Leo Tolstoin kertomuksia

Leo Tolstoin kertomuksia

graf Leo Tolstoy

5.0
Comment(s)
8
View
27
Chapters

Leo Tolstoin kertomuksia by graf Leo Tolstoy

Chapter 1 No.1

Asuipa kerran muuan suutari vaimoineen ja lapsineen hyyryl?isen? talonpojan talossa. Eip? h?nell? ollut omaa kotoa eik? kontua; suutarinty?ll??n vaan el?tti itsens? ja perheens?. Leip? on kallista, mutta ty? halpaa, niin ett? sen, mink? ty?ll??n sai, sen s?ikin suuhunsa. H?nell? vaimoineen oli yhteinen turkki ja sekin oli jo pahanp?iv?iseksi kulunut; jo toista vuotta oli h?n hommassa saada lampaan nahkoja uudeksi turkiksi.

Syksyksi saikin suutarimme v?h?n rahoja kokoon: kolmen ruplan seteli oli akalla arkun pohjalla ja viisi ruplaa ja kaksikymment? kopeekkaa oli lainattu kyl?n talonpojille.

Niinp? er??n? aamuna l?hteekin suutarimme kirkonkyl??n turkin hankintaan. Paitansa p??lle puki akkansa liinaisen, pumpulilla alustetun mekon ja sen ylle verkakauhtanan; kolmiruplaisen pisti taskuunsa, taittoi matkasauvan ja niin l?hti suuruksen j?lkeen. Menness??n arvelee: "miehilt? saan viisi ruplaa, siihen lis?ksi n?m? kolme, sill? saankin turkikset".

Tuli siit? suutari kirkonkyl??n ja poikkesi yhden talonpojan taloon, - eip? ollutkaan kotona, akka lupasi viikolla l?hett?? ?ij?n tuomaan rahoja, mutta nyt ei antanut rahaa; k?vi siit? toisen luo - mies vannoo, ettei ole rahaa; kaksikymment? kopeekkaa oli kaikkiaan rahaa, ne nyt vaan pisti kouraan saappaittensa korjuusta. Silloin suutari arveli ottaa turkikset velaksi. Mutta turkkuripa ei velkaa uskonutkaan.

- Tuo ensin rahat, sanoi h?n; sitten saat valita mieleisesi nahat; kyll? me tied?mme kuinka niit? mekkoja saa hakea.

Niinp? suutari ei saanutkaan asiatansa aikaan; saihan vaan kaksikymment? kopeekkaa saappaitten korjuusta ja samalla otti miehelt? vanhat huovikkaat nahalla p??llystett?v?ksi.

Suutari k?vi alakuloiseksi, joi nuo kaksikymment? kopeekkaa viinassa ja l?hti turkitoinna kotia. Aamulla oli h?nt? hieman palellutkin, mutta nyt, ryyp?tty??n, oli h?nen turkittakin l?mmin. Kulkee siit? tiet??n, toisella k?dell??n kopahuttelee sauvallaan j??tikk?j? ja toisella taas huovikkaillaan hosuu, puhellen itsekseen.

- Onpa minun, sanoo h?n, turkittakin l?mmin. Tuo viinatilkka suolissa oikein luikertelee. Mit?p? min? turkilla teenk??n. N?in sit? menn??n ja huoletkin ovat haihtuneet. Semmoinen mies min? olen! Mit?s min?? El?np? min? turkittakin. En min? ik?n?ni tarvitse sit?. Se vaan on paha - akka sit? kaipaa. Ja onhan se katkeraakin - minun t?ytyy tuolle miehelle tehd? ty?t? ja h?n pit?? minua pilkkanaan. Malta, malta: jollet tuo rahoja, niin min? riist?n lakinkin p??st?s, totta maar riist?nkin. Mit? t?m? t?mm?inen on? Maksaa parikymment? kopekkaa kerrassaan! Mit?s sit? sill? rahalla saa! Ei muuta kuin - juo suuhusi. "Puute on kova", sanoo h?n. Sinulla on puute; eik?s sit? minulla sitten olekkaan puutetta. Sinulla on talo ja karjaa ja kaikkea muuta, mutta mit?s minulla; sinulla on oma leip?, mutta min? olen ostoleiv?ss?; kolme ruplaa viikossa saa leip??n, vaikka mist?. Kun tulen kotiin, on leip?kin lopussa. Taaskin pane puolitoista ruplaa liikkeelle. Niinp? annakkin minulle omani.

Siten saapui suutari tienristeyksess? olevan kuvakappelin luo. Sen takaa kiilt?? jotain valkoista. Suutari t?hyst?? eik? saa selville, mik? se on; h?m?r? oli jo p?iv?n vallannut. Eih?n t?ss? mit??n kive?k??n ennen ole ollut, arvelee itsekseen. Oisiko joku el?in? Ei se silt? ainakaan n?yt?. N?ytt?? silt?, kuin sill? olisi ihmisen p??; mutta kun se on valkoinen. Ja mit?s ihminen siin? seisoisi?

K?vi l?hemm?ksi - jo n?kyy aivan selv??n. Mik? ihme: tosiaankin se on ihminen; kuollut vai el?v? h?n lienee, alasti istuu liikkumatonna, nojaten kappelin sein??n. Suutaria rupesi hirvitt?m??n; arvelee itsekseen: "ovat kai tappaneet ihmisen, riisuneet ja heitt?neet sitten siihen. Jos tuota l?hestyisi, ei siit? sitten v?h?ll? irti p??sisi".

Ja niin suutari meni ohi; kun p??si siit? kappelin taa, niin katosi ihminenkin n?kyvist?. P??sty??n kappaleen matkaa kappelista, h?n katsahti taakseen ja n?kikin silloin, ett? tuo ihminen oli hiukan siirtynyt ulommaksi kappelista, liikahdellen ja kurkistellen ymp?rilleen. Suutari s?ik?hti kahta kauheammin, arvellen mieless??n: "k?ynk?h?n sen luo vai menenk?h?n vaan tieheni. Kun vaan ei k?visi pahoin, jos sit? l?hestyn: kuka sen tiet??, mik? mies se on. Saattaapa se ?kki? karata kurkkuun kiinni ja kuristaa, eik? siit? sitten hyv?ll? irti p??se; ja vaikkei tuo kuristaisikaan, kyll? sen kanssa sittenkin olisi p??sem?tt?miss?. Mit? min? alastoman ihmisen teen? Enh?n saata ainoita vaatteitani p??lt?ni riisua ja sille antaa. Menn??n vaan pois Jumalan nimeen!"

Suutari kiirehti kulkuaan. Kappeli alkoi j??d? j?lkeen; silloin omatunto rupesi h?nt? soimaamaan.

Ja suutari seisahtui maantiell?.

- Mit?s sin? Simeoni teet, lausui h?n nuhdellen itse??n. L?himm?isesi on n??ntym?isill??n ja sin? pelkuri menet tiehesi. Vai oletko jo tullut upporikkaaksi? Pelk??t kai aarteesi ry?stett?v?n? Nyt, Simoseni, et tee kauniisti.

Simo k??ntyi takaisin ja meni tuon ihmisen luo.

Continue Reading

Other books by graf Leo Tolstoy

More

You'll also like

THE SPITEFUL BRIDE: MARRY TO RIVAL'S SON

THE SPITEFUL BRIDE: MARRY TO RIVAL'S SON

Ray Nhedicta
4.6

"Let's get married," Mia declares, her voice trembling despite her defiant gaze into Stefan's guarded brown eyes. She needs this, even if he seems untouchable. Stefan raises a skeptical brow. "And why would I do that?" His voice was low, like a warning, and it made her shiver even though she tried not to show it. "We both have one thing in common," Mia continues, her gaze unwavering. "Shitty fathers. They want to take what's ours and give it to who they think deserves it." A pointed pause hangs in the air. "The only difference between us is that you're an illegitimate child, and I'm not." Stefan studies her, the heiress in her designer armor, the fire in her eyes that matches the burn of his own rage. "That's your solution? A wedding band as a weapon?" He said ignoring the part where she just referred to him as an illegitimate child. "The only weapon they won't see coming." She steps closer, close enough for him to catch the scent of her perfume, gunpowder and jasmine. "Our fathers stole our birthrights. The sole reason they betrayed us. We join forces, create our own empire that'll bring down theirs." A beat of silence. Then, Stefan's mouth curves into something sharp. "One condition," he murmurs, closing the distance. "No divorces. No surrenders. If we're doing this, it's for life" "Deal" Mia said without missing a beat. Her father wants to destroy her life. She wouldn't give him the pleasure, she would destroy her life as she seems fit. ................ Two shattered heirs. One deadly vow. A marriage built on revenge. Mia Meyers was born to rule her father's empire (so she thought), until he named his bastard son heir instead. Stefan Sterling knows the sting of betrayal too. His father discarded him like trash. Now the rivals' disgraced children have a poisonous proposal: Marry for vengeance. Crush their fathers' legacies. Never speak of divorce. Whoever cracks first loses everything. Can these two rivals, united by their vengeful hearts, pull off a marriage of convenience to reclaim what they believe is rightfully theirs? Or will their fathers' animosity, and their own complicated pasts tear their fragile alliance apart?

Chapters
Read Now
Download Book