Aikakone

Johdanto.

Aikakulkija (sit? nime? sopii meid?n h?nest? k?ytt??) selitteli meille paraikaa er?st? syv?llist? kysymyst?. H?nen harmaat silm?ns? loistivat ja v?lkehtiv?t, ja h?nen muuten kalpeat kasvonsa punottivat ja n?yttiv?t eloisilta. Valkea paloi iloisesti, ja hopealilja-lampuista s?dehtiv? pehme? valo tavoitteli meid?n laseissamme tavantakaa esiin vilahtelevia kuplia. Tuolimme, jotka olivat h?nen keksint??ns?, paremminkin meit? hyv?illen syleiliv?t kuin sallivat istua, ja meit? ymp?r?i tuollainen herkullinen p?iv?llisen j?lkeinen ilmakeh?, jolloin ajatus liit?? suloisen vapaana t?sm?llisyyden kahleista. Ja t?ll? tavoin h?n sen esitti meille - tehostaen sanojansa laihalla etusormellaan viittoillen - meid?n veltosti ihaillessamme h?nen suurta kekseli?isyytt??n ja h?nen vakavuuttaan t?h?n uuteen paradoksiin n?hden, jona me sit? pidimme.

"Teid?n tulee nyt tarkoin seurata minua. Minun on nyt vastustettava paria jotenkin yleist? k?sityst?. Niinp? esimerkiksi v?it?n, ett? geometria perustuu er??seen v??rink?sitykseen".

"Siit? ei meit? niink??n helposti saada vakuutetuiksi", huomautti

Filby, punatukkainen, v?ittelynhaluinen mies.

"En aio pyyt?? teit? hyv?ksym??n mit??n ilman j?rkev?? syyt?. Pian kyll? my?nn?tte sen verran kuin tarvitaankin. Tied?tte tietysti, ett? matemaattista viivaa - viivaa, jonka paksuus on nolla - ei todellisuudessa ole olemassa. Opetettiinhan se teille koulussa? Eik? liioin matemaattista pintaa. N?m? ovat pelkki? k?sitteit?".

"Aivan niin", sanoi sielutieteilij?.

"Eik? kuutiokaan, jolla on vain pituus, leveys ja paksuus, voi todellisuudessa olla olemassa".

"Sit?p? min? vastustan", sanoi Filby. Tottahan kiinte? esine on olemassa. Kaikki todelliset esineet …"

"Siten ajattelevat useimmat ihmiset. Mutta odotapas hiukan! Voiko silm?nr?p?yksellinen kuutio olla olemassa?"

"En jaksa seurata ajatustasi", sanoi Filby.

"Voiko kuutio, jonka olemassaolo ei hetke?k??n jatku, todella olla olemassa?"

Filby alkoi mietti?.

"Jokaisella todellisella esineell?", jatkoi aikakulkija, "t?ytyy luonnollisesti olla nelj? ulottuvaisuutta: pituus, leveys, paksuus ja - jatkuvaisuus. Mutta er??n luontaisen heikkoutemme takia, jonka aivan heti tahdon teille selitt??, olemme taipuvaiset j?tt?m??n t?m?n tosiseikan huomioon ottamatta. On olemassa todella nelj? ulottuvaisuutta, joista kolmea sanomme avaruusulottuvaisuuksiksi, ja nelj?s on aika. Mutta olemme taipuvaiset tekem??n ep?todellisen erotuksen kolmen ensim?isen ja nelj?nnen ulottuvaisuuden v?lill?, koska sattuu olemaan niin, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu, ajoittain keskeytyen, yhteen suuntaan tuota nelj?tt? my?ten el?m?mme alusta sen loppuun saakka".

"T?m?", virkahti er?s hyvin nuori mies turhaan yritellen saada sikarinsa syttym??n lampun liekin yll?; "t?m? on todellakin sangen selv??".

"No niin, on hyvin merkillist?, ett? t?m? seikka niin yleisesti j?tet??n huomioon ottamatta", jatkoi aikakulkija hiukan hilpe?mmin. "T?t?p? todella tarkotetaan nelj?nnell? ulottuvaisuudella, vaikka jotkut henkil?t, jotka puhuvat nelj?nnest? ulottuvaisuudesta, eiv?t tied? tarkottavansa juuri t?t?. Se on vain toinen ajan tulkinta. Ajan ja kolmen avaruusulottuvaisuuden v?lill? ei ole mit??n muuta eroa kuin se, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu aikaa pitkin. Mutta jotkut typer?t ihmiset ovat takertuneet tuon ajatuksen nureaan puoleen. Olette kai kaikki kuulleet mit? he sanovat t?st? nelj?nnest? ulottuvaisuudesta?"

"Min? en ole", sanoi er??n maaseutukaupungin pormestari.

"Yksinkertaisesti n?in. Meid?n matemaatikkojemme m??rittelem?ll? avaruudella on kolme ulottuvaisuutta, joita voi nimitt?? pituudeksi, leveydeksi ja paksuudeksi, ja on se aina m??ritelt?viss? kolmen pinnan avulla, joista jokainen muodostaa suoran kulman toisten kanssa. Mutta muutamat filosoofit ovat tiedustelleet, miksi on kyseess? juuri kolme ulottuvaisuutta - miksei voisi olla viel?kin jokin suunta, joka muodostaa suorat kulmat kolmen muun ulottuvaisuuden kanssa? - ovatpa koettaneet laatia neliulottuvaisuus-geometriankin. T?t? selvitteli professori Simon Newcomb New-Yorkin matemaattiselle seuralle vain noin kuukausi takaperin. Tied?tte, ett? tasaisella pinnalla, jolla on vain kaksi ulottuvaisuutta, voimme piirt?m?ll? esitt?? kolme ulottuvaisuutta omaavan kiinte?n kappaleen, ja samoin arvellaan voitavan kolme ulottuvaisuutta omaavien esineiden mallin mukaan esitt?? sellainen, jolla on nelj? - kunhan vain voitaisiin hallita esineen perspektiivi. Ymm?rr?ttek??"

"Luulenpa k?sitt?v?ni", mutisi pormestari. Ja kulmiaan kurtistaen h?n vaipui syv??n tutkisteluun, ja h?nen huulensa liikkuivat kuin salaper?isi? sanoja toistellen. "Niin, luulisin sen nyt ymm?rt?v?ni", h?n hetkisen per?st? toisti ilahtuen lyhyeksi aikaa.

"No, saatanpa kertoa teille jonkun aikaa pohtineeni t?t? neliulottuvaisuus-geometriaa. Jotkut saavuttamistani tuloksista ovat merkillisi?. T?ss? esimerkiksi n?ette valokuvia er??st? miehest? eri ik?kausilta - kahdeksan vuotiaana, viisitoista-, seitsentoista-, kahdenkymmenenkolmen vuotiaana ja niin edesp?in. N?m? kaikki ovat ilmeisesti ik??nkuin lohkoja, kolmiulottuvaisuuskuvia h?nen neliulottuvaisuusolennostaan, joka on m??r?tty ja muuttumaton".

"Tiedemiehet", jatkoi aikakulkija pys?hdytty??n sen verran, ett? edellinen voitiin kunnolla sulattaa, "tiet?v?t varsin hyvin, ett? aika on vain jonkinlaista avaruutta. T?ss? n?ette yleisen tieteellisen kuvion, s??kaavakkeen. T?m? viiva t?ss?, jota sormellani seuraan, osottaa ilmapuntarin liikkeen. Eilen se oli n?in korkealla, illalla se laski, t?n? aamuna nousi j?lleen, ja sitten hiljalleen yl?sp?in aina t?h?n asti. Eih?n elohopea totisesti piirt?nyt t?t? viivaa miss??n yleisesti omaksutuista avaruusulottuvaisuuksista? Mutta viivan se varmasti piirsi, ja meid?n t?ytyy sent?hden p??tell? sen tapahtuneen aikaulottuvaisuudessa".

"Mutta", sanoi l??k?ri tuijottaen kiinte?sti takan hiilustaan, "jos aika todella on vain nelj?s avaruusulottuvaisuus, miksi sit? sitten pidet??n ja on aina pidetty jonakin muuna? Ja miksi emme voi liikkua ajassa, niinkuin liikumme muissa avaruusulottuvaisuuksissa?"

Aikakulkija hymyili. "Oletko niin varma siit?, ett? voimme liikkua vapaasti avaruudessa? Oikealle ja vasemmalle, eteen- ja taaksep?in voimme kyll?kin esteett?m?sti liikkua, ja niin on asianlaita aina ollut. My?nn?n ett? kahdessa ulottuvaisuudessa liikumme mielinm??rin. Mutta miten lie yl?s- ja alasliikkumisen laita? Siin? rajoittaa meit? painovoima".

"Eip? ehdottomasti", vastusti l??k?ri. "Onhan ilmapalloja".

"Mutta ennen ilmapalloa ei ihminen voinut vapaasti liikkua kohtisuorassa suunnassa, ellemme ota lukuun hypp??mis-yrityksi? ja pinnan ep?tasaisuuksia".

"Voitiin kuitenkin hiukan liikkua yl?s ja alas", v?itti l??k?ri.

"Helpommin, paljoa helpommin alas kuin yl?s".

"Mutta ajassa ei voida lainkaan liikkua, ei voida p??st? irti nykyhetkest?".

"Rakas herraseni, siin?p? juuri erehdyt. Siin?p? juuri koko maailma on mennyt harhaan. Alituisestihan me siirrymme pois nykyhetkest?. Meid?n henkinen olemuksemme, joka on aineeton ja vailla ulottuvaisuuksia, kulkee aikaulottuvaisuutta my?ten tasaisella nopeudella kehdosta hautaan. Aivan samoin kuin kulkisimme alasp?in, jos alkaisimme el?m?mme 50 engl. peninkulman korkeudella maanpinnasta".

"Mutta suuri vaikeus piilee siin?", keskeytti sielutieteilij?, "ett? voimme liikkua kaikissa avaruuden suunnissa, mutta emme ajassa".

"Siin?p? juuri on suuren keksint?ni itu. Mutta erehdyt sanoessasi, ett? emme voi liikkua ajassa. Jos esimerkiksi muistelen hyvin el?v?sti jotakin tapausta, niin siirryn taaksep?in siihen silm?nr?p?ykseen, jona se sattui: muutun poissaolevaksi, kuten sanotaan, siirryn hetkeksi ajassa taaksep?in. Tietysti meilt? puuttuu keinoja j??d? sinne miten pitk?ksi aikaa hyv?ns?, samoinkuin villi-ihminen ja -el?in ei saata pysytell? kuuden jalan korkeudella maankamarasta. Mutta sivistynyt ihminen on raakalaista edullisemmassa asemassa t?ss? suhteessa. H?n kykenee uhmaamaan painovoimaa ilmapallossa ja miksi h?n ei voisi toivoa loppujen lopuksi kykenev?ns? pys?hdytt?m??n kulkunsa tai kiihdytt?m??n sit? aikaulottuvaisuuttakin my?ten tai vaikkapa k??ntym??n ja kulkemaan toista tiet??"

"Oho, t?m?", alkoi Filby, "on aivan…"

"Kuinka niin?" kysyi aikakulkija.

"Se sotii j?rke? vastaan", v?itti Filby.

"Mit? j?rke??" kysyi taas aikakulkija.

"Sin? voit todisteluillasi osottaa mustan valkeaksi, mutta minua et ikin? saa vakuutetuksi", v?itti Filby.

"Ehk? en", my?nsi aikakulkija. "Mutta nyt alatte ymm?rt?? mit? tarkat tutkimukseni neliulottuvaisuus-geometriassa tarkottivat. Kauvan sitten minulla oli h?m?r? aavistus koneesta…"

"joka kulkisi ajan halki!" huudahti hyvin nuori mies.

"joka esteett?m?sti kulkisi mihin suuntaan hyv?ns? avaruudessa ja ajassa aivan ajajan mielen mukaan".

Filby vain naurahti.

"Mutta minulla on kokeellinen todistus onnistumisestani", sanoi aikakulkija.

"Sellainen kone olisi erinomaisen mukava historioitsijalle", esitti sielutieteilij?. "H?n voisi kulkea ajassa taap?in ja tarkistaa esimerkiksi hyv?ksytyt tiedot Hastingin taistelusta!"

"Etk? luule vet?v?si huomiota puoleesi?" kysyi l??k?ri. "Meid?n esi-is?mme eiv?t juuri suvainneet ajanlaskuhairauksia".

"Ja kreikan voisi oppia itse Homeron ja Platon huulilta", arveli hyvin nuori mies.

"Siin? tapauksessa te varmasti moittisitte heid?n taitamattomuuttaan.

Saksalaiset oppineet ovat niin paljon parannelleet kreikankielt?".

"Ent?s tulevaisuus sitten", huudahti hyvin nuori mies. "Ajatelkaahan vain! Voisin sijoittaa kaikki rahani pankkiin, j?tt?? ne korkoa kasvamaan ja rient?? vimmatusti eteenp?in!"

"Ja tapaisit yhteiskunnan", virkahdin min?, "joka perustuisi jyrk?sti kommunistiselle pohjalle".

"Kaikista liioitelluista teorioista tuo oli h?ik?ilem?tt?min", sanoi sielutieteilij?.

"Niin, silt? minustakin tuntui ja siksi en puhunutkaan siit? ennen…"

"kokeellista todistusta!" jatkoin min?. "Aijotko tosiaankin todistaa t?m?n?"

"Kokeile!" huudahti Filby, jonka aivot jo alkoivat v?sy?.

"N?yt? meille kokeesi", pyysi sielutieteilij?, "vaikkakin se tietysti on petkutusta kaikki tyyni".

Hymyillen katseli aikakulkija meihin. Ja yh? hieman hymyillen h?n sitten, k?det syv?ll? housuntaskuissa, astui hitaasti ulos huoneesta, ja me kuulimme h?nen kulkea laahustavan tohveleissaan pitk?? k?yt?v?? alas laboratoorioonsa.

Sielutieteilij? katsahti meihin.

"Mit?h?n h?n lienee saanut p??h?ns??"

"Jonkin silm?nk??nt?j?tempun vain , sanoi l??k?ri, ja Filby yritti kertoa meille er??st? velhosta, jonka h?n oli tavannut Burslemissa, mutta ennenkuin h?n oli esipuheensa lopettanut aikakulkija jo palasi, ja Filbyn kasku katkesi.