Agnes

nyt mist? puhekaan oli, kun ?kkiarvaamatta sain kysymyksen. S?v?hdin punaiseksi silloin, en osannut v

uskeat. Pitk?t, mustat ripset niit? varjostivat. Katse oli syv?, hiukan haaveil

nnut uupuneina tai lamassa, niinkuin minun ja muiden tytt?jen usein o

na. Otsan kuuleata puhtautta korottivat mustan kiilt?v?t hiuskiemurat ja valkeata niskaa vaste

oli t?ynn? hempe??, vieh?tt?v?? suloutta, jok'ainoa liike pehme? ja sulava, ruumiin asen

es oli siin?kin meit? kaikkia etev?mpi. H?nen ajatuskykyns? oli selv? ja nerokas, h?nen luonteensa viattoman puhdas, h?nen halunsa kehitykseen ja hyv??n ylip??n palava. Minusta oli mahdoton ajatellakaan, ett? h?n saattaisi erehty? t

oite, kuin mik??n opettajan m??r??m? rang

een kouluun. Kello oli vasta puoli

nny, jonka halu tavallisesti oli kaikk

is ja Annan saimme

aas nauroimme. Ei ollut juuri mit??n naurun aihetta, mutta sis?llisen ilon ja el?m?nhalun t

ukuorma

eit? hevoseen, me olemm

in surkeal

tuonne kuorman p??lle,

ja katseli me

itten pysyis

me py

kaahan ko

a tyytyv?isin? k?k?timme kor

inka se ol

n?in kaupu

ja

uskallammeko

Fanny heitti uhkarohk

kallamme, va

ivat meihin kuin kummaan, mutta me pysyimme ylh?ises

t? ajetaan?

v?en ko

s? s

talo tori

kyydit? meid?t

kun n?kev?t meid?n aja

h?n ihm

la koetimme n?ytt?? vakavilta. Emme olleet ti

alla. Siell? oli merkil

sinnep?in. Taivas-he

a ilo kerrassa

allamme menn? sis??n? Ja mit

nolostuneina kapusimme alas, emme muistane

enee ensimm?i

ui sis??n. Min? seurasin, vaikka en t?ysin yht? uljaa

silm? meit? seurasi siell?, miss? koeti

ankara tutkinto, jonka

lui p??t?s. Tunnin are

tuommoisen hauskan seik

olleet mill?mmek??n

ontuivat ym

te ajoitte p

a Kotkankal

ka! Ja kaup

ety

n. Eik? tullut v

ntakin. Piisp

Ja h?n n?

ta me emme olleet h

telk

ajate

meihin, silm?t suurina. Meit? ihme

Semmoista seikkailua ei viel? ikin? ollut kenellek??n tapahtunut, emmek? me sit? milloinkaan maailmassa unohtaisi. Niin se oli hauskaa, ja kun kuorma viel? oli niin tava

ll?mme eiv?t lakanneet kummastelemasta, ja kovasti olim

??nsi verkalleen p??ns? pois, mutta min? kumminkin vilaukselta sain kiinni h?

?sti olimme k?ytt?ytyneet. Aivan kuin vallattomat poikanulikat. Oliko koskaan n?hty tai kuultu tytt?jen tuolla tavalla ajelevan puukuormien p??ll?? Agnes ei mill??n ehdolla

? ihmetteliv?t. Se alkoi minua vaivata

n?? kuunnella. Kuinkahan olimmekaan alentun

kaan unhottaa t?m?n tapauksen? Vai pit?isik? h?n minusta nyt kaiken ik?ns? huonon a

saanut ylpeill? siit?, ett? olisi p??ssyt Agnesin erityiseksi yst?v?ksi, semmoiseksi, jolle h?n syd?mmens? salaisuudet olisi uskonut. Lieneek? niit? Agnesilla ollutkaan. Meill? muilla oli jokaisella lemmikkins?, toisilla oli ollut jo useitakin; mutta Agnes ei semmoisista

kesken?mme. Ja kehen? Kuka on se onnellinen? L?ytyyk?

Sill? h?nen vertaistaan ei voinut olla

? tai puutetta n?e. Usein sanon itselleni: se on vaan siit? syyst?, ett? katselin h?nt? viisitoista vuotiaan kritiikitt

t? varmaan yht? suuressa m??r?ss?. Eiv?t he tosin meille mit??n sanoneet, mutta n?immeh?n sen selv?sti kaikesta, heid?n silmist??

lleet. Mit?p? h?n meit? muistelisi, v?h?p?t?isi? tytt?hepakoita, taikka meid?n pient?, mit?t?nt? kouluamme. Helsingiss? h?n oli tullut kehittyneempiin oloihin ja intelligentimpiin piir

pettaneet koulun, olimme hajaantuneet sinne, t?nne. Muut

kun min? olin morsiamena ja vietin h?it?. Fannykin oli tullut aina Helsingis

erkillist? Agnesista? h?n kysyi kesken kaik

sano,

??lle ??rett?m?n rikkaalle r

in, seuranaiseksi? Eih

relle, seh?n on jotain vallan tois

nen kumminkin ja sit

peri? ja pikkumaisia

enemp??, koska ette n

nyt s

ireihin, yksin hoviinkin. Agnes on kirjoittanut sielt?, ett? h?n on kuin huumeessa, rient?? yhdest? huvista

me sanat

kuvaillakaan semmoista

ein voineet, t?

an n?hneet, oopperoita, balettia, teaatteria, konserttia,

imme ja ih

nesia ajan pitk??n, kysyin

t??. No, ja t?ytyyh?n my?nt??, ett? Agnes olikin kuin luotu suur

een kaikki ylh?iset herrat, paronit, kreivit, ru

s itse? Kehenk?

enen omaksi h?n tulisi? Siin? kys