Kahden talonpojan ulkomaan-matka

nt? on h?yli mies. H?n oli ennen r??t?li, mutta n

? mahtaa olla sangen hiljaista ja rauhallis

rattailta, pojat! No, naa

, kuulivat he hirvitt

v?! Uskallapas vain suututta

?ni, ?en v?h??k??n v?lit?

ielt? p?yd?n alta! Re

sani eik? t??ll? ole ako

kuri! Senkin vai

siv?t suorastaan onnettomuuden tapahtuvan. He eiv?t kauempaa vo

la pidellen molemmilla k?sill?

tani! Min? tahdon n?hd?, ku

py?ritellen silmi??n; h?nen hiuksensa olivat piis

r??t?li? takinliepeest?. ?Etk? sin? tahdo uskoa, ett?

ukko Swar

noi h?n Wittin puoleen k??ntyen, ?ehdottomasti haluaisi istua p?yd?n

altani lainkaan huole

uolisot rauhoittuivat. Kun pojat tulivat sis?lle, va

antaa anteeksi vaimollensa, lis?ten, ett? jos t?llaista viel? uudistuisi, tulisi varmaan t

ikoilleen myssy?, joka r?h?k?n tuoksinassa oli va

s Santeri, ett? me jo t

ssyn paikoille

? t??ll? t?n? iltana pelattaisiin kometiaa, ja jollei t

ensin itse?nne. Ja k?ytt?ytyk?? siell? hyvin, ja ker

y? sanoi ukko Swa

apuri? Emmek?h?n ot

taan vain?,

ick kaatoi

sanoi Swart, ?jos tyhjent?i

sanoi Witt. ?Ei

oi kaksi l

ahinko, ett? hukkasin

polttaisin y

?, sanoi Swart. ?Luulen, ett?

Mutta minulla on niin erinomaista lajia, ett? kapalolapsikin voi niit? polttaa tuntema

nep? vasta mahtavat olla hyvi? sikare

ja toi kourallisen

val

ytt?k?? se. No eik?s se maistu hyv?

t??n, mutta ei saanu

llei se tahdo palaa hyvin, niin purette toisen p?

il?n liekiss? ja pisti sen sitten ta

o koskaan palaa,-ainakaan muu-*, tamat niist?. Mutta voidelkaamme sit? v?h?

sen ja voitelemisen j?lkeen saatiin sikari vihdoin pala

nen sikari?? sanoi h?n, ?

pu siell? kotona, kun eukko on puhaltanut sen sammuksiin ja antaa syd?

aa matkaansa omnibus-vaunulla, ja ny

h?n. ?Olkaa silloin valmiina; paitsi teit?, tulee mukaa

*

a tuumailemassa tulivat Frits ja

ussa? Ja min? kun luulin, ett? n?yt?s nyt vasta

ista ja ampumista ja paholaisen rotko p??kalloineen, i

lysti?? Mielly

ole paljon kertomista. Mutta viimeinen hypp?ys, kas se oli vaa

oli? Kerro, sen J?r

Kalle itse kertoa, kuinka se tapahtui. Mi

Swart, ?tules t?n

aika, milt? poika n?ytti! Toisesta syrj?st? etupuolelta oli h?nen nuttunsa sininen

ko Witt, ?milt?s

?emme voi ottaa h?nt? mukaan

kin?, sanoi

anoi Kal

, ?tule t?nne ja kerro mi

si kun lattia murtui ja min? tartuin h?nen takinliepeesee

ki ihmet

se maht

n?ytelm??n?, sanoi l

uuluikin kometia

leikist? pelk?ll? s?ik?hdyksell?, ja repeytyneell? nutunliepeell?, mutta niin onnellisia eiv?t kaikki olleet. Yksi katsojista taittoi molem

sanonut sit?! Mutta mist? me nyt saamme h?nelle n

ain l?hden min? matkall

auluksinen ja keltanappinen h?nnystakki, aivan sellainen

lkaa?, py

o Witt, ?kunhan

in ja Kalle p

i Swart, ?kuinka hyv

uin kreivi?, sa

uin kreivi?, v

itteli tukkaansa ja sovitteli kaulustaan, kierteli keltahousuisia jalkojaa

se sopisi h?nelle paremmin, jos s

Vepupp, ?voihan h

takki oli maksettu, l?ksiv?t matkamiehemme y

*

jatuksiaan uudesta takistaan. Vihdoin h?n varovaisesti nousi vuoteesta, puki takin yllens? ja rupesi astelemaan edestakaisin lattialla kuun paisteessa. Silloin t?ll?in h?n seisahtui ta

eve?n, paksun nen?ns? suoraan yst?v?ns? Wittin korvaan ja alkoi kuorsata siihen niin hirve?sti, ett? olisi voinut luulla paholaisen puhaltavan pasuunallaan. Witt hypp?si j?ykk?n? ja kauhis

lo! Miss? min? ol

kuin pistooleista ammuttuina, tarttu

it? vaivaa? Menk?? lev

gia

rauhoittu

en?? saisi tehd? minulle samaa kepposta. Min? asetan p??ni sinun jalkop??h

?t j?lleen levolle, ja pian

auki, ja nyt juuri piti tapahtua, ett? ukko Swart j?lleen k??ntyi toisell

ne hajahtelivat niin ihmeellisen ihanalle. H?n imi ja imi, mutta ei tahto

p?? po

itt

rupesi kiireesti vet?m??n housuja jalkoihinsa, ja kun nyt kaikki muut olivat jalkeilla, makasi yksin ukk

Sin? puret t??ll? ihmisi?, vai niin! Ansaitsisitpa nyt aika kolauk

tt? pisti toisen varpaan suuhunsa. Olihan h?nell?kin ihmisen tunteet! Hyi, kun h?n vain ajattelikin t?t?, niin suolet ihan kouristuivat h?nen vatsassaan.

hdot kostaa, niin min? varsin kernaasti pist?n va

siit? puhuttavan, ja niin meniv?t he j?lleen levolle ja her?siv?t vas

oneet aamukahvinsa alakerrassa, ajoi Kalle Vepupp pih