Kahden talonpojan ulkomaan-matka

jotka olivat aivan paksulti hiess?, astuskelivat tyynesti ja hiljakseen askel askeleelta ja ny?k?yttiv?t p??t??n, h?nnill??n hosuen pois vihaisia k?rp?si?. Juhani istui

allan h?nenkin ylitsens?, h?n ny?k?ytti ja ny?k?ytti p??t??n, ja ennen

voi pit?? toisistaan niin sanomattomasti, ajatteli ja ajatteli, mutta ei voinut l?yt?? ongelmaansa selityst?, ja t?t? selityst? miettien h?n vaipui unen helmoihin. Ja h?n n?ki unta rakkaudesta ja onnesta ja Doroteasta-se oli ihana uni-he istuivat yhdess? k?sitysten ja Frits

uaan sanoi Lo

me eteenp?in n?in omin p?in. Poiketkaamme tien syrj??n huvitt

tuivat ja j?ttiv?t vankkurit seisomaan kuumaan p?iv?npaisteeseen. He ahmivat suihinsa tuore

ipuolin. Ampiaiset ja turilaat surisivat heid?n ymp?rill??n, ja h?vytt?m?t k?rp?set istuivat heid?n neni

unen helmoissa, unelmien vallassa. Hein?sirkat laulavat pehme?ss? sammalessa niinkuin sirkat kotituvan muurinraossa, p?hkin?pensastossa visertelee rastas vartijalauluaan, tikka napahuttaa ki

in lauloi toinen heist? yksin??n; se laulu kuului rastaan laululta, mutta s

ilo on korkealla kun otuksen ajo k?y

vakkaasta viinist? ja punaisesta ruusu

ljaisesta majasta, jossa mets?miehen kau

s? vankkurit seisoivat, lakkasivat he laulamasta, ja molemmat viittas

se p?ins???

Tulehan, niin h

iisan kiinni suureen p?hkin?puuhun, ja siin?k?s he sitten seisoivat ja nauroivat kepposelleen. Ne olivat aika velikultia, ne ylioppilaat!- Mutta he eiv?t tyytyneet viel? t?h?n; he poimivat taskunsa t?yteen pieni? kivi? ja savenpalasia ja hiipiv?t sitten er??n puun luo, jonka pisimm?t oksat ulottuivat miltei vankkurien yli. T?h?n puuhun he kiipesiv?t, toinen asettui oikealle, toinen vasemmalle, j

aivan vasten Swartin paksua, kaunista nen??.

ll?ni!?-ja samassa antoi h?n kolauksen Wittille, joka oli myyvin??n kauroja ja parhaillaan sitovinaan viimeisen s?kin suuta kiinni. Witt tarttui Kallea-joka makasi h?n

n takaisin, ja silloin me viet?mme h??mme.? Ja h?n kurotti k?tens? ukko

dottu aisojen poikkipuun ymp?rille ja huusi: ?Noh, noh!? kunnes s

at?? huusi ukko Sw

my?s ukko Witt, ja Frits ja

Mihin hevoset o

ihmeit? t?m? merkitsee? T?m?p? v

ne ovat veijarit vie

, sanoi Witt. ?Mit? m

anoi Swart. ?Yl?s jalkeille joka mies! Menk??mme ku

lioppilaista alas piilopaikastaan, ja tuossa tuokiossa h?n istui vankkureissa tutkimassa ev?skorien herkullista sis?lt??. Toinen laski alas puusta nuoran, johon maahantullut sitoi kiinni ev?skorit. Sitten hinasi toinen korit yl?s puuhun, ja nyt alkoi perinpohjaisempi ev?iden tarkaste

ponen, k?ki ja ylioppilas ovat kolme iloista lintua, jotka h?yhenist??n tunnetaan, he lauloivat. Miksi olitkaan, talonpoika, niin tuhma, ett?

*

kivat, ja lopulta osuivatkin he sille paikalle, johon veitikat olivat tammat vieneet. J?lleenn?kemisen ilo oli suuri; suru oli kuin poispuhallettu, ja kun hevosia taas

?noin vain ilman muuta riisua hevoset va

hti Kalle Witt, ?mis

lluksi?? sanoi Swart. ?Mihink

n luo, mutta eip? h?

paha merrassa! Ne

in? olet vallan oik

ureihin ja totesi, ett?

yneen? paikkaa, mis

idutut? Vai olemmeko tulleet hulluiksi? -Mutta katsokaas, tuollahan ne riippuvat puussa. Siell? ne

el?ess?ni n?hnyt?, sanoi ukko

?. T??ll? rikeeraa paholainen

kaikki kuin olla pit?

, ?kyll? t??ll? ve

?k???, sanoi ukko Swart. ?Mutta jo

ettei h?n osa

et??, sanoi Juhani. ?Minun ru

anut muu. H?n kiipesi ja saikin ev?skorit onnellisesti al

n yhden makkaran, astiallisen vo

kaikki, sill? muuten joutuisimme pilan esineiksi. Varsinkaan ei minun eukkoni pid? saada vihi? t?st?, s

en tovereilleen pitkin mets??, puulta puulle lent?en. Ja

t? narrattiin. Varis ties, varis ties-tirlirlit. Koko mets

mmasteli j

nauroi ja n

kein, se

ets?st?, istui varis pet

, ukko Swart, jopa vain,

stossa pellon laid

ittaa, s??li housu

hap?ll? kilj

kello putos, uhuu, pu

i katsoa kuinka paljon kello oli, ol

atalon pihalle, seisoi siell? oven ede

ka k?skee nukkumaan

aarashanhea rupes

n niin narrata, ku