Murtavia voimia

Oli sunnuntaip?iv? toukokuun lopulla vuonna 1867. Ei miss??n n?kynyt viel? kev??n esikoisia. Paksuina kinoksina peitti lumi Pohjanmaan lakeita vainioita. Sen lis?ksi nujutti ja ry?pytti lunta, ajaen er??lle Etel?-Pohjanmaan kirkolle tulevat ihmiset etsim??n suojaa joko kirkosta tai likeisist? taloista.

Kirkonkellojen kumea pauke sai hyvin v?h?n juhlallisempaa muutosta aikaan, sill? niiden ??net tuntuivat kaiuttomina kuolevan jo hautuumaan ??rimm?isell? nurkalla. Sit? vastoin paisuva myrsky yh? ??nekk??mmin anasti puhevallan ja vaikutuksen. Vanha tuuliviiri multaushuoneen katolla kituutti ja valitti niin kuin senkin olisi ollut vilu. Kirkko n?ytti melkein tavallista pienemm?lt?, kun sen rajapiirteet alkoivat kadota sakean lumiry?pyn sekaan. Hautuumaan ymp?rill? kasvavat halavat, pihlajat ja tuomet huojuivat alastomina tuulen mukana etel?? kohti. Suunta n?ytti niit? ik??nkuin suututtavan, sill? jokaisen syvemm?n, pakollisen kumarruksen per?st? ne rajusti suoristivat lehdett?m?t latvansa, ravistelivat ja puistelivat niit? kuin vanhat, k?rtyiset ukot hapsiansa.

?T?m? n?ytt?? kauhealta?, taikka jotain sen tapaista sanoivat kirkkom?ell? toisiansa tapaavat ihmiset. Niit? kokoutuikin huomattavat m??r?t, mitk? jalkaisin, mitk? hevosilla. Vanhan tavan mukaan ker?ysi parvi tytt?j? kirkon eteiseen, miss? muutama hymyilem??n luotu suu koetti noudattaa luontaista taipumustaan. Mutta hymyily pakeni niin kuin omantunnon tuskissa ja kirkon eteinen j?i pian tyhj?ksi.

Kirkkoon kokoutui runsaasti kansaa, kaikkien kasvoilla vakava, totinen ilme. Aamuvirren s?vel soi kaiuttomasti ja tuntui ik??nkuin arastelevan sit? ter?v??, vihelt?v?? ulvahtelemista, mink? ulkona pauhaava myrsky synnytti rikkeimiss? ikkunaruuduissa. Hataroista ikkunoista tuprusi lumi kirkkoon, kooten paksuja kinoksia ikkunalaudoille ja synnytt?en hienon lumipyryn niiden tienoilla istuvain ymp?rille.

Jumalanpalveluksen aikana, jonka kirkkoherra toimitti, oltiin hyvin hiljaa. Pappi ihmetteli seurakuntansa k?yt?ksen muutosta. Nuorilla oli ollut aina niin paljon toisilleen kuiskaamista itse saarnan aikana, nyt ainoastaan harvat p??t kumartuivat siin? tarkoituksessa. Pappi otaksui t?ss? n?kev?ns? Kaikkivaltiaan mahtavan k?den kurituksen seurauksia. H?nen syd?mens? heltyi. Yht?kki?, itsek??n muutosta huomaamattaan, tunsi h?n olevansa samaa lihaa, samaa verta tuon kansan kanssa, joka n?yr?n?, ??net?nn? h?nen puhettansa kuunteli. Ulkona nyt niin tavattomaan aikaan pauhaava lumimyrsky ja sen omituiset, peloittavat ??net muuttuivat h?nen heltyv?ss? mielikuvituksessaan ik??nkuin v?litt?miksi Jumalan vanhurskaan vihan ??niksi. Oma syyllisyys, oma osallisuus noiden veljien ja siskojen kanssa samoihin rikoksiin nousi vuoren tapaiseksi painoksi. Itse sit? huomaamattaan muutti pappi puhetapansa: alussa oli h?n puhunut *teid?n* synneist?nne, nyt h?n puhui *meid?n* synneist?mme. Puhe ei en?? ollut ankaraa, tuomitsevaa lainsaarnaa, vaan yht?jaksoista n?yr?? rukousta. H?nen asemansa Jumalan ja ihmisten suhteen oli muuttunut: tavanmukaisesta Jumalan k?skynhaltijasta oli tullut kanssaveljiens? l?hettil?s, niiden syd?mell? ja suulla puhuva, palava esirukoilija...

Seurakunta itki.

Kun tuli aika rukoilla maanhedelm?st? ja kansa kumarsi p??ns? rukoukseen, alkoi ??nekk?it? nyyhkytyksi? kuulua ymp?ri kirkon.

Kaikki hymy ja leikki oli kaukana. Satalukuihin nousevan kansan syd?n sykki sill? hetkell? yhdelle ainoalle tunteelle:

?Herra Jumala, anna aurinkosi paistaa!?

Lumituiskun v?liss? pilkisti voimaton, kuultava auringons?de kirkkoon. Mutta ik??nkuin se olisi rikollisin keinoin p??ssyt irti, riehahti myrsky heti uudella voimalla. R?iskyen, niin ett? kuului kirkkoon asti, repesi hautuumaan vanhimmasta, suurimmasta halavasta toinen haara.

* * * * *

Kun ihmiset palasivat kirkosta, makasi halava poikkiteloin tiell?. Vanhat ravistivat pel?styneen n?k?isin? paitansa ja sanoivat: ?Tuo ennustaa pahaa ... suurta kuolovuotta.? Mutta yksi sanoi:

?Katsokaas miten paksulta on lunta, kun se ulottuu ihan tuohon halavan haaraan, josta t?m? on katkennut. Min? olen monta kertaa kes?ll? seisonut tuon puun alla ja p??ni on ulottunut tuohon haaraan.?

Siin? oli lunta siis l?hes kolme kyyn?r??.

* * * * *

Sakaristossa tuli olla pit?j?n kokous. Kirkonmenon p??tytty? alkoi sinne kokoutua miehi?. Paitsi is?nti?, jotka sujottelivat seisomaan oven puolelle, istui tuoleilla muutamia herrasmiehi?. Likinn? p?yt??, nojaten siihen kyyn?rp??t??n, istui suuressa susiturkissaan nimismies Gr?nberg ja kappaleen matkaa h?nest? toisella tuolilla kapteeni Stolt, pienen talon omistaja pit?j?ss?, h?nkin susiturkissa. Nurkassa h?m?r?n puolella, ik??nkuin itse?ns? piilotellen kyyh?tti ?Kaleniuksen herra?, huononlaisissa pukimissa ja n?ht?v?sti viluissaan. Er??ss? v?liss? n?kyi t?m? kuiskutellen puhuttelevan kapteeni Stoltia, joka muutamalla sanalla vastasi ja k??nsi sitten selk?ns?.

Rovasti, v?h?inen, yst?v?llisen n?k?inen ukko, aloitti kokouksen. Ensimm?inen kysymys oli, otetaanko pit?j??n l??nin karjakko opettamaan voin valmistusta. Miehet eiv?t n?ht?v?sti oikein tajunneet mist? oli kysymys. ?Mik? karjakko?? ?Ett?k? sellainen, joka opettaisi voita tekem??n??

Vakava tuuli, jolla miehet olivat olleet, h?lveni hiukan, kun ruvettiin laskemaan leikki? siit?, ett? voin tekemist?kin nyt alkaisivat herrat opettaa. Varpulan Valeella tiesiv?t toissa vuonna olleen pari viikkoa sellaisen, punatanttuisen, lihavan rouvan ?opettamassa? em?nt?? kirnuamaan veivikirnulla ja kyl?n pojat olivat sen ?frouvan? ristineet ?voi-piruksi?.

?Pysyk??n pois t??lt? sellaiset.?

?Niin, ja kuka sen tiet??, jos sellaisia otetaan pit?j??n, kun ne aikansa t??ll? herroittelevat ja konstailevat, niin ottaa kruunu pian omaksi hyv?ksens? koko voinvalmistuksen, samoin kuin viinankeitonkin.?

T?m? lausuttiin vinkuvalla, ter?v?ll? ??nell?. Kumma kyll?, etteiv?t useammatkaan helakammin nauraneet. Jotkut sit? vastoin loivat mieheen vihanpuhuvia katseita, ik??nkuin ajatellen ett? ?Lempoako tuossa kiljuu, miehinen mies jos olet!?

Mies oli v?h?inen, keski-ik?inen, ter?v? katse, jos ??nikin. Iso koirannahkaturkki oli arvokkaan n?k?inen ja n?ht?v?sti monessa polvessa perint?n? kulkenut. T?m? oli pit?j?n kestikievari, Siikalahden Mikko. Ja vaikka h?n ei mitenk??n n?ytt?nyt komealta, pikemmin p?invastoin, jaloissakin kun oli h?r?nkoipiset punaiset karvakeng?t, - tunsi kuitenkin, hetkisen h?nt? katseltuaan, ett? mies on varakas, ja jollei viel? ole, niin varmaan aikoo siksi tulla.

Tarttumatta sen enemp?? kiinni Mikon arveluun p??tettiin yksimielisesti, ettei karjakosta huolita, ei mill??n ehdolla.

Sitten seurasi kysymys: ?Suostutaanko ottamaan viinanmyyntipuotia pit?j??n??

Vallitsi kummallinen hiljaisuus hetkisen sen j?lkeen kun kysymys oli esitetty. Katseet k??ntyiv?t omituisen johdonmukaisesti Siikalahden Mikkoon, joka ei t?t? ollut huomaavinaankaan, niin hyvin kuin h?n sen huomasikin ja koetti sen johdosta tekeyty? ihan v?linpit?m?tt?m?n n?k?iseksi. Mutta yht?kki? alkoi Mikosta ??nett?myys tuntua tuskalliselta. H?n loi kehoittavasti silm?ns? Kaleniukseen, joka jo olikin noussut ja alkoi puhua:

?Minun mielest?ni ei t?ss? voi olla muuta kuin yksi mieli siit? ett? sellainen otetaan (T?ss? loi nimismies yliolkaisen katseen Kaleniukseen), sill? viinaa on t?rkeimpiinkin tarpeisiin hyvin vaikea saada aina kaupungista. Ja lain kannalta katsoen on salapolton ehk?isemiseksi paras keino, ett? laitetaan julkinen viinapuoti. Salapoltto ei ole ainoastaan laitonta, vaan sekin on sen huono puoli, ett? hy?ty tulee siit? yksityisille, mutta t?st? tulisi hy?ty koko kunnalle, sill? Kilstr?min patruuna on sitoutunut maksamaan kunnan kassaan kaksisataa markkaa vuodessa, jos h?nelle annetaan oikeus asettaa t?nne viinapuoti. Patruuna sanoi, ettei h?n muualla viitsisi maksaa sellaisesta oikeudesta kuin korkeintaan sata markkaa, mutta kun h?n on niin hyv? yst?v? meid?n pit?j?n is?nt?in kanssa ja herra provastinkin kanssa, niin h?n sanoi, ettei h?n haluaisi paljon itse hy?ty? t?m?n pit?j?n viinakaupasta.?

Taas oltiin hiljaa, ja Siikalahden Mikko, n?ht?v?sti innostuneena, n?ki sopivaksi huomauttaa:

?Kaksisataa markkaa on jo paljon rahaa t?llaisina aikoina.?

?Se on paljon rahaa?, kertasi Kalenius ja kakisti kurkkuaan jatkaaksensa. Mutta aivan odottamatta kuului ??ni miesjoukosta:

?Paljonko Kalenius saa kun soittaa t??ll? suutansa??

Kaleniuksen suu j?i auki ja sana sanomatta. Muiden suut vet?ysiv?t hymyyn ja katseet k??ntyiv?t sinne, mist? ??ni kuului. Siikalahden Mikko pani huulen hammasten v?liin ja suuntasi katseensa muiden mukaan mutisten itsekseen jotain, josta sai kuitenkin selville vain viimeisen sanan:

?Sarvikuono!?

Mies, joka n?in oli saanut huomion puoleensa vedetyksi, seisoikin hyvin n?kyvill?, miesten eturiviss?. Kooltaan h?n oli suuri ja karkeatekoinen, vanhemmanpuoleinen. Siikalahden Mikko varmaankin tarkoitti sarvikuonosta puhuessaan miehen nen??, sill? se oli suuri. P?rr?inen tukka oli valahtanut silmille, joilla h?n pisteli??sti nauraen h?ik?ilem?tt? katseli Kaleniusta, odotellen vastausta.

Kalenius oli niin ep?r?iv?, kun huomasi kuinka huvittavan vaikutuksen h?nt? tarkoittava pilkka oli mieliin tehnyt, ett? h?nelt? lopuksi ei tullut muuta vastausta kuin:

?No sit? ei ole Hautalan Jannen moisen miehen asia kuulustella.?

?Eip? olekaan?, my?nsi Hautalan Janne suu hymyss? ja sylki sakaristonlattialle, ?mutta kun sin? t?ss? niin koreita puheita pid?t, niin arvelin, ett? kun et sin? siihen kuitenkaan palkatta ryhdy, niin olispa sopiva tiet??, paljonko sellaisesta on tuloa.?

?Pid? sin? v?h?n soukempaa suuta!? ?rj?isi kapteeni Stolt. ?Aina sin? tahdot t??ll? komentaa niinkuin sinulla olisi koko pit?j?n sananvalta. Kirkkoherran asiana on pit?? j?rjestyst? kokouksessa. Ei t?m? asia tarvitse sen pitemp?? selvityst? eik? keskusteluja, se p??tet??n vain, ett? patruuna Kilstr?min hakemukseen suostutaan.?

?Ei sit? niin vaan p??tet?, on t??ll? muillakin sananvaltaa, tied?nm??, keskeytti kirkonvartija Per?l?, joka oli ?sken tullut kirkosta ja paraiksi ehti kuulemaan Stoltin k?skev?? puhetta. Per?l? oli vanha, pieni, k?rttipukuun puettu talonpoika, joka puheissaan ja liikkeiss??n osoitti suurta itsetietoisuutta. Stolt ei ottanut keskeytyst? mihink??n huomioon, vaan jatkoi;

?Ei sellaisia rahasummia sovi n?in k?yhin? aikoina tyhm?n itsekk??sti tuuleen heitt??. Herra rovasti kirjoittaa vaan p??t?ksen.?

?Mutta tuopa nyt on merkillist? ahtamista, kun p??t?s vaan pit?isi kirjoittaa, vaikka useimmat t?ss? ovat vastaan... Eih?n ole viel? ollut puhetta siit?k??n, mihin se kapakka tulisi sijoitettavaksi?, ihmetteli Varpulan Valee, keski-ik?inen, terhakan n?k?inen is?nt?. Hyv?ntahtoisen n?k?isesti naurahtaen katsoi h?n Siikalahden Mikkoon, joka punottaen n?kyi koettavan kuohuvaa kiukkuansa hillit?. Mit??n vastausta ei kuulunut, mutta Siikalahden Mikko n?ytti olevan useimpain katseiden t?ht?ystauluna. Oli alkanut synty? melua, joka yh? kasvoi. Kuulosti silt?, ett? miehi? oli puolella jos toisellakin. Kirkkoherran hienopiirteiset kasvot eliv?t ja poskille oli noussut punaa. H?n katsahti tuon tuostakin nimismies Gr?nbergiin, joka omituisesti v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen? kuunteli jupakkaa, mik? paisumistaan paisui yh? suuri??nisemm?ksi. Vanha pappi oli puheenjohtajana tottunut siihen, ett? antoi miesten hetkisen oikein mielinm??rin sohista, niin ett? he saivat puhkunsa siin? ulos ajetuksi; vasta sen j?lkeen saattoi toivoa rauhallisen p??t?ksen tekoa. Nytkin h?n, noudattaen samaa tapaa, vasta kotvasen kuluttua alkoi vaatia j?rjestyst?, mutta h?nen ??nens? sammui, kuulumatta yleisess? melussa.

Vihdoin ty?nt?ysi Hautalan Janne esiin p?yd?n ??reen, riitelemisest? jo hikisen?. H?n koetti puhua, mutta melun t?hden ei sit? kukaan kuullut. Luonto jo alkoi nousta. H?n hyp?hti tasajalassa ja karjaisi niin ett? sakariston honkaiset sein?t kumahtelivat.

?Olkaa hiljaa!?

Ja miehet todellakin alensivat ??nt?ns? siksi, ett? hyvin kuuli, mit? Kalenius ja Stolt tuolla joukolleen sy?ttiv?t. Janne veti paperin esiin taskustaan, laski sen papin eteen ja virkkoi:

?Kun meid?n kyl?ll? on k?ynyt huhu, ett? se kapakka pit?isi laitettaman t?m?n kestikievarin, Siikalahden Mikon taloon, niin pitiv?t meid?n kyl?n miehet eilen illalla kokouksen ja antoivat minulle valtakirjan, jonka perusteella minun pit?? heid?n puolestansa vastustaa kapakkaa. Arveltiin, ett? kun nyt kerran on viinanpoltto-oikeus otettu pois talonpojilta kruunulle, niin pit?k??n herrat viinansa. Se on huonompaakin ja hinta niin kallis, ett? jos varsinainen kapakka laitetaan, niin n?in kovina aikoina se vie kaikki rahat pit?j?st?. Ollaan nyt kerrankin miehi? eik? anneta aina noiden vet?? meit? nen?st?. Tuo vaivainen kahdensadan markan sy?tti on niin mit?t?n, ett? pit?? olla hyvin v?h?n ?ly? sill?, joka siihen todenteolla tarttuu. Niin ne arvelivat meid?n kyl?ss? ja t?ss? on minun valtakirjani. Muuten huomautan viel?, ett? t?m? kestikievari ei kelpaakaan saamaan kapakanpito-oikeuksia, kun sit? jo viime talvena sakotettiin luvattomasta viinan myynnist?.?

Olisi kelvannut katsoa Siikalahden Mikkoa ja n?hd?, miten myrkyllisesti h?n silm?ili Hautalaista.

?Kyll?h?n se t??ll? tiett??n ilman sun sanomattasikin, murehdi sin? vain omia sakkojasi!? vinkaisi Siikalahden Mikko. ?Ei siin? sen valtakirjassa monta nime? ole.?

?No tottapa sun nimes edes on?? kuului joukosta. Syntyi naurunr?h?kk?.

?Ja kysymysh?n nyt onkin vain siit?, otetaanko se pit?j??n vai ei. Seh?n on Kilstr?min patruunan vallassa panna sitte puoti t??ll? mihin itse tahtoo?, muistutti Siikalahden Mikko.

?Sep? se juuri onkin pit?j?l?isten vallassa m??r?t?. Ja kun anomusta tehdess? pit?j?n kokoukselle olisi pit?nyt selitt??, mihin se kapakka aiotaan ja kuka sit? pit?m??n, niin jos ei t??ll? ole n?ist? seikoista mit??n tietoa, niin eih?n t?ss? ole muuta teht?v?? kuin myt?t? koko hakemus, joka sellaisena, vaillinaisena on laiton?, selitti Varpulainen.

?Ja jos ei sit? asiaa myt?t?, niin min? valitan siit? vaikka keisariin asti!? vakuutti Hautalan Janne.

Se oli lujaa puhetta. Meteli paisui uudestaan. Ylt'yleens? alkoi kuulua ??ni?, ett? koska herrat ovat kerran viinan valmistusoikeuden vieneet, niin pit?k??t viinansa, ei t?ss? kuitenkaan viinan janoon kuolla. Muuan harmaahapsinen vanhus, puvusta p??tt?en her?nneisiin kuuluva, jonka heikkoa ??nt? kirkkoherra sai yleis?n kuulemaan, pyysi Jumalan nimen t?hden, ettei viinapuotia otettaisi pit?j??n nyt kun kerran on p??sty v?hemm?lle siit? kirouksesta, jota viina on t?llekin paikkakunnalle tuottanut. H?n viittasi edess? olevaan varmaan katovuoden uhkaan, kun tavallisena ohrankylv?n aikana viel? kyyn?r?n paksuinen hanki peitt?? pellot. Sanoi, ett? nyt ei ole aika ajatella huvituksia viinan ??ress?, nyt tulee tosik?dess? kysymys siit?, mist? saadaan leip??. Ukko puhui vanhan kansanmiehen kaunopuheliasta, mutta samalla vakuuttavaa kielt?, huomauttaen viel?, miten Jumalan viha etsiskelee nyt syntist? kansaa, kun olemme niin kauas h?nen tielt?ns? eronneet, ja kehoitti yksimielisesti hylk??m??n kerrassaan koko viinan villitsev?n nauttimisenkin, eik? ainoastaan t?t? kavalaa esityst?, joka ei ollut h?nen mielest??n muuta kuin perkeleen paula...

Mutta Stolt ei jaksanut kuulla loppuun. H?n keskeytti ukon sanoen, ettei t?ss? kylm?ss? sakaristossa nyt viitsit? kuunnella tunninpituisia k?rttisaarnoja, ja selitti viel?kin huomauttavansa, ett? juuri k?yh?n ajan vuoksi olisi patruuna Kilstr?min ehdotukseen suostuttava, sill? vaivaiskassa kyll? tulee tarvitsemaan varoja. Ehdotti, ett? koetettaisiin kunnan vaatimus koroittaa 400 markkaan. ?Otetaan silt? niin paljon kuin saadaan, mutta mill??n ehdolla emme hylk?? sellaista rahan tuloa.? H?n aikoi jo istua, mutta kiukultaan ei saattanutkaan olla jatkamatta: ?Te kyll? olette aina osanneet tehd? kollomaisia ja tyhmi? p??t?ksi?, mutta koettakaa nyt kerrankin sit? v?ltt??, jos teiss? v?h?nkin on ?ly? j?lell?.?

Kaikki tiesiv?t, ett? Stolt oli Kilstr?min patruunan sukulainen.

Stoltin per?ss? innostuen alkoi Kalenius loukostaan puhua ??nt?ns? korottaen. H?n pohjautui siihen, ett? t?m?n asian vastustajat aikovat salapoltolla ja salakapakoimisella hy?ty?, koska niin mielett?m?sti hylk??v?t pit?j?lle edullisen tarjouksen, j. n. e.

Mutta nyt tuli joukko levottomaksi. Useita p?rr?tukkaisia miehi?, Hautalan Janne etunen?ss?, alkoi l?hesty? Kaleniusta nyrkit puuskassa ja syyt?en suustansa arvoisan herran silmille sellaisen ansioluettelon, ett? moni linnassa oleva lurjus olisi tuntenut itsens? enkeliksi hra Kaleniuksen rinnalla. Stoltille oli suureksi eduksi, ett? h?n oli n?iden miesten kanssa kirkon sakaristossa, eik? miss??n v?hemm?n kunnioitettavassa paikassa. V?linpit?m?tt?m?tkin, ne, jotka olivat kokoukseen saapuneet aikeissa my?nty? ottamaan pit?j??n kapakka ja ensin naureskelleet vastustajain kiukulle, asettuivat nyt yhten? miehen? vastustajain joukkoon. Kalenius oli koskettanut liian arkaa kohtaa syytt?ess??n lainrikkomisesta n?it? miehi?.

Kirkkoherran t?ytyi pyyt?? nimismiest? rauhoittamaan kokousta.

?Hiljaa!?

Se r?j?hti kuin ukkonen ja miehet hillitsiv?t paikalla pauhunsa, k??nt?en katseensa nimismieheen, mahtaneeko tuo jotain muutakin sanoa. Itse mieskin oli kyll? n?kemisen arvoinen: kolmikyyn?r?inen, ryhtev?, i?lt??n noin 35:n tienoissa.

?Mit? t?ss? rupeette riitelem??n, ei t?m? ole mik??n markkinapaikka?, jatkoi h?n maltillisella, kiihkottomalla tavallaan.

Aivan niin, ajattelivat Stolt ja Kalenius ik??nkuin pelastuneina uhkaavasta vaarasta silm?illen nimismiest? nyt yst?v?llisesti; sill? tavallisissa oloissa olivat nimismiehen v?lit Stoltin ja Kaleniuksen kanssa huonot ja riitaiset. Ukot taas miettiv?t: noiden sudenruokain syy se oli, kuka k?ski ruveta haukkumaan, kuka jo! Se oli ensi hetken vaikutus. Mutta Gr?nberg jatkoi:

?Jos tahdotte minua kuulla, pit?j?n miehet, niin ?lk?? koskaan ottako ja puolustako kapakkaa pit?j??nne, ei julkista, ei salaista. Te itse tied?tte, ett? murhat ja tappelut t?m?n vuoden kuluessa, kun ei viinaa en?? ole ollut niin helposti saatavissa, ovat silminn?ht?v?sti v?hentyneet, ja olot y?llisiin aikoihin tulleet rauhallisemmiksi. Minun teht?v?ni on pit?? t??ll? j?rjestyst?, ja sit? miest?, joka uskaltaa ottaa kartanoonsa kapakan, pid?n min? yleisen j?rjestyksen ja hyvien tapojen rikkojana. Ja sen te tied?tte kyll?, ett? jota min? pid?n sellaisena, sen miehen el?m?st? on leikki kaukana niin kauan kuin ei h?n tyydy olemaan ihmisten lailla.?

Kun Gr?nberg oli lopettanut, kuului yleist? hyv?ksymisen murinaa ja muutamat jo ilmaisivat ??nekk??mminkin mielihyv??ns?.

?No samaa min? olen sanonut.?

?Kas sill? lailla sit? reirumiehet puhuvat, mutta mit? nuo tuolla...?

?Kapakkaa ei oteta!?

?Kun viinaa tarvitaan, niin kyll? sit? kaupungistakin saadaan!?

?Siikalahden kitupiikink? sit? sitten pit?isi kaikki sellaiset tulol?hteet ja koijarin konstit itselleen saada??

?Kaleniuksen herralle pit?isi nyt jo laittaa ruoti, ettei sen tarvitsisi aina rahan ja palkan edest? olla kaikkien juonia ajamassa.?

?Olis toinen paikka, niin ottaisin sun s??rihis! ja...? kuiskutti muuan hammasta purren ja irvistellen Kaleniuksen edess?.

?Se nahka kyll? sen parkin tarvitsisi?, hymyili vieress? seisova.

Kalenius ei ollut mik??n h?t?poika. H?n nousi uhkaavana ja kysyi nimismieheen k??ntyen:

?Kuinka t??ll? on oikeus nimismiehen l?sn? ollessa tuolla tavalla uhkailla ihmisi???

?Pid? suus kiinni!? ?r?hti Gr?nberg hiljaa, mutta sen kuitenkin suureksi riemukseen jotkut kuulivat.

Hyvin jo n?ki mink?laiseksi p??t?s tulisi. Kirkkoherra, joka asiassa ei viel? ollut lausunut juuri mit??n, olihan vaan antanut ukkojen kiistell?, otti h?nkin lopuksi lausuakseen ajatuksensa; Ja h?n kiitti kuntalaisia siit?, ett? olivat niinkin yksimielisi? kapakkaa vastustaessaan, ja toivoi, ettei ??nestys tulisi kysymykseen. Ilman ??nestyst? p??t?s tehtiinkin ja vastalauseensa ilmoitti ainoastaan Stolt.

Sakariston ovi oksensi ulos miehet. Kirkkopihassa selitti Hautalainen iso??nisesti muutamassa ryhm?ss? miehille, miten koko tuo kapakan touhu oli l?htenyt Siikalahden Mikosta, joka halusi laillistuttaa viinakauppansa, kun ei salakapakoiminen en?? oikein vedellyt. Mikko sattui siin? menem??n ohitse. Ei vilaukseltakaan h?n katsonut Hautalaiseen, mutta hampaat rauskuivat kuin suoloja purren. Toinen jatkoi juttuaan, v?litt?m?tt? siit?, vaikka Mikko kuulikin. Kuulkoon! Kernaastihan Janne sen soi, oikeastaan h?n sit? tarkoittikin.

Myrsky oli jo asettunut. Sakaristossa ?sken n?ytti silt?, kuin ukot olisivat hetkeksi unhoittaneet sen tuskallisen, kamaloita aavistuksia her?tt?v?n tunnelman, joka heit? oli rasittanut jo pari viikkoa ja mik? ?sken kirkossa, Kaikkivallan silm?in alla, suli n?yr?ksi, avuttoman rukoukseksi. Paino palasi nyt uudelleen syd?mille. Kokouksessa riehahtaneet intohimot ja niiden synnytt?m?t kiihkon vireet pakenivat kasvoilta t??ll? ulkona kuin siivill? sivuen. J?lelle j?i miehi?, joiden otsilla h??m?itti synke?n huolen mustanpuhuvat merkit ja silm?t surullisina tuijottelivat kohti kylm??, harmaata, talvista taivaslakea. Puheluistakin miltei kokonaan katosivat rajuuden ilmeet, ??net sortuivat n?yriksi ja vaatimattomiksi. Sill? ilma oli todellakin hirve?n kylm? ja lumikinokset paksut t?m?n aikaisiksi, jolloin tavallisissa oloissa maamies jo kylvi peltoonsa kev?ttoukojensa siemenet.