Iloisia juttuja I

?H?yryss?? sit? n?et l?hdettiin ja tultiin Lappeenrantaan asti. Ensikertalaisesta on kummaa tuokin h?yrylaivain laitos, vaan min? sit? olin kyll? n?hnyt jo ennenkin, kun olin poikaa saattamassa Kuopioon arvannostoon. Silloinhan ne sotaherrat n?kyiv?t hyvin paljon pit?v?n Villest?, kun ei t?m? heit? s?ik?ht?nyt enemp?? kuin muitakaan ihmisi?.

Kysyiv?t n?et, ett? sin?k? se olet Vilhelm Taskinen, niin Ville vastaa, ett? ?ovathan ne minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.? Silloin se Ville lupautui l?htem??n vapaaehtoisena Keisarin kaartiin Helsingiss?, ja sit? Villen oloa min? nyt olin menossa katsomaan.

Sitte Lappeenrannasta l?hdettiin ajaa katistamaan saloa my?ten Pulsaan. Min? sinne p??sty?ni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta siell? sanoivat, ett? ?v?h?n ajan per?st? junakin tulee.? Siihen min? arvelin, ett? tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyyti? Helsingin kaupunkiin. Toiset taas sanoivat, ett? kyll?h?n kyyti? saa, jos niin tahtoo, mutta junassa p??see paljoa pikemmin ja mukavammin kuin hevosella, kun vaan maltan v?h?n aikaa odottaa. Min? siihen tuumasin, ett? maltanhan min? odottaa, kun sitte saan n?hd? senkin junalaitoksen. Eih?n tuo Helsinki mihin mene sill? aikaa, jos sinne menness? v?h?n maailmaa katseleekin.

Sitte joutessani l?ksin maantiet? silm?ilem??n. Leve? tuo olikin ja tasainen, mutta yksi kohta se mulle ihmeelt? n?ytti, kun oli n?et pitkin teit? rautakiskot rinnakkain molemmin puolin, niin kauvas kuin silm? kantoi. Min? tuota arvailin ja tutkailin, ett? mit? ihmett? niill? tehd??n. Pit?isik? k?rrill? ajaissa py?rien kulkea kiskoja pitkin, ettei tie kuluisi... Mutta vaikea olisi k?rrin py?ri? niin kapeilla kiskoilla pysytell?, varsinkaan jos juosten ajaa. Ja taitaisipa tuo olla liikaa s??st?v?isyytt?kin valtion tavaroille. Kummiahan ovat ne herrain metkut.

Kun tuossa oli muutakin joukkoa, niin en malttanut olla er??lt? kysym?tt?, ett? mit? nuo rautakiskot tuossa ovat tarkoittavinaan. T?m? kun ?imistyy ja ?lmistyy ja kysyyp?, ett? Sysm?st?k? min? olen, kun en tuon vertaa tied? enk? tajua. Min? tuumaan, ett? ?tuoltapa ollaan Nilsi?n rajalta, ja viisaspa sit? olisikin, jos syntyiss??n jo tiet?isi kaiken maailman kompeet.?

Sitteh?n tuo selvitti, ett? t?m? nyt on se aina mainittu rautatie, ja siin? kulkevat vaunut pitkin kiskoja. On n?et py?riin sovitettu niin paraiksi koloa, ett? ne tien kohdalla pysyv?t.

No, saapihan tuon kumman n?hd? koht'sill??n.

Menin sitte min?kin muiden mukana piletin ostoon. Luukun takaa myym?mies tuskin raski nen?ns? ja toisen silm?ns? n?ytt??, kun kysyi, ett? mihin min? olen menev?. Arvelin itsekseni, ett? mit?h?n tuo sinuakin liikuttaa, kunhan itse tied?n. Mutta p??tin kumminkin vastata, ettei tuo p??se ylpe?ksi minua luulemaan: ?Niinp? tuo on maannut mieli mieless?ni, ett? menn? Helsinkiin Ville? katsomaan, ja on mulla v?h? viemisi?kin.? Vaikka olisin kuinka tinkinyt, ei alentanut hintaa 12 markasta 25 pennist?.

Sitte pantiin piletti taskuun ja l?hdettiin tien varrelle vorjailemaan. P?lyi siin? aina yksi ja toinen p?iv?nnousua kohden. Kohtapa alkaakin savua n?ky?, ja samassa kuuluu vinkaus semmoinen kuin olisi vahvanlaisella seip??ll? sikaa ly?nyt joku hyv?k?s.

Min? arvaan, ett? nyt se ?juna? vinkasi, ja tulla k?rr?tt??kin sielt? em? hamppua koko juna. Olihan semmoinen kuin olisi panna j?lekk?in ja nostaa py?rille kaikki Korpeiskyl?n m?kit - ja olisivatpa saattaneet tarpeina menn? kaikkikin Nilsi?n m?kit, ennenkuin saisi mointa kyh?tyksi. Savu siit? tuprusi kuin h?yrylaivastakin. Mutta nyth?n sen hoksasin, ett? t?m? se onkin juuri se ?maamasiina?, josta kirkkoherran nappiotsa poika kertoi k?ydess?ni h?nt? kyyditsem?ss?. Seisottui se juna kuitenkin talon kohdalle, kuten ainakin hyv?laatuinen hevonen, ja sitte pist?yttiin pirttiin penkille istua vekottamaan.

Hetip? l?hdettiin liikkeelle, ensin hyvin hiljaa, mutta siit?h?n se vaan oli yltym??n p?in kuin Rytk?sen tappelu. Kohta se ravasi niin, ettei k?rsinyt ikkunasta katsoa ulos eik? silmi??n auki pit??. Ei sit? voi ihmisen kielell? sanoa, kuinka kovasti se kulki, paljoa kovemmin kuin pyssyn luoti. Niin sit? vaan menn? huristettiin, ja aina v?h? v?liin se seisottui hiukan henk?sem??n. Silloin v?h?n uskalsin silmi?ni raottaa - ja my?s silloin, kun muutama sotaherra tuontuostakin k?vi n?pist?m?ss? piletin nurkkaa, ett? se pitemm?n p??lle n?ytti ihan rotan sy?m?lt?. Olisinhan min? tuon raskinut h?nelle kokonaankin antaa, vaan eip? se kelvannut, ennenkuin perill?.