Puukkojunkkarit

Kun J?rvel?n Santra rupesi ihmistelem??n, s. o. p??si ripille ja alkoi ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi J?rvel?n kartanolla y?llisiin aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan mukaan, ruokapuodin p??ll? lutissa. Pyh??in? saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi?. Kun niit? toisinaan sattui kokoutumaan lutti ja lutineteinenkin t?yteen ja toistensa poisl?hd?n odottaminen alkoi k?yd? tuskalliseksi ja kiusaavaksi, tahtoivat puheet usein menn? ristiin, joita sitten k?sik?hmin koetettiin selvitell?.

N?m? selvitysyritykset tavallisimmin p??ttyiv?t siihen, ett? yksitt?in ja joukotellen kierieltiin alas jyrkist? rappusista. Asianomaisten luonnon sitkeydest? ja j?senten kest?vyydest? enimm?kseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten alap??ss?. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet?isi jutella kymmenist? ruhjoutuneista k?sivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ?hkien ja valitellen on siin? y?n pimeyden suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty. On siin? vertakin vuotanut, samalla tanterella. Niit? oli nuoriamiehi?, jotka lauantai-iltoina puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri J?rvel?n lutin seutuvilla.

Tytt? itse oli varsin siev? - tietysti. Mit?p? h?nest? muuten olisi niin alituiseen tapeltu. Rikas h?n my?skin oli, sill? ?idin perint?? luettiin tuhansissa ruplissa. Muuten oli h?n siksi itsen?inen, etteiv?t pojat heti ensi tutustumisen j?lkeen p??sseet k?sitt?m??n, mit? h?n heist? kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille J?rvel?n lutissa, lutin eteisess? ja pihamaalla, rupesivat he p??sem??n hiukan selville muutamista Santran oikuista.

19:nnen vuosisadan keskipalkoilla, s. o. kertomuksemme aikoina, oli useassa Etel?-Pohjanmaan pit?j?ss? hyvin yleisen? tapana, ett? kun joku nuorimies oli saanut luvan laskeutua y?ksi tyt?n viereen, saattoi toinen saapua aseilla varustettuna, s?rke? ovet ja lukot, tulla sis??n ja ryhty? sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka j?i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k?p?l?m?keen ajetuiksi, sille j?i kosijan oikeus sill? kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kest?ess? oli alkanut hyvin tuntea oman arvonsa, oli melkein s??nn?llisesti ruvennut seuraamaan sit? tapaa, ett? h?n tuontapaisten kahdenkeskisten kohtausten sattuessa useimmiten j?tti huoneensa kamppailevien haltuun ja meni tupaan siksi kuin kumpikin oli mennyt tiehens?.

Nuorison mieliala oli sellainen, ett? pojat etsiv?t tytt?jen suosiota hurjailemalla, ja iso osa tyt?ist? piti poikain tavoista. Oli niit? tytt?j?, mutta useimmiten v?hemm?n huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut useain t?ht??m?tauluksi, rupesi heti alussa tuollaista vakavuutta osoittamaan, niin pojat kesken?ns? rupesivat arvelemaan, ett? eik? se liene k?rttil?inen.

?Vai pit?isi t?ss? nyt lampaiksi ruveta yhden tytt?ren t?hden! Ohoh!? Pojat nauroivat, varmistuivat yh? siin? luulossa, ett? Santralla on uskonnollisia taipumuksia, ja k??nsiv?t askelensa taas uusille maille. L?ysiv?t kyll? henkiheimolaisiansa ja aikoivat j?tt?? Santran niille, joita muka huvittaisi lammastella tytt?jen edess?.

Santran is? oli herastuomari, pikkuinen ukkok??pykk?, jolla ei suinkaan ollut mit??n kuuluisuutta sit? ennen kun tyt?r kosimaik??n joutui. Ainoa, mit? h?nest? tiettiin, oli, ett? h?n itse keitteli viinaa ja ryypiskelikin, mutta harvoin h?nelt? riitti toiselle ryyppy?; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, ett? ?maahan pian menee, jos kovin t?yteen kaataa?. Lautamieheksi h?n oli kuitenkin p??ssyt ja saanut viel? herastuomarin arvonimenkin siit? syyst?, kuten kerrottiin, ett? tuomariukkoa, vanhaa koiransilm??, huvitti tehd? sielutieteellisi? kokeita ja nauraa J?rvel?n ?ij?ll? sen illan, kun h?net herastuomariksi tehtiin.

Herastuomari oli toisissa naimisissa. Nykyinen em?nt? oli j?ntev?, tuikea muori, joka piti miest??n ohjaksissaan, jos t?ss? muuten mit??n ohjaksissa pit?mist? olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme tyt?rt?, joista kaksi jo oli tiloilla ennen kuin uusi em?nt? tuli, jonka k?siin Santra siis yksin j?i.

Muori oli viisas. Laittoi ja varusti tyt?rpuolensa lutin mit? monipuolisimmalla vaatevarastolla, antoi puheessa ja teossa maailman ymm?rt??, ett? h?n piti Santran kuin oman lapsensa. Niin h?n olisi tahtonut Santrankin asiaa ymm?rt?v?n. Mutta kotoisissa, kahdenkeskisiss? kohtauksissa, kun puheet meniv?t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi Santra usein, ett? tuo vaimo oli h?nelle kylm? ja vieras, ett? sen tahto oli rautainen, ett? se etsi p??asiassa omaa mainettaan sill?, ett? h?nelle vaatteita laitteli ja ett? se purasi h?nt? kielell??n, kun vain syrj?isen huomio v?ltti. Santrassa kasvoi v?hitellen halveksimisen tunne ?itipuolta kohtaan, jopa is??kin, sill? t?m? n?kyi olevan tuiman eukon k?dess? tahdoton kinnas.

Santra huomasi, kun ihmiseksi varttui, ett? h?nest? pidettiin, ettei h?n ollut ihmisten mielest? hylkypala. Itsen?isyyden tunto kehittyi, oman arvon tunto kohosi ja h?n tunsi riippumattomuutensa ?itipuolesta varmistuvan p?iv? p?iv?lt?. Se oli siihen aikaan, kun nuoret miehet h?nen t?htens? innokkaimmin toisilleen kuhmuja jakelivat.

Mutta ?y?kulkijain? luku J?rvel?n kartanolla harveni ja melskeet hiljeniv?t. Kilpailu poikamiesten v?lill? ei n?ytt?nyt en?? olevan yht? suuri. Santra sai kuulla, ett? pojat pilkaten sanoivat h?nt? k?rttil?iseksi, katui jo itsep?isyytt??n, mutta oli liian ylpe? peruuttamaan. Varsinaisesti ei h?n kuitenkaan viel? surrut, sill? poikia kyll? nytkin k?vi, mutta ne koettivat tulla salaa, yksin ja v?ltt?? tappeluita.

Vanhaa v?ke? rupesi enemm?n arveluttamaan, ett? miksi ne siihen loppuivat ne y?lliset melskeet? He alkoivat ottaa l?hemp?? selkoa kosijoista ja vuorotellen, is? ja ?itipuoli, jupista Santralle, ett? t?t? ja tuota saat p??st??, mutta et sit? etk? sit?k??n. Numero 1 muorin kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun Esan. Vanhukset v?itteliv?t n?ist? ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv?t lopuksi asettamaan Kuivasen Ellan yhteiseksi ehdokkaaksi, t?m?n kotitalo kun kuului olevan parempi kuin Karhun talo. Varmaankin em?nt? my?skin osasi asiansa paremmin ajaa, sill? h?nell? oli Kuivasessa vanhoja sukulaisia.

N?ihin aikoihin ei Santra ollut viel? itse mit??n vaalia toimittanut.

H?n eli vapaana, ajatteli v?liin yht?, v?liin toista.

Er??n? kes?aamuna joutui vanhusten asia keskustelun alaiseksi. Em?nt? sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv?ll? tuulella, maitoa kun olivat lehm?t antaneet hyvin ja kirkas aamu lupasi hyv?? luokoilmaa.

?Kuule Santra?, sanoi em?nt?, kun maitokamarissa maitoja pyttyihin kaateli ja Santra t?ytteli piim?leilej? p?iv?kunnalle.

?No??

Em?nt? antoi odottaa vastausta, saadakseen sille sit? suuremman merkityksen.

?Sinun t?ytyy ottaa se Kuivasen Ella.?

?Mit? ottaa??

?Mit? ottaa! Mieheksesi... Parasta on valita niin kauan kuin on valikoiman varaa ja muutenkin...?

?Ei ainakaan n?iden perunain aikana!? huudahti Santra suuttuneella ??nell?.

??l? huuda... Kenenk? sin? sitten ottaisit??

?Mutta ainako sit? nyt vain pit?isi ajatella sit? ottamista, ainako jo, ett? m? viel?kin sanon, kun sit? nyt taas t?ss? kipuisin kiireihin ruvetaan jaksattamaan.?

Santran posket hehkuivat suuttumuksesta. H?n tarttui leileihin ja aikoi l?hte? viem??n ulos.

??l? mene?, kielsi em?nt?.

?Mit? sitten viel???

?Sinun pit?? ajatella sit?, is?sikin tahtoo... Sellainen talo, ja Ella sen kuitenkin saa...?

?Saakoon vaikka kymmenesti ja tahtokoon is? vaikka viidesti, niin sit? en min? ajattele, en ollenkaan. Min? ajattelen ket? tahdon, mutta en ainakaan Kuivasen Ellaa...?

Herastuomari pisti p??ns? ovesta sis??n.

?Mit?h?? kys?isi h?n.

Em?nt? s?ps?hti.

?Kah, tuopa se olikin ... pel?styin ett? kuka siell?... T?ss? min? vain sanoin Santralle, ett? sen pit?? ottaa se Ella.?

?Nii-in, no niin sen pit??kin, vai mit? naurat??

?Mit? naurat?, matki Santra.

?Mit? ... no eik? se ole aimo mies, vai??

?Niin, mies k?sit?illeenkin niin aimo ett?, ja talo...? alkoi em?nt?.

?Kyll?h?n min? olen sen jo n?hnyt vuosikausia, ett? min? olen liikapala t?ss??, keskeytti Santra katkerasti. ?Mutta kyll?h?n te minusta muutenkin eronne saatte, ettei teid?n nyt tarvitsisi minua ensimm?iselle vastaantulevalle ty?nt??.?

Nyt em?nt? asettui juhlalliseen asentoon ja l?i k?tt? yhteen sanoen:

?Kuka sinua t?ss? on liikana pit?nyt? Kenenk? tytt?rell? on paremmin puettu lutti? Ja senk? t?hden Kuivasen Ella on sun mielest?si niin hylky, kun se on *minun sukulaisiani*??

Santra painoi p??ns? alas. Is? jatkoi:

?Nii-in, joutavia siin? nyt riitelem??n ja mist? luulet paremman saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j??nyt ja toiset pyrist?nyt, eik? juuri Kuivasen Ella? Kyll? se on siihenkin niin mies ett?...?

?*Sellainenko* se sitten on parahin?? Muuta ei Santra tainnut siihen sanoa.

?On ainakin miehenmoinen ja ... se on hyv? talo.?

?Onko is?kin ollut tappelija?? kys?isi Santra ivallisesti katsellen is??ns?.

?Mik? tappelija?, naurahti ilkkuen em?nt?, joka taitavasti tahtoi ohjata asioita j?lleen rauhalliselle tolalle, sill? h?n aikoi ensin sovinnolla koettaa asian ratkaista. ?Viel?p? tappelija?, jatkoi h?n, ?aina se on jaloissa ajelehtinut.?

??l?s peru, saat'ei multa ole luontoa puuttunut ... vaikka oonkin pikkuinen, mutta ... ta...?

?No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun pytyst? rupeaa juomaan, muutama. Olisi sit? viel? tuossa kiulussakin ollut.?

???n, laukallepa se maito maistaa. Niin etk?...?

?Noo, Napavainiossa ne laukkaa sy?v?t.?

?Niin, etk? muista siell?kin, Kanki-Tupun h?iss?, - olithan sin?kin - siell?? - Peru kun se sai naamaansa se Konsta.?

?Mik? Konsta??

?Haaralan Konsta! Kyll? siin?kin oli ruumista, mutta oli kankea kuin p?lkky. Ja min? olen sen aina sanonut, ett? siin? lyhyt lykk?? kuin pitk? viel? kokottaa...?

?Lempoako niit? nyt tuossa jaksattaa. Vie jo Santra ne leilit k?rryille ja l?htek??, ettei v?en tarvitse odottaa, ei siell? tule ty?st?k??n mit??n. Anna, ?ij?, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell? liho... Ja Santra, muista sanoa Maijalle, ett? katsoo y?ll? voiaskin per??n, kun siell? on se Iso-K?pikin, niin se kyll? tyhj?? voiaskin, kun v?h?kin silm? v?ltt??.? -

Kuivasen Ella rupesi l?histelem??n Santraa yh? totisemmin. Santralla todellisuudessa ei ollut mit??n erityist? Ellaa vastaan, mutta ei h?nest? liioin v?litt?nytk??n, enemp?? kuin muistakaan. Ymm?rrett?v?sti ei h?n ollut ollenkaan ajatellut, ett? t?ss? on viel? mit??n kysymyst? avioliitosta, ennen kuin Ella er??n? iltana toi kihlat. Santra oli silloin h?mm?stynyt niin, ettei ollut tiet?nyt mit? aluksi sanoa. Ensimm?inen huudahdus oli ollut:

?Mit? sin? nyt hulluttelet, Ella?? Sitten oli ruvennut itkem??n ja pist?nyt kihlat per?s?ngyn p??nalaisten p??lle. Ne j?iv?t sinne, ja he olivat kihloissa. Mutta Santra n?ytti t?h?n aikaan kantavan hirve?n raskasta syd?nt?.

T?h?n aikaan tuli er??n? arkiy?n? Laitalan Valee Santran luttiin, miss? ei silloin ollut Ellaa. Valee oli nuori is?nt?mies Korvenloukolta. H?n oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran. Tytt? oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t?m? ollut osoittanut erityisemp?? taipumusta kulkea t??ll?p?in eik? ollut osoittanut suurempaa l?hestymisen halua, oli suhde j??nyt kapaloonsa.

Nyt Valee tuli. Ihan varmaan on huhu siit?, ett? min? olen kihloissa, jo ehtinyt sinne, ajatteli Santra. Mutta Valee ei puhunut siit? mit??n, j?i vain istumaan ik??nkuin ei olisi mist??n tiet?nyt ja - Santra ei tullut sanoneeksi h?nelle uutta suhdettaan, johon oli Ellan kanssa joutunut - eik? k?skenyt pois.

Nyt Santra vasta joutui tuskalliseen tilaan. Omatunto soimasi siit?, ett? kihlattuna oli viel? laskenut toisen viereens?. Mutta toiselta puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla Ella nyt vasta oli kadottanut h?nen silmiss??n kaiken arvonsa. Kihlaus alkoi tuntua itsemurhalta.

Valee tuli viel? toisenkin kerran. Silloin he puhuivat asiasta.

Seuraavana p?iv?n? oli Santra taas pitkist? ajoista jotenkin iloinen, niin ett? sen syrj?isetkin huomasivat. Kun h?n ensi kerran sattui j??m??n ?idin kanssa kahdenkesken tupaan, virkkoi h?n:

??iti.?

?No??

Nyt Santra vasta huomasi, ett? tuimalle eukolle ei ole niink??n helppo jutella sellaisia asioita.

?Min? en mene Ellalle?, jatkoi h?n vihdoin.

?Mit? sin? nyt sanot??

?Min? en voi, en saata ... en ik?n?!? Tuli itku.

Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. ?Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja muuta ... vai nyt per?ytym??n!? K?ski h?vet? silm?ns? t?yteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett? on sit? ennenkin tytt?ri? n?hty, parempiakin, ja aisoissa niit? on pidetty... Muori ei ottanut korviinsakaan pitempi? puheita asiasta.

Jo alkoi Santra k?sitt?? miss? ollaan. H?n oli itse ehdoin tahdoin juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin kire?lle, ett? jo t?ss? ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan v?lill?. ?itipuoli seisoi kannallaan kuin tammi, tunnotonna kuin kivi ... jokainen ruumiinliike, jokainen ??nenv?re tulkitsi j?rk?ht?m?t?nt? per?ytym?tt?myytt?.

Santran p??t? huimasi. - Niink? sen sittenkin pit?? k?yd??

?Ei ik?n?!? virkahti h?n enemm?n itsekseen. H?nen ??nens? vavahti, mutta hel?hti kuitenkin omituisen kolkolle.

?Suu kiinni sellaisista!? tiuskaisi em?nt?, nytkin aivan niin kuin h?n olisi puhunut lapselle, joka itkien tahtoo uutta hametta, kun toisen juuri on saanut.

Santra koetti viel? is?lle puhua asiasta. Mutta t?m? oli niin mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is?nkin kanssa, ett? Santran jutulle h?n rupesi haikeasti nauramaan ?niiden mukulain juonia?!

Ei kumpaisenkaan kanssa Santra p??ssyt niin pitk?lle, ett? olisivat edes todenteolla kysyneet, ket? h?n muka haluaisi.

Ellalle ei h?n viel? uskaltanut mit??n puhua, sill? h?nt? hirvitti sanoa sellaista, jos sittenkin kuitenkin pit?isi menn? vihille.

Mutta er??n? lauantai-iltana h?n laittausi makaamaan tupakamarin nurkkaan, sanoi ?itipuolelle, ett? h?n ei l?hde siit? ulkosijoille, ei mill??n ehdolla. Muori ei paljonkaan pakotellut, otti vain huomioon, milloin Ellan askeleet lutin rapuissa alkaisivat kuulua. Eik? sit? kauan tarvinnut odottaa. Silloin pist?ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi h?net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p??si huudahdus, kun n?ki Ellan. Kohosi joutuin yl?s lattiasta ja aikoi rient??, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan. Mutta Ella otti kiinni, naurahti ja kysyi, ett? eik? nyt l?hdet? luttiin? Santra tempaisi itsens? irti ja juoksi ulos. H?nell? oli juuri ollut aikomus sanoa Ellalle ... mutta ei saanut suutansa auki. Nyt h?n juostessaan ajatteli, ett? tottahan jo itsekin ymm?rt??.

Ella tuli nolon n?k?isen? tupaan. Herastuomari kuorsasi per?s?ngyss? ja em?nt? istui uuninpenkill?. Muita ei tuvassa ollutkaan, sill? palvelusv?kikin makasi ulkohuoneissa.

Muori jo tuli ovelle Ellaa vastaan:

?Pid? sin? miehen mieli p??ss?s?, kuiskasi h?n salaper?isen n?k?isen?.

?Se on tuollainen kuriton lunttu. Onko se sulle mit??n puhunut??

?Mit? puhunut? Mist???

?Ei mist??n! No mene nyt vain per?ss?, se meni jo luttiin.? Em?nt? n?ytti olevan kahden p??ll?, jatkaako vai ei. Vihdoin kuitenkin sanoi:

?On olevinaan katumap??ll?. Koeta sit? v?h?n miellytell? ... mit?h?n ne tuollaiset kakarat ymm?rt?v?t. Ymm?rr? sin? paremmin, joka olet mies, ?l?k? heti ensi sanasta nen??si takaisin ved?, jos se nyt rupeaa jotakin puhumaan. Tottahan ymm?rr?t, kun olet mies. Koko maailmahan sille nauraisi, jos *sin?* vasikan nahat saisit.?

Ella mutisi jotakin hampaisiinsa.

?Mit? se on sanonut?? rupesi utelemaan.

?Mit?h?n se on sanonut...! ei mit??n. Mene nyt jo.? Ella meni luirutellen pitk?? nohjoista vartaloansa, tuijotellen hiukan tyhm?n n?k?isill? silmill??n. Em?nt? j?i viel? uuni-ikkunaan per?ilem??n, josko mit??n tapahtuisi. Mutta kun Ella j?i luttiin ja ovi siell? vihdoin pantiin kiinni, riisui h?nkin ja meni makaamaan. H?n oli nyt tuosta asiasta enemm?n ep?varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui Ella h?nest? niin k?mpel?lt?, ett? Santra saattaisi milloin hyv?ns? pujahtaa k?sist?. Pitk?n aikaa h?n valvoi miettien, ett? keneen se oikein on tuo poika tullut, kun is?ns? oli nuorena niin reipas mies, oikein ter?v?silm? ja ?itikin oikea ihminen. -

Huomisin k?vi J?rvel?n em?nt? Kuivasessa, jossa p??tettiin, ett? nuoret pannaan kuulutuksiin ensi tilassa. Kun em?nt? tuli kotiin ja kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t?m?n poskille, mutta sanaakaan ei h?n sanonut. Muori arveli, ett? t?m? sanattomuus osoitti jo jonkinlaista asettumista ja taipumusta v?ltt?m?tt?myyden alle. Mieliss??n rupesi lohdutellen juttelemaan:

?H?t?k? sellaiseen taloon on menn?!?