Kahden talonpojan ulkomaan-matka

l?, ja ihmiset ne juoksivat edestakaisin vankkurien ja tuvan v?li?; milloin oli unohdettu sit?, milloin t?t?. No, vihdoinkin oli kaikki j?rjestyksess?. Vankkur

a jonkun matkaa k?yd?kseen samalla veljens? luona. Olipa kuitenkin niit?, jotka sanoiva

ymp?ri kyl??, ja sek? vanhat ett? nuoret olivat kokoontuneet l?ht?? katsomaan. Muutamat

a en kuitenkaan tahdo kuluttaa aikaa senvuoksi, etten mielell?ni halua kertoa sellaista, mik? on surullista. Molemmat eukot itkiv?t

nyt tehd?, sill? esiliinaan oli tullut padoista paljon nokea, niin ett? eukko nyt sai kaiken no

ko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen ?ruumiikas?, niin ei siin? en?? ollut s

j?rjestyksess?. Ja kaikki oli j?rjestyksess?. ?No, anna soida

sten huutaessa ja koirain haukkuessa S

ko Wunderlich pit?j?nvoudin h?

karia!? huusi pit?j?nvo

nvouti it

ti! Sanokaa ter

n k?si vanhan seljapuun rungon ymp?rill?, ja kukkien ja lehvie

it viimeisen talon ohitse, ja h?nen k?tens? viittasi viimeiset j??hyv?iset. H?nen syd?mens? tuntui olevan pakahtumaisillaan, ja h?n lankesi polvilleen vanhan seljapuun

i tuntui nyt niin vieraalta ja kummalliselta.

emme ne ajoivat iloist

??seen tiehaaraan

?yt? v?h?n! Min? luulen un

inka te nyt voittekaan

n? kotia, mutta

lla siit?, sein?n vieress?, on arkku. Sen saat my?s antaa olla, sill? rahat eiv?t ole siin?. Sitten menet sin? uunin luo, niin, siell? eiv?t rahat my?sk??n ole, mutta uunin juurelta vasemmalla puolella, v?h?n oikealle, jossa v

juoksen nyt?,

Ellet sin? heti l?yt?isi avainta, niin ?l? huoli sit?

nosti takkinsa liepeet yl?s ja lensi kirj

etoa, ett? h?n l?yt?? avaimen. Siit? pojasta teill? on iloa, ja

ilipukki ja tuijottelee osaamatta suutaan avata, aivan kuin pit?j?nvoudin Mari.-No, p?ll?p??, mit? sin? nyt tu

kyll? voisi osata, mutta sielt? ei osaaminen en?? olisi niink??n helppoa. Voin teille antaa ainoastaan sen

malaa?, sano

atkoi lukkari, ?taikka

Pomme

on aivan varmasti, l

hin tahansa, te saatte sysipime?n? y?n? asettaa minut synkk??n korpeen, ja panenpa vaikka kuinka suuren

ari on oikeassa. Mutta sanokaapas, lukkari, tulemme

ist??n muusta puhunut. Miss? se aava vesi sitten olisi? Sen on vain se tyhm?

a olisi Amerikassa, mutta silloin

le heng?styn

?onko sinulla rahat?-Sa

n sanonut?, v

inun eukkoani?

ivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, ett

en v?lit?. A

eenp?in ulos avaraan maai

min? kuljeksin ymp?ri maata. Ja hyvin minut otettiinkin vastaan, tulinpa minne tahansa, sill? tiet?k??s, min? olin uljas mies siihen aikaan, ja olin siev?n n?k?

sanoi Witt, ?ja s

sanoi ukko Swart ukko Wittil

si samalla Fr

oika, etk?s tahdo

a ei auta! Teid?n t?ytyy kumartaa ja sanoa: 'Palvelukseksenne, herra korpraali, se tuottaa minulle suuren ilon!!' Ja samassa te huudatte niin lujaa, ett? kaikki kuulevat: 'Viinuri! Viinuri! kaksi lasia v?kev?? lik??ri?!' Kun h?n sitten tuo teid?n daaminne takaisin, sanotte te ujostelematta: 'Suuresti kiitollinen! T?m? on ollut minulle suuri huvi ja min? olen rohjennut tilata t?nne kaksi lasia lik??ri?.' Saatte n?hd?, ett? h?n

hani!? huusi ukko Wi

Swart. ?Miksi pit?

kakukkaroni?, sanoi Witt. ?Se oli minull

t kuin unessa. Emme me t?ll? tavoin koskaan tule Strelitziin. Pid? toki tavarasi koossa

? neuvoja, kun samassa nelj?n ruskean hevosen vet?m?t herrasvaunut ajoivat lent?v?? vauhtia heid?n ohitsensa. T?m? nyt itsess??n ei ollut mit??n eriko

rven ahdistamina. Juhani viskasi ohjakset lukkarille ja l?ksi h?nkin juoksemaan varsojen j?lkeen, ja niin he lensiv?t kaikki eteenp?in kuin tulta pakoon, sill?v?lin kun lukkari tyytyv?isesti muhoillen istui ev?skorien keskell? ja katseli kilpajuoksua. Mutta h?nen ilonsa ei tullut pitk?ik?iseksi. Tammat vankkurien edess? rupesi

nkkurit Wittin

lette?? mutta lukkari oli tarrannut kiinni vankkurien toisesta laidasta j

!-vankkurit pahoin t?rsk?htiv?t-ja siell? nyt makasi

*

?s paikalle ja katseli hetkisen t?t? s?tkyttely?. Sitten h?n p??tti l?hte? apua hakemaan ja tahtoi juosta oikoteitse pellon poikki. Onnellisesti h?n p??sikin yli aidan, mutta kun h?n oli kulkenut jonkun matkaa, osui polku orapihlajapensastoon. Polku oli kapea ja Witt oli leve?, ja kun h?n tahtoi tunkeutua pensaston l?pi, takertui h?n okaisiin.

joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahing

herke? potkimasta! Kyll? me

akkarapalasen ohjaksen p??h?n pa

t lujasti kiinni! Ja ny

iv?t ja k

saamme h?net!-Viel? k

Nyt h?n o

peytens? oli h?vinnyt j?ljett?miin, ja melkein s

yt voi ottaa, sill? te tuhrisitte meid?t kaikki pahanp?iv?isesti; par

ssa ja n?ytt?? melkein suossa rypeneelt? karjulta, ja sill? aikaa saavat Kalle ja Frits pest? h?nen vaatteensa, sill? sellaisena kuin h?n nyt on

lymyt? er??n pensaan takana ja tyyty? siihen, ett? sai vain katsella herkkujen perikatoa. Ja kun h?n silloin t?ll

la taitaa juur

tanut tulla esiin eik? saanut m?rk?? eik? kuivaa,-ja kaikkein harmillisinta oli, ett? kun toiset olivat sy?neet ja j

sti n

i, ennenkuin lukkari voi

in hyv?sti, j?tt?en minut sinne samanlaisessa asussa kuin Aatami paratiisissa ja ajoivat tiehens? ka

est?ni lukkar

mets?alueellaan l?ytyi villej? ihmisi? taikka ainakin apinoita. Pari p?iv?? helluntain j?lkeen oli h?n

t ne tee pahaa; ne ovat arkoja, ja muuten ne ovat kotois