5.0
Comment(s)
1
View
31
Chapters

Kuningas Lear arolla by Ivan Sergeevich Turgenev

Kuningas Lear arolla Chapter 1 No.1

Lapsuuteni ajan ja ensimm?iset nuorukais-ajat hamaan viidenteentoista ik?vuoteeni saakka elelin maalla, ?itini, rikkaan tilan-omistajan, luona X:n l??niss?. Luulin kuin luulinkin, ett? jo n?ilt? ammoisilta ajoilta j?i muistooni l?himm?isen naapurimme er??n Martin Petrovitsh Harlow'in kuva. Ja tuskinpa moinen kuva muistosta ottaisi haihtuakseenkaan; mointa miest? en ole sittemmin el?m?n p?ivin?ni n?hnyt.

Kuvailkaa mieless?nne mies, suuri kuin j?ttil?inen! Kookkaasen ruumiisen oli liittynyt suunnaton p??, aivan v?litt?m?sti, - ei kaulan j?lke?k??n; keltaisenharmaa tukka kohota p?yrysi kuin hyv?kin ruko, alkaen melkein p?rr?isten kulmakarvain juurilta. Sinerv?in, melkein kuni kuorittujen kasvojen laajalla tanterella istua j?rr?tti paksu pahkanen?; siin? ylpe?sti siiraili pari pikkuruisia sinisi? silmi?; siin? my?s aukeili suu, pikkuruinen sekin, mutta vino, halkinainen, samaa v?ri? kuin koko kasvotkin. ??ni tuli t?st? suusta tosin k?he?n?, mutta erinomaisen kovana ja kumisevana. H?nen ??nens? piti samaa el?m?? kuin kimpullinen kankirautoja, jotka pannaan rattaille niin ett? toinen p?? letkuu ulkona ja joita sitten l?hdet??n vet?m??n huonosti kivitetty? katua my?ten. Harlow puhui aina niinkuin olisi huutanut jollekin kovassa vastatuulessa leve?n kuopan yli. Vaikea olisi ollut sanoa, mit? Harlow'in kasvot milloinkin ilmaisivat: niin laajat ne olivat. Yhdell? silm?yksell? noita kasvoja v?list? ei enn?tt?nyt n?hd?kk??n. Mutta vastenmieliset ne eiv?t olleet - oikein niiss? asui jonkunlainen mahtavuus; hyvin olivat oudot ja kummalliset. Ja millaiset olivat h?nell? k?det - patjoja nekin! Ent? sormet, ent? jalat! Muistan min? viel?, kuinka kunnioittavaa kauhua min? tunsin, katsellessani Martin Petrovitsh'in kaksi-kyyn?r?ist? selk?? ja hartioita leveit? kuin myllyn kivet. H?nen korvansa ne minun enimm?n h?mm?styttiv?t! Rinkil? mik? rinkil?: siin? laskokset ja palmikot ja kaikki: ja posket ne noin vaan kannattelivatkin niit? puolelta ja toiselta.

Kes?t talvet k?vi Martin Petrovitsh viheri?st? verasta tehdyss? kasakinissa,[1] jota kiinnitti vy?t?isille tsherkessil?inen vy?; jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en n?hnyt h?nell? milloinkaan, ja mihinp? sen olisi sitonutkaan? H?n hengitti pitk??n ja raskaasti kuin h?rk?, mutta astui hiljaa. N?ytti silt? kuin h?n huoneesen jouduttuaan olisi alin-omaa pelj?nnyt s?rkev?ns? ja kaatavansa kumoon kaikki, jonka vuoksi h?n siirtyelikin paikasta toiseen varovasti, enimm?kseen vaan kuve edell?, ik??nkuin varkain. Voimaa h?nell? oli todellakin kuin Herkuleella, ja siksi h?n olikin suuressa arvossa pidetty mies paikkakunnalla: sankareita kunnioittaa meid?n kansa viel? t?n?kin p?iv?n?. Kulki h?nen voimastaan tarujakin kaikenlaisia. Kerrottiin ett? h?n oli mets?ss? kerran kohdannut karhun, ja v?h?n puuttui ett'ei paiskannut karhua maahan. Kerrotaan kuinka h?n mehil?ispesill??n kerran oli tavannut vieraan talonpojan, varkaan, ja heitt?nyt miehen hevosineen rattaineen p?ivineen yli aidan, ynn? muuta semmoista. Itse h?n ei koskaan voimillansa kerskaillut.

- "Jos minun k?sivarressani asuu siunaus", n?in h?n puheli, "niin

Jumalanhan se on tahdosta."

Ylpe? h?n oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, syntyper?st??n, ?lyst??n.

- "Meid?n suku on ruostalaista alkuper??" (h?n ei osannut sanoa "ruotsalaista"). "Kanta-is? oli Ruostalainen, Harlus", niin h?n vakuutteli. "H?n tuli Ven?j?lle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas Ivan Wasiljevitsh Synkk?, - katsopas, silloin jo! Eik? halainnutkaan t?m? ruostalainen Harlus olla suomalaisena kreivin?, mutta tahtoi tulla ven?l?iseksi aatelisherraksi ja piirtikin nimens? kultaiseen kirjaan. Niin, sielt? asti se on Harlovien alku!... Ja siit? samasta syyst? me Harlow'in suvun j?senet olemmekin kaikki valkoverisi?, vaaleasilm?isi? ja puhtaita kasvoilta kuin pulmuset."

- "Mutta kuulkaas Martin Petrovitsh!" yritin min? kerran panna

vastaan. "Ivan Wasiljevitsh Synkk?? ei ole koskaan ollutkaan, vaan Ivan

Wasiljevitsh Julma on ollut. Synk?ksi sanottiin suurta Wasili

Wasiljevitsh'i?."

- "?l? valehtele!" vastasi Harlow hyvin tyyneesti. "Kun min? sen kerran niin sanoin, niin tottahan se niin on!"

?iti vainaja koetti kerran kiitt?? h?nt? h?nen todellakin erin-omaisesta rehellisyydest??n.

- "Olkaa tuossa Natalia Niholajewna!" virkkoi toinen melkein harmissaan. "Kyll?p?s nyt l?ydettiin kiittelemisen syy! Eih?n meid?n, herrasv?en, sovi muuta ollakaan, jottei raaka rahvas, ty?mies, rahan-alainen mies uskaltaisi meist? pahaa ajatellakaan! Min?, Harlow - min? luen sukuni aina sielt? astikka (h?n viittasi sormellaan jonnekin hyvin korkealle lakeen p?in), ja ett?k? min? olisin kunniaton ihminen! Mitenk? se olisi mahdollista?"

Toisen kerran sattui ?itini luona olemaan vieraana muuan korkea virkamies. T?m?n teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. Viimeksi mainittu rupesi j?lleen kertomaan ruostalaisesta Harlus herrasta, joka oli tullut Ven?j?lle...

- "Abrahamin ja Isakin aikoina, niink??" keskeytti korkea herra.

-- "Ei Abrahamin aikoina eik? Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan

Wasiljevitsh Julman aikana."

- "Min?p? luulen", jatkoi korkea herra, "ett? teid?n sukunne on paljoa vanhempi: sen alkup?? menee aina niihin aikoihin, jolloin maailmassa viel? oli mastodontteja ja megaloterioita..."

N?it? tieteellisi? nimityksi? ei Ivan Petrovitsh ymm?rt?nyt laisinkaan, mutta sen verran h?n k?sitti, ett? korkea herra tahtoi tehd? h?nest? pilkkaa.

- "Saattaa niinkin olla" - tokaisi h?n vastaan, - "kyll?h?n se meid?n suku on hyvin vanha. Ja niinh?n ne kertovat ett? siihen aikaan, jolloin meid?n kanta-is? muutti Moskovaan, siell? asu muuan p?ssin-p??, melkein samanlainen kuin teid?n ylh?isyytenne, ja semmoisia p?ssinp??t? ei synny ei kuin yksi tuhanteen vuoteen."

Ylh?inen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan p??t?ns? keikautti taakse p?in, ty?nsi leukansa eteen, ryk?si ja meni pois.

Kahden p?iv?n per?st? h?n tuli uudestaan. ?itini nuhtelemaan h?nt?.

- "Se oli vaan neuvoksi ja ojennukseksi h?nelle, hyv? rouva", keskeytti Harlow. "?l? lenn? umpisilmin, kysy ensin kenen kanssa sull' on tekemist?. Kovin on nuori viel? ja tarvitsee opetusta."

Virkamies oli melkein yhden ik?inen Harlow'in kanssa, mutta t?m? j?ttil?inen se piti kaikkia ihmisi? keskenkasvuisina. Kovin h?n todellakin luotti omaan itseens? eik? pelj?nnyt ei niin ket??n!

- "Kukas minulle mit? saa? L?ytyyk?s maailmassa ket??n semmoista ihmist??" kyseli h?n, ja ala sitten ?kki? nauramaan lyhytt?, mutta kajahtelevaa hohotusta.

Continue Reading

Other books by Ivan Sergeevich Turgenev

More

You'll also like

Reborn Heiress: The Wolf's Vengeance Deal

Reborn Heiress: The Wolf's Vengeance Deal

Sibeal Sallese
5.0

I lay paralyzed on stiff white sheets, a prisoner in my own skin, listening to the rain lash against the window like nails on a coffin. My father, Elmore Franco, didn't even look at my face as he checked his clipboard. He just listened to the steady, monotonous beep of the heart monitor-the only thing proving I was still alive. Without a hint of remorse, he pulled a pen from his pocket and signed the Do Not Resuscitate order. My stepmother, Ophelia, stepped out from behind him, wearing my favorite pearl necklace and smelling of cloying perfume. She leaned close to my ear to whisper the truth that turned my blood to ice. "It was the tea, darling. Just like your mother. A slow, tasteless poison." She chuckled as she revealed that my fiancé, Bryce, had a two-year-old son with my sister, Daniela. My inheritance had been funding their secret life for years, and now that the money was secure, I was an inconvenience they were finally scrubbing away. As my father yanked the power cord from the wall, the beeping died, and the darkness swallowed me whole. I was being murdered by my own flesh and blood, used as a bank account until I was no longer needed. I died in that sterile room, drowning in the realization that every person I ever loved was a monster who had been waiting for me to take my last breath. Then, I gasped. I woke up in a luxury hotel suite surrounded by silk sheets, five years in the past-the very morning of my wedding. Next to me lay Basile Delgado, the "Wolf of Wall Street" and my family's most dangerous enemy. In my first life, I ran from this room in a panic and lost everything. This time, I looked at the man who would eventually destroy my father's empire and decided to join him. "I'm not leaving, Basile. Marry me. Right now. Today."

The Forgotten Past, The Found Self

The Forgotten Past, The Found Self

Yixi Yuhuan
5.0

The sterile smell of antiseptic was the first thing I registered, a dull ache throbbing in my head. I was in a hospital bed, my mind a complete blank. "You're finally awake," a woman with a tired, angry face snapped. "Do you know how much trouble you've caused? Trying to kill yourself over a man. Olivia, you are a disgrace to the Hayes family." More names were thrown at me by a man equally displeased: Liam, Scarlett, Olivia Reynolds-my name. They painted a picture of a pathetic woman, obsessed with her adopted sister Scarlett's fiancé, Liam Sterling. According to them, I had forced Liam into marriage and was now attempting suicide because he wouldn't love me back. My adoptive parents and husband spoke about me as if I wasn' t there, their words cold, cruel, and utterly foreign. Then came the demand: "Scarlett needs a blood transfusion. You have the same rare type. You're going to the operating room now to donate blood to your sister." It wasn't a request. It was an order. I was dragged to the donation room, where Liam-the object of my supposed obsession-followed. "Make sure you take enough," he told the nurse, his eyes burning with contempt. "Don't think this changes anything, Olivia. After this, you'll sign the divorce papers." He even threw a million-dollar check on the bed, a brutal payment for my blood. The old Olivia, who they claimed would have shattered, was gone. The memories, the pain, the love-it felt like a stranger's story. Amnesia had wiped the slate clean, leaving an eerie calm. Lying there, listening to nurses whisper about my pathetic desperation, I realized something profound. The woman they were talking about wasn't me. The past wasn't mine. And my future? It was a blank canvas, finally mine to paint. I took out my phone, found a lawyer's number, and dialed. "I want to file for divorce," I said, my voice steady. "And I want to sever all legal ties with my adoptive parents."

Chapters
Read Now
Download Book