Kahden talonpojan ulkomaan-matka

i kotiin, h??r?ili Swa

nsa, putosi ja kieri Swartin em?nn?n jalkoihin. Juhani ei ollut t?st? hyvill??n; h?n tiesi, ettei Fritsin ?iti tiennyt asiasta mit??n, olihan Frits sanonut:

s? on?? k

ole?, sanoi Juhani. ?M

n*, antakaa

s. H?n aukaisi rasian kannen ja

ormus! Mit? *sin?* so

e on ai

karin Do

kysyi eukko taa

?ltt?m?tt? tahdotte

??, sano

uo sanat suustaan ennenkun

uhani viel? kelpo l?im?yksen toisellekin korvalle, ja kun h?

eni raivostuneen

k?yh? tyt?n-luuska! Kyll? min? t

ukko, torui ja komenteli piikoja ja renkej?. Luudat ja pytyt saivat tanssia niin, ett?

annan kun annankin! Ja Juhani, se petturi, joka saa talosta palkkaa, h?net min? aja

iin, ett? koko kyl? tuli ka

*

ltana h?n oli ?k?inen ja pahalla p??ll?; vain h?nen ruokahalunsa oli, luojan kiitos

tunut jotain ik?v?

at talonpojat ja hevoset. ?l? usko ainoaankaan hevoseen tahi talonpoikaan, niin ei sinun tarvitse j?lest?p?in katua! Eiv?tk? talonpoikain pojat ole isi?ns? paremmat; huo

ukkarin kiukku ei ollut viel? h?lvennyt. Mutta v?hitellen se h?lveni, ja jo

sta pikkusiskoistaan. Ja h?n oli kelpo em?nt?. Ahkera ja tunnollinen h?n oli, ei kukaan n?hnyt h?nen h?tik?iv?n; kaikki n?ytti sujuvan itsest??n, ja kun h?n p??si vapaaksi askareist

T?n??n tuntui h?nest? t

raskaasti ja katseli miettiv?isen? kauas,-hyvin kauas ... h?nen ajatuksensa n?yttiv?t harhailevan loitolla, outoja seutuja. Ja

li t?ydess? juhla-asussaan, sill? h

itenk?s te jaksatte?? kyseli h?

?ngen kosketuksesta. Ja pikku Miinaa, jonka hiuksia paraikaa palmikoitiin, h?n l?i hiljaa olkap??lle, ja kun tytt?nen k??ntyi h?neen p?in, ei se ollut h?n, joka oli ly

enis?, joka eli sovussa koko maailman kanssa. H?nell? oli va

uu, puhuu kansa alasaksan murretta; yl?saksa

pysyy meiss? vain niin kauan kun olemme levolliset, sill? kun rupee oikein kire?lle k?ym??n, niin me heit?mme sen pois, ja niin k?vi

in ja huomasi kyyneleet t?m?n poski

itket? Sano minulle! Meill? kummallaki

? rintaa ja kyyneleet vuotivat h?nen silmist

nest? vain tuntui kuin olisi h?n ollut vieraassa maass

syd?nt??n kalvoi. Lukkari laski k?tens? h?nen kaulallensa, t

? eik? hylk?? sinua! Pid? se mieless?si, niin kaikki lopul

roteaansa, kunnes h?nen t?yt

apuliin sen koommin kun h?n kiipesi sinne soittamaan rakkaalle vaimolleen, joka lep?si

saakka kaikui kellon ??ni puhtaan, kirkkaan ilman kuljettamana, kan

en vanhoja hautoja, joissa esi-is?t aikojen kulues