Ensitaistelujen ajoilta

iso sali ??ri??n my?ten t?yteen. Ylip??t??n onnistuivat aina tavallisesti yhdistyksen iltamat. Kasvattavan oh

oissa, kuten tavallista, hermoja hurmaavan tanssimusiikin kiihoittamana lattiall

sa helsk?hdellen. Kauvan ja kauniisti h?n puhui ty?l?isten velvollisuuksista, miten meist? jokaisen, niin naisen kuin miehen, pit?isi k??nt?? korvamme ajalle, joka meit? tahtoi mukaansa taisteluun kaiken hyv?n ja oikean edistykseksi. Kun ikuisen meren korkeat laineet tahdissa, mutta tasaisesti, tai toisinaan ry?ps?hdellen vy?ryv?t rantahietikolle, h?n puheessaan vuoroin vakavia ja ter?

skeutui nyt niiden harvojen kasvoille, jotka olivat esityst? siihen todellisesti syventynein? seuranneet. Suuri joukkokin taas uudelleen h?mm?styi, oudoksuen ett? mik?h?n otus lieneek??n kun ei osaa edes lopettaakaan. Olivathan he ennen saaneet tottelemaan kenen hyv?ns?. T?m? arvelu ei kuitenkaan kest?nyt kauvan. Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt keskeytys, mutta my?skin yht? huonolla tuloksella. Aarnio puhui sittenkin loppuun, enem

it?nt? naurua, lasien kilin?? ja toisinaan laulun yrityksi?. Viinurit vilahtelevat

punssia kavaljeerinsa tarjouksesta. Se virkisti sek? l?mmitti ja tuuditti yh? enempi unhoittamaan ymp?rist??ns?, vaivuttaen hetken huumaavaan iloon ja riemuun. Nuorena t?ytyi iloita ja nauttia, olih

n alussa olivat ne kaikki jo vanhempia naisia, jotka tavallisesti

mihin luokkaan alkujaan kuuluivat. He olivat jo t?ysin valmiita, samalla kuin nuoremmat kilvan kiiruhtivat j?less?, el?m?n liukkaalla pinnalla, luisuakseen samaan asemaan ja samoihin

ikaan saatava. Eritt?in innostunut oli yhdistyksen kirjuri Edvard Berg ty?ajan lyhennys ja alimman tuntipalkan vaatimusten toteuttamiseksi. Eik? h?n voinut olla kylliksi Aarniota kehuskelematta siit?, ett? t

. Suurin osa ammattilaisia olivat tosin viel? her??m?tt? yhteistoimintaan, mutta niit? olisi samalla koetettava saada liittym??n yhdistykseen. Ja kun oikein vaan innolla sek? rep?isev?ll? ryhdikkyydell? alkutoimiin ryhdytt?isi, saataisi niist? suurin osa ensi iskulla j?rjestyneitten riveihin. Vanhempia j?seni? oli kyll?kin yhdistyksess?, jotka ep?r?isiv?t alussa, asettaen vastustelevalle kannalle, mutta neh?n olivat nyt jo mit?tt?m?n? v?hemmist?n?. Ja kun tosi tulisi kysy

ti liikkuvan neitosen, joka ovesta ravintolan puolelle py?r?htaess??n heitti h?neen hyvin merkitsev?n ja samalla leimuilevan katseensa. Samassa s?v?hti Aarnion mieleen ett? h?n olisi nuo kas

olisikin tahtonut keskusteluun syventy?. Lopulta ajatuksensa n?kem??ns? niin

opulta kuin imeytyi kiinni vastakkaisella puolella olevan oven kohdalle. Siell?h?n se nyt taaskin seisoi, tuo h?nen huomioonsa niin ?kki? ja s?hk?is?sti kiintynyt esine, nainen, niin kukoistavan kaunis, tummat suortuvat vapaina olkap?ille riippuvina. Sen hento solakka vartalo lis?si vaan ryhtins? joustavaa sulavuutta ja

, tunkeutuen lopulta syv?lle sieluun, jonka merkitys my?skin heille molemmille samalla selveni. Ja tuo tietoisu

kuikin aina tuo lumoa

lla menem?tt? tanssiin

?riv?t ymp?ri salin laidasta laitaa

a kun Aarnio yh? viivytteli vastauksessaan, kiirehti h?n jatkamaan

puusta pudonnut, osaama

na: - ettek? te muista miten monen monta vuotta sitten kaksitoista vuotiaana tytt?riepuna joskus k?vin koto

kin kot

kin n?imme toisiamme my?skin pal

ihmeell

ollista! Ettek? muista nimismiehenne kasvattityt?rt?, joka h?nen ka

li jo mieleeni! huudaht

ten se pieni Ju

Julia my?nsi nauraen. -

rn

meni, vastasi Aar

uudelleen, eik? se tuntunut rasittavalta, kun ol

rnion rinnalla ylpe?n? ja suloudessaan hurmaavana. Aarnio taas k?

jattelematta kysyi: - Miss

i Julia reippaasti, avomielisesti lis?ten. - Samal

pit?neet h?tik?i

in ... kyll

mistumattomana, taisi

a, kun olen niin v?h?n semmoisia asioita seura

t? meill? viel? seurataan kaikkea uutta ja

inassa. Julia palveli nyky??n er??ll? maisterilla, joka oli opettajana lyseossa. Paljon ei h?n loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin kaksi palvelijaa su

iell? k?yd?? k

n. Kun ei ole ollut muuallekaan ment?v??! Kunhan saa jossa

vaipuneena. ??nett?min? he nyt loppumatkan as

k?sitt?nyt, painaltui Julia yht?kki? huudahtaen Aarnion rinnoille, jolloin heid?n huulensa yhtyiv?t hurmaavan sielukkaaseen