Ensitaistelujen ajoilta

vertailla n?ist? mestareista eri yksil?it? toisiinsa. Siin? seisoi, ovensuussa, hinter?ruumiinen, kovin laiha kissamaisilla kasvoilla varustettu Oskari Ananiasson. Ep?luuloisen alentuv

ollen ahkera kirkkomies ja uskonnon yst?v?. Kokouksessa puhuessaan vetosi h?n aina siihen miten hyv? sopu ja sovinnollisuus tulisi vallita ty?ntekij?in ja teett?j?in v?lill?. Mestarin tulisi olla kuin is? perheess??n, jota taas ty?ntekij?in tulisi semmoisena kunnioittaa, kuten jo huoneentaulussa mainitaan. Ty?aikaa puolusti h?n alennettavaksi kymmeneen ja puoleen tuntiin, mutta mit??n alinta tuntipalkkaa ei silt? voitaisi m??r?t? olisi edelleenkin maksettava vaan jokaisen ty?kyv

ensa alituisella ryyppyjen ja olutpuolikasten nauttimisella. H?n koetti puhua hyvin arvokkaasti, johon vinkuvan k?he? kurkku??nens? ei ollenkaan soveltunut. Asettuipa yleisesti puhumaan mestari

?myyden nurinaa kaikkialta, ymp?ri

p?iv?palkoilla, maksaen vanhemmille miehille noin nelj? markkaakin p?iv?lt?. Juopottelua ei h?n suvainnut, vaatien samalla miehilt? ehdotointa t?sm?llisyytt? ja arvonantoa, jota ei puolestaan heilt?k??n kielt?nyt. - N?in ollen pitiv?tkin ty?pajaansa kaupungin parhaimpina. Ty?aika oli yksitoista, ja puol

sti odotella puoleen y?h?n, eik? mestaria viel?k??n kuulunut. - Ei ollut viel? kotona sunnuntai aamunakaan. Useasti ilmestyi h?n vasta maanantaina pajaan, jolloin oli pennit?nn? ja apealla mielell?. Tavallisesti h?n silloin selitteli ei saaneensa rahoja. Todellisesti oli asia kuitenkin niin, ett? saanut h?n kyll? oli, mutta oli poikennut parempiin paikkoihin, joten ty?miehet saivat ruikutella pu

utta silt? osasi h?n aina niin sulavan liukkaasti ja viettelev?sti kaikki lumota, ettei keness?k??n voinut synty? ep?ilyst?k??n h?nelle kohdanneiden onnettomuuksien johtuneen muu

omansa otti, mutta osasi my?skin silti tuhlata. Vaikka olikin nainut mies, h?n kerrankin hieroskeli naimiskauppoja er??n vanhanpiian kanssa saaden t?lt? kolmetuhatta markkaa. - Kun t?m? lopulta alkoi omaansa kovemmin kirist?? tehd? hel?hytti Harala taaskin konkurssin. H?n k?vi aina hienosti puettuna, ruokaillen kaupungin parhaimmassa hotellissa. Asuinhuoneet olivat h?nell? ylellisesti sisus

ta sitten oli h?n tullut kerjuupoikana kaupunkiin. Nyt oli h?n valtuusmies ja kirkkoneuvoston huomatuin j?sen, sill? h?n oli harras Jumalan mies. H?nell?

s ei ole kuin rangaistus syntisest? el?m?st?mme, jonka j?lkeen seuraa onni ja tulevaisuus taivaassa. Oppilaisistaan suosi h?n ja piti aina enem

? kaunista tapaa ett? vanhemmat ty?ss?ns? olleet saivat poikkeuksetta paremmat palkat, nuoremmille vaikkapa etevimmillekin ty?miehille taas maksoi suosioonsa p??semisen mukaan, mutta kuitenkin ylip??

. Lopuksi lausui h?n is?llisen paheksumisensa siit? kun ty?v?ki oli ryhtynyt niskotteluun ty?nantajiaan vastaan. Mist? ty?nantajat voivat enempi maksaa kun eiv?t itsek??n saa. N?in ollen olisi hullua ryhty? mit??n alinta tuntipalkkaa m??rittelem??n.

Keskustelu kokouksessa sukeutui hyvinkin kiihke?ksi. Molemmi

si tehtaisiin. Niiden oloihin taas mestarit useasti viittasivat. Tuntikausia jauhettua mestarit alkoivat olla yksimielisi? kymmen ja puoli tuntisen ty?p?iv

i yksimielinen huuto salissa:

ryhty? pontevampiin tositoimiin, ku

uutamat asetetaan lakkotilaan, nelj?ntoista p?iv?n yl?ssanomisen j?lkeen. T?mm?isell? menettelyll? p??tettiin turvata toiselta puolen liiaksi paljon kerrallaan ty?tt?miksi joutuminen kun ei lakkokassaakaan ollut, toiselta puolin esime

kotteerauksen alaisiks

havaisen ja Ha