Uusi aika: Romaani

Jokirannan nuorisoseura oli koko kes?n ahkerasti voimistellut ja urheillut. Aikaisesta kev??st? alkaen n?htiin nuoria miehi? ja poikasia joka ikinen p?iv? juoksuharjoituksissa puolialastomina. Toisinaan hypittiin korkeushyppy? ja kolmiloikkaa ja riideltiin vahvasti, milloin senti-, milloin millimetreist?. My?hemmin kes?ll? liittyiv?t tyt?t mukaan. Sitte se vasta alkoi!

Vanhat ihmiset nurisivat. T?m? nyt vasta koko lopun tekee! Niit? ei saa koskaan k?siss??n pidetyksi. Ennen, kun ne aivan hyppeliv?t, v?syiv?t edes joskus ja vetiv?t sitten uupuneita raajojaan kotiinp?in. Jos niille puhui jotain silloin, painoivat silm?ns? alas eiv?tk? puolustautuneet, Mutta nyt on pahaisimmallakin aina sana valmiina. Urheillaan, muka! Se on "terveellist?"! Koko maailmassa urheillaan, kehuvat. Mene ja tied? mik? siit? lopuksi tulee. Ty?v?ke? niist? vain ei tule.

Niin sanoivat vanhat.

Nuorisoseuran talo oli saanut koko suven olla jotenkin autiona. Silloin t?ll?in iltasilla kokoonnuttiin sinne tanssimaan, kun satoi. Talo oli uudenpuoleinen, v?h?l?nt? rakennus. Ikkunoista oli useita puhki. Ulko-ovesta oli lukko ollut rikki koko kes?n. Toisinaan sai se retkottaa avoinna, toisinaan taas puulla tuettuna seista. Sis?ll? oli kev?tkes?st? yritetty pit?? lattia lakaistuna niin kuin ennenkin, mutta kes?np??lle se jo j?i, sitten kun kerran, jolloin oveen oli laitettu uusi lukko, pojat olivat murtautuneet ikkunasta sis??n. Siit? ensin sanailtiin, toisten mielest? kun sellainen vallattomuus oli h?vyt?nt?. Mutta moite ei saanut yleist? kannatusta. Ne jotka tahtoivat sis??nmurtautuneita nuhdeltaviksi eiv?tk? saaneet seuraa sit? tekem??n, suuttuivat. Yksi heist? meni n?ytt?m?lle ja potki vihoissaan siell? rikki pari pensas kulissia, jotka oli viime talvena maalarilla teetetty. Pian ilmestyi my?skin viime talvena ostettuun esirippuun suuri puukonhaava ja ulko-oven uusi lukko s?rkyi uudelleen. Seuran talolla n?ytti menev?n joka kerta kun siell? joku k?vi jotain rikki. Mutta kukaan ei parantanut. Kun tuolista meni poikki jalka, ei kukaan viitsinyt sit? ottaa kotiinsa korjatakseen. Mutta moni sit? potkasi, kunnes toinenkin jalka s?rkyi. Vasta syyspuoleen, kun seurahuonetta kerran siivottiin, vietiin tuolirauska rikkatunkiolle. Siell? oli jo ennest??n koko joukko seuran kalustoa risana ja rampana.

Se tuli siit?, kun kaikki j?senet olivat niin reippaita ja v?kevi?. Mik? oli pit?j?n mestari, mik? piirin mestari, kuka yll?tteli Suomen mestariksi. Mutta seuran kokousta ei oltu voitu saada kunnollisesti toimeen koko kes?n?. Kerran oli yritetty, mutta sinne ei tullut muita kuin kirjuri ja esimies, - sitten kun ehtiv?t. J?lemmin t?st?kin kokousyrityksest? oli v?h?lt? tulla riita, ne toiset j?senet kun v?ittiv?t, ettei kenellek??n ollut kokouksesta annettu mit??n tietoa. Siit? sanailtaessa havaittiin, ett? johtokunnan kokous oli ollut vasta lauantai-iltana ja seuraavana p?iv?n? jo piti olla seuran kokous. Mutta sihteeri ei ollut ehtinyt kenellek??n mit??n tietoja antaa, varsinkaan kun johtokunnan kokouksen j?lkeen oli ollut kohta painiharjoitus viikon p??st? tulevaa pit?j?n mestaruutta koskevaa kilpailua varten. Eih?n sille sellaiselle kukaan osannut mit??n.

Kes?juhlan ohjelmaan ei oltu saatu muuta kuin urheilua. N?ytelm? oli j??nyt sen vuoksi, ett? kaksi p??osaa tuotiin takaisin toimikunnan puheenjohtajalle kaksi p?iv?? ennen juhlaa. Toisen toi er?s tytt? sen t?hden, ett? h?nen ?itins? piti menn? ripille samana pyh?n? kuin juhlakin oli, eik? tyt?n sopinut silloin sellaisiin. Toinen tuotiin sen vuoksi, ettei asianomainen ollut viitsinyt lukea. Puhujia oli pyydetty useitakin, oman pit?j?n kappalaisesta er??seen sosialidemokratiseen suutariin asti, joka joskus puhui kasvatuskysymyksist?kin, vaikka olikin ammatiltaan puoluepuhuja. Pastori oli kerran luvannut tulla puhumaan nuorisoseuraan, vaikka ymm?rsikin vanhempain ihmisten sellaisesta voivan pahastua. Mutta h?np? aikoi puhua siihen tapaan, ettei seurahuoneesta ja sen hommista j?isi kive? kiven p??lle. Sitteh?n saisivat vanhemmat n?hd? mik? mies h?n on. Mutta h?nen ei sopinut tulla kes?juhlaan, sill? muistamatta nuorisolle antamaansa lupausta oli h?n samaksi ajaksi lupautunut raamatunselityst? pit?m??n aivan toiselle taholle. Ja sinne h?nen nyt toki t?ytyi menn? ennemmin kuin nuorisoseuran juhlaan. H?n tulisi jollain toisella kertaa, kun sattuu. Suutari olisi kyll? ollut muuten valmis, mutta kun sattuivat vaalit samana kes?n?, t?ytyi h?nen olla tuona nuorisoseuran juhlap?iv?n?kin virallisessa toimituksessaan. Sill? jos h?n olisi sen laiminly?nyt, olisivat toverit pian antaneet nuuskaa, h?nt? kun muutenkin jo ep?iltiin porvarien h?nnystelemisest? sen vuoksi, ett? joskus puhui nuorisoseurassa.

Kaikesta t?st? huolimasta juhla pidettiin. Eik? moni huomannut edes kaivata sielt? mit??n puhujaa. Mit?p? siit?!

Kes? oli siten kulunut koko hupaisesti. Moniaat seuran nuoremman polven j?senist?st? olivat eritt?in tyytyv?isi?, nimitt?in ne, jotka er??n sukkelan kuljeksijan avulla olivat p??sseet korpiviinanmakuun. Ensin olivat n?m? viime kev??n? ripille p??sseet ottaneet miehelt? pullon hullutellakseen, mutta sittemmin jo teki mieli. Kun v?h?n vanhemmat tyt?t havaitsivat pojat juovuksissa suutansa repim?ss?, nuhtelivat he ja haukkuivat. H?vetk?? toki, sanoivat, nuoret kakarat, kun kehtaattekin, eiv?tk? edes vanhemmat pojat ryypp??!

Mutta pojat kasvoivat omissa silmiss??n. Muodostivat joukkonsa ja tekiv?t pilaa kaikesta. Mit? urheilukaan on ryypp??misen rinnalla!

Joku sai ensinn? vanhan revolverin, toinen toi kohta kaupungista uuden. Siten se alkoi t?m?n nuorimman joukon itsekasvatus, kun tulivat pime?mm?t y?t. He ryypp?siv?t, huusivat ja ammuskelivat ja tahtoivat her?tt?? huomiota. Kyr?iliv?t kun n?kiv?t urheilijoita ja repiv?t suutaan kaikille joitten nuorisoseurassa olivat kuulleet joskus lukevan tai puhuvan; he olisivat mielell?ns? antaneet selk??n kaikille sellaisille. Ja syksy? varten poikaset jo tekiv?t suunnitelmiaan.

Jokirannan vanhempi v?ki oli ihmeiss??n. Vuosikausiin ei heist? ollut juuri kukaan jalallaan astunut nuorisoseuratalolle. Sinne meno koski maineeseen. Kaikki t?m? nuorison pahentuminen oli heist? kuitenkin sielt? kotoisin. Joku arveli jo ett? seurahuone olisi paras polttaa, kyll? ne sitten itsest??n paranisivat. Mutta toiset sillekin ehdotukselle vain hym?hteliv?t.

N?in saavuttiin syyskuulle. Nuorisoseuran vuosikokous kutsuttiin kokoon. Sinne tuli v?ke? koko lailla. Kokousta varten oli jotain ohjelmaakin, m.m. esimiehen, Erkin Samelin puhe. H?n loi katsauksen kuluneeseen vuoteen. Valitti ett? toiminta on joutunut niin rappiolle, kun ei kukaan t?ytt?nyt lupaamiaan velvollisuuksia. H?nen mielest??n oli seura nuorisoseuran irvikuva. Eik? parannusta tule ennen, ennenkuin j?senten kunniantunto nousee...

H?nen puhuessaan kuului toisesta huoneesta kova??nist? puhelua, naurua ja vihellyksi?. Jotkut parit keskustelivat kokoushuoneessakin. Melkein toisilla puolilla oli lakit p?iss??n.

Sihteeri, Kuhilasm?en Mikko, astuu p?yd?n ??reen. H?nell? pit?isi olla vuosikertomus, mutta ei ole joutanut kirjoittamaan, selitt??. - Valehtelet! ajattelee moni, hymy huulillaan. - Mutta mit?s sellaisesta toiminnasta vuosikertomusta teht?isiink??n, puhuu Mikko. - Et sin? ole ollut muita parempi, ajattelevat monet. Muuan ottaa tulta paperossiinsa, er?s ryhm? l?htee etupenkeist? kova??nisesti r?histen sivuhuoneeseen. Sihteeri istuu, ottaa lyijykyn?n uudestaan k?teens?, katselee sit? ??neti. H?n on t?ytt?nyt velvollisuutensa.

- Onkohan tilit? kysyy puheenjohtaja Koivusen Vihtorilta, julkisesti.

- Kyll? ne on, mutta j?senmaksuja ei ole ehditty kantaa, ilmoittaa

Vihtori.

- Onko ne tarkastettu?

- Ei niit? ole tarkastettu, kun...

Ja seura p??tt??, ett? j?senmaksut pit?? ensin kantaa ja sitten tarkastaa tilit.

Tulevat vaalit.

Ehdotetaan entist? esimiest?. H?n ei suostu mill??n. Ei h?nt? tosin moni pyyd?k??n, sill? puhevuoroja k?ytt?? vain pari, kolme. Sitte ehdotetaan muita, mutta ne sanovat eroavansa seurasta ij?ksi, niin toinen kuin toinenkin, jos heid?t valitaan.

Kokous on aivan neuvotonna. Siit? ikkunasta, josta kes?ll? on sis??n kulettu, puhaltelee kolea syksyinen tuuli ja uhkaa sammuttaa savuttuneen ja tomuttuneen lampunlasin l?pi himme?sti loistavan valon. Kokoushuoneessa vallitsee kiusallinen hiljaisuus, aivan kuin kuolema olisi sinne astunut.

Silloin kuuluu et?isest? pime?st? nurkasta kirkas ??ni:

- Jos te haluatte, kyll? min? rupean!

Kokousv?ki k??ntyy kohahtaen sinnep?in. Nurkka on hyvin h?m?r?.

- Min? olen t?m?n kyl?n uusi kansakoulunopettaja. Tulin t?nne eilen, Ette suinkaan te minua tunne. Mutta jos te rohkenette luottaa minuun, niin koetan ruveta nuorisoseuranne esimieheksi, koska teill? n?ytt?? olevan esimiespula.