksi, on mainitun Burgundin herttuan holhokki, on paennut pois h?nen alusmailtaan ja sen suojeluksen alta,

jonka teid?n herranne tuittup?isyydess??n on karkoittanut alusmailtaan, niin luetteloa saattaisi jatkua p?iv?nlaskuun saakka. Kuka voi todistaa, ett? nuo naiset oleskelevat minun rajojeni sis?ll?? Kuka uskaltaa s

? ravintolassa, v?h?n matkan p??ss? t?st? linnasta - mies, joka oli n?hnyt teid?t, herra kuningas, heid?n seurassaan, vaikka te olittekin halvassa Tours'in kaupungin porvarin puvussa - mies,

uokaa t?nne silmieni eteen se mies, joka u

ustalaiskuljeksija. Eilen, sen sain kuulla, er?s teid?n yliprovossinne v?keen kuuluva joukko hirtti h?net, varmaankin silt? varalta, ettei h?n, t??ll? seisoen,

i v?ki hirtt?? jokaikinen p?iv?, niinkuin heid?n virkansa vaatii, varkaita sek? maantienkuljeksijoita; onko minun kruununi kirkkautta tahrattava kaikella sill?, mit? nuo tuommoiset varkaat ja maankuljeksijat ovat voineet loruta minun tuittup?iselle serkulleni ja h?ne

saakka oli uskaltanut k?ytt??. ?Sill? Burgundin jalolla herttualla ei ole tapana tiedustella noidilta, kulj

itettavaa kuin lausua h?p?isevi? sanoja, niin l?het?mme jonkun puolestamme Burgundin herttuan puheille - sill? me olemme varmat, ett?

een suurivaltiaan herrani ja hallitsijani, Kaarlen, Jumalan armosta Burgundin ja Lotringin, Brabant'in ja Limburg'in, Luxemburg'in ja Geldern'in hertuan, Flander'in ja Artois'n kreivin, Hennegaun, Hollannin, Seelannin, Namur'in, Zütphen'in pfaltskreivin, Saksan pyh?n keisarikunnan rajakreivin, Frieslannin, Salines'n ja Mecheln'in herran nimess? julkisesti tiett?v?ksi teille, Ludvig, Ranskan kuningas, ett? h?n, koska te ette ole tahtonut korvata ja parantaa niit? monenlaisia v??ryyksi?,

taan oikeasta k?dest?ns? ja nakk

gundin airut, heti sen j?lkeen oli kaikuvalla ??nell??n huutanut: ?El?k??n Burgundi!? - nousi yleinen meteli. Dunois, Orleans'in herttua, vanha lordi Crawford ynn? viel? pari muuta, joille heid?n korkea arvonsa antoi siihe

een, ei yksik??n sormi tuohon panttiin! - Ja te, herra kreivi, mit? ainetta luulette teid?n henkenne olevan tai mill? tai'alla luulette sen olevan suojellun, koska panette sen n?in vaarallise

in?, kuningas Ludvig - silloin kun te olitte vasta Ranskan kruununperillinen, Ranskasta karkoitettu maanpakolainen, ja kun is?nne kostonhimonsa koko ankaruudella sek? kuningaskuntansa koko voimalla vainosi teit? -

n kreivi ?kisti ja muitta j?

hin; enk? sinuakaan, serkkuni Orleans, joka niihin lienet liian nuori. - Herra kardinaali - herra Auzerren piispa - teid?n pyh??n virkaanne kuuluu rauhan sovittelu hallitsijain v?lill? - nostakaa kinnas maasta ja nuhdelkaa Crévecoeu

in varovaisesti, kuin olisi h?n kyyk??rmeeseen koskenut - niin suuresti h?n n?ytti tuota s

atselivat kalman kalpeina toisiinsa, sill? ?sken p??ttynyt tapaus oli n?ht?v?sti tehnyt heihin pahan vaikutuksen. Ludvig loi heihin ylenkatseellisen silm?yksen ja virkkoi sitten ??neens?: ?Kyll?p? Crévecoeur'in kreivi on ylpe? ja uhkaro

linen majesteetti?, sanoi Dunois. ?Joka ainoa heist? ottaisi vied

? tai kuka muu hyv?ns? komppaniastani, jolla vain on tarpeeksi korkea arvo, hetke?k??n ep?r?im?tt? rient?isi tuota ylpe?? kreivi? vaatimaa

tahdo k?ytt?? meit? mihink??n ty?h?n, joka voisi tuot

akaan teid?n joukossanne, joka ei ?ly?isi kuinka kallisarvoinen rauhan pieninkin hetki t?t? nyky? on h?vi?lle joutuneen maan haavojen parantamiseksi; mutta ei sittenk??n ole ainoatakaan teid?n joukossanne, joka ei rynt?isi sotaan maankiert?j?n must

n tuon h?p?isev?n soimauksen, jolla h?n p??tti puheensa, ja min? huomautin, ett? se v?ltt?m?tt?m?sti tulisi k?sitetyksi h?nen omasta h?vytt?myydest??n eik? h?ne

noi kuningas, ?ent?

astumatta. - ?Jos?, sanoi h?n, ?olisin jo ollut viidenkymmenen virstan p??ss? ja saanut huhun kautta kuulla, ett? Ranskan kuninkaan suusta oli l?htenyt minun herttuatani h?p?i

kiltiss? Crévecouer'in kreiviss? minun serkullani herttualla on paras palvelija, mik? ikin?

ikaa sodanjulistuspanttinsa takaisin?, virkkoi

amanarvoinen kuin kokonainen vuosi toimettomien, kykenem?tt?mien asiamiesten k?siss?. - Hyv? on. - Ja nyt mets??n - mets??n, jalot herrat! - Orleans, minun kunnon serkkuni, heit? nyt pois tuo n?yryytesi, vaikka se kyll? sinua siev?sti pukee, ja ?l? huoli Johannani kainoudesta. Yht? hyvin saattaisi Cher olla Loireen yhdistym?tt?, kuin h?n sinun kosimiseesi suostumatta tai sin? h?nt? kosimatta?, lis?si h?n, kun o

tysjoukko l?ks