Kahden talonpojan ulkomaan-matka

alla. He nousivat vaunuun, jossa musikantit jo istuivat, eik? kulunut kauaa, ennenkuin riitaveljie

isia silm?niskuja rummunly?j??n ja bassonp?rist?j??n ja n?ytti

n, jossa oli kuminaviinaa-h?n sanoi sit? taskuke

nen'-aam

er

ito

tettiin esille toinen, isompi taskukello,

tkaa m

er

kun tek

sanoi ukko Witt. ?No, naapuri, ryypp?? nyt si

nut olla noiden junkkarien kestitt?v?n?,-mutta

, niin en min?k??n vastaan pane, mutta korvaukseksi

uu asiaan!? sanoi

kori sielt? t?nne! Ei sit?, v

in oli t?t? ehdottomasti sanottava tornikelloksi. H?n maistoi siit? ensin itse ja antoi pullon sitten viuluniekal

jyv?viinaa-Hokmannin rohtoa- oikeata H

se my?s teki

kauhean r

sen p??ll? poltti aurinko. Matkamiehemme puhkivat, l??h?ttiv?t ja hikoilivat a

e, kuuhu

ellitti t?ydelt? ter?lt?, r

e, kuuhu

a kuutamoa saapuiva

a ja tulivat kaikki veljiksi ja helliksi yst?viksi. Siell? kaulailivat toisiaan ?veli Witt? ja ?veli viuluniekka? s

alkoivat ukko Wittin hampaat kalista ja s??ret tut

s pelk??t? Eiv?th?n ne

e k?siins?, niin olemme me hukassa. Preussiin ei saa vie

n ihan kirottu kansa!? Swart tarkasteli ?ruumiikast

naapuri,-n

hojaan,-min? puhun t?ss? vain talonpojista, sill? musikanteista ei ainoakaan liikahta

in tullih

uettu mies tuli ulos huo

oi h?n kohteliaasti

in ilmoittaa teille, ett? ?skett?in viedess?ni villoja juut

nelle vasten n

sit?. Mutta eik? teill?

ainoa lapseni tuossa?, sa

koreissa on

ksankymment? kananmunaa, kaksi kinkkua, l?ski?, makkaraa, lihaa, pannukakkuja, pytyllinen herneit?, voit

ysyi mies, ?mihink? te t

t. ?Se tulee sy?t?v?ksi

n pit?v?n h?nen kustannuksellaan pilaa, ja vasta kun h?nelle juurta

sitten ja onn

oi Swart, ?mit? ol

? olen vain tehny

n nauroi tullipalve

noi h?n. ?Tuomarikin on mies, joka tekee ainoastaan velvollisuuten

olivat istuutuneet vaunuun, ?mies n?kee koko t?m?n vaivan, ja

a, naapuri, ett? se, joka tekee mink? vo

*

t katsellen ymp?rillens?. ?Seh?n on vain

kanteista, ?sit? ulottuu hyvin k

ume wachsen!?[1] sanoi Kalle,

niita tytt?j?

e sitten tulemme?

musikantti, ?jossa my?

kysyi Swart,

n paikkaan. Jos ajatte vasemmalle, n

tekev?t niit? maini

, ja sitten tulet

a?, sanoi ukko Swart. ?Turkki

iaankin?, sanoi Witt. ?

p??st?ksemme Berl

ten, ett? joku turkkilainen jo oli tarttunut

amerest?, sitten tullista ja nyt turkkilaisista. Eiv?t ne tee sinulle mit??n pahaa. Sin? u

t?ytyi katsoa vasemmalle-ei oikealle. En min? nyt en?? oikein muista, kuinka se oli -'jalat ulosp?in!'-no niin, me marssimme suoraan kohti Schwerini? ja tulimme sinne kello 9 aamulla. Vanha kenraali v

nauroi?, kysyi Swart. ?Mit

?n nauramasta? Olihan h?n herttua ja sai

un ottaa osaa sotare

me marssimme Wittenbergiin, kolme penikulmaa yht? mittaa, ja etunen?ss? ratsastivat kapteeni ja majuri. Kun me nyt marssimme kaupunkiin, sanoi Kalle Haut, joka oli minun esimieheni: 'Juhani', h?n sanoi, 't?ss? me ehk? k?sit?mme onnemme, jos menettelemme viisaasti.'-Ja kumppanit pataljoonassa sanoivat minulle: 'Sin? olet viisain meist? kaikista ja voit parhaiten puhua meid?n puolestamme. Sin? ja Kalle Haut saatte menn? maju

nauroi??

t? vain halutti? Olihan h?n meid?n p??llikk?mme; kukas h?nt? voi kielt?? nauramasta?

ja kunnossa.' 'Mutta', sanoin min?, ja Kalle Haut tuuppasi minua kylkeen, 'me olemme

h?n ja n?ytti silt? kuin ei

koko t?m?n pes?n ja n?yt?mme, ett? me olemme kelpo sotamiehi?.' Nyt nauroi h?n niin, ett? retkahti istumaan nojatuoliin ja sanoi lopuksi: 'Menk?? nyt kortteeriinne! Ja jos viel? kerran puhutte t?mm?isi? tyhmyyksi?, niin k?y teille hullusti!' Me menimme. Mutta meid?n kapteenimme oli saanut vihi? asiasta, ja n?etk?s, naapuri, h?n oli peijakkaan kiukkui

in? kai et saanut n

niit? kohtelee hyvin, niin ei l?ydy parempia ihmisi? maailmassa, ja silloin ne sanovat 'servit??r'[1] ja 'silvuplee'[2]. Mutta

eur! = pal

us plait! =

ranquille! = j?t

a merkitsee??

illeen: 'mit?s sin? oik

en, muuten lempo

nne tyydytetyksi Berliniss?. Siell? on ihmisi? kaikilta maailman kulmilta, It?vallasta, Englann

in, vai asuu h?nkin Berliniss?! Sen miehen min? tahtoisin miel

ttaja, ?siell? asuu pel

paasti k?yd? kats

on uusi museo, mutta sinne te saatte menn? vain jos teill? on puhdas paidanrinnusta ja siistit vaatteet yll?nne. Mutta

k?y my?s laatuun, eik? minun omasta puolestanikaan tarvitse h?vet?, mutta sin?, naapuri! Hyi, enk?s min? k?skenyt sinua ottamaan samettiset manshesterhou

tehd? itseni niin hienoksi kuin suinkin mahdollista, mutta mink?sl?iset niiden housujen oikeastaan p

ein erinomaiset. Milloin ne ovat pitk?t, milloin lyhyet, aina kuinka tarve vaatii. Min?p?s n?yt?n niit? teille. Katsokaas nyt! No nyt ne ovat polvip?ksyt, eik? nii

sanoi Swart, ?ihanhan t?m? o

i Kalle hiljaa, ?

eltaiset housut ja ihka uusi takki, ja kuitenkin sin? aina vain pyyd?t u

an. Ne sopivat suurenmoisesti, ja kaupat tehtiin. Ukko Swart ei voinut ol

uvat! No, n?yt?s nyt minulle

? tehd??, sanoi Witt, avat

ne taas

sinulle sen

ittin ymp?rill? voimatta t

?n?iden housujen laita on sama kuin minun to

sanoi Swart. ?T?ss? kaupassa sin? et tullut pe

sill?aikaa kun he matkustavat, l?hdemm