Qventin Durward

Kas tuonne, tuota taulua ja tuota, ne kahden veljeksen on muotokuvat.

Hamlet.

Loppupuolella XV:t? vuosisataa saivat alkunsa ne tapaukset, jotka kohottivat Ranskan siihen peloittavaan mahtavuuteen, mik? siit? l?htien on aika ajottain her?tt?nyt muiden Euroopan kansojen kateutta t?t? valtakuntaa kohtaan. Ennen t?t? aikakautta oli Ranskan ollut pakko taistella itsen?isyytens? puolesta englantilaisia vastaan, jotka omistivat sen parhaimmat maakunnat; ja t?hteet saatiin pelastetuiksi t?intuskin vieraan vallan alta kuninkaitten viimeisill? voimanponnistuksilla sek? kansan urhoudella. T?m? vaara ei kuitenkaan ollut ainoa. Ruhtinaat, joiden k?siss? olivat kruunun suuret l??nitysmaat, varsinkin Burgundin sek? Bretagnen herttuat, olivat irtaantuneet l??nitysvelvollisuuksistaan siin? m??rin, ett? he ep?ilyksett?, mit?tt?mimm?st?kin syyst?, nousivat aseihin l??nitysherraansa ja hallitsijaansa, Ranskan kuningasta vastaan. Rauhankin aikoina he hallitsivat alusmaitansa kuin itsen?iset valtiaat ainakin; ja Burgundin herttuasuku, jonka hallussa oli samanniminen maakunta sek? Flanderin ihanin ja rikkain osa, oli niin mahtava, ettei se miss??n suhteessa, yht? v?h?n loiston kuin voiman puolesta, j??nyt kuninkaallisesta suvusta j?ljelle.

Seuraten n?iden suurien l??nitysherrojen esimerkki? jokainen pienikin kruunun vasalli anasti itselleen niin paljon valtaa kuin suinkin riippuen siit?, miten kaukana h?nen l??nitysmaansa sijaitsivat kuninkaasta, miten laajat ne olivat ja miten vahvat h?nen linnansa; ja n?m?t nurkkatyrannit, joita ei en?? saatu taipumaan lain alle, harjoittivat rankaisematta sortoa ja julmuutta, jommoista ei olisi voinut mahdolliseksikaan uskoa, mennen kiihkossaan kaikkien rajojen yli. Auvergness? yksin oli, virallisen ilmoituksen mukaan, nelj?tt? sataa omavaltaista aatelisjunkkaria, joille sukurutsaus, murha ja ry?st? olivat aivan tavallisia, jokap?iv?isi? tekoja.

Paitsi n?it? oli viel? er?s rasitus olemassa, jonka ranskalaisten ja englantilaisten v?liset pitk?lliset sodat olivat synnytt?neet, ja sekin enensi suuresti t?m?n h?vi?lle joutuneen valtakunnan kurjuutta. Suuria komppanioihin j?rjestyneit? sotajoukkoja, jotka p??llik?t itse olivat valinneet urhoollisimmista ja onnellisimmista retkeilij?ist?, oli ker?tty Ranskan eri osissa kaikkien muiden maiden viimeisist? hylyist?. N?m?t palkkasotamiehet vuokrasivat miekkansa m??r?tyksi ajaksi sille, joka paraiten maksoi; ja milloin t?mm?ist? sotapalvelusta ei ollut tarjona, k?viv?t he omin p?in sotaa, valloittaen linnoja ja torneja itselleen turvapaikoiksi, ottaen vankeja ja p??st?en ne lunnaita vastaan taas vapaiksi, vaatien veroa suojattomilta kylilt? sek? niiden ymp?rist?ilt?, ja harjoittaen kaikenlaista rosvoutta, josta he olivatkin saaneet sopivan nimens? Tondeurs ja Ecorcheurs s. o. Raastajat ja Nylkyrit.

Kesken t?t? valtiollisen tilan h?iri?st? syntynytt? kauhistusta ja kurjuutta vallitsi alhaisempien aatelisherrojen samoinkuin my?s ylh?isten ruhtinasten hoveissa ??ret?n tuhlaavaisuus; ja heid?n k?skyl?isens?kin, herrojen esimerkki? noudattaen, tuhlasivat rahvaalta ry?stetyt varat raakaan, joskin loistavaan prameuteen. Molempien sukupuolien keskin?isess? seurustelussa oli romanttinen ja ritarillinen kohteliaisuus vallalla - kuitenkin sit? sangen usein tahrasi hillit?n irstaisuus; vaeltavien ritarien puhetapaa k?ytettiin yh? viel?, ja heid?n menojansa noudatettiin, joskin kunniallisen rakkauden ja armeliaisuuden t?itten puhdas henki, jota ritarillisuus vaati, ei en?? hillinnyt eik? hyvitt?nyt sen mukana seuraavia hullutuksia. Jokaisessa pieness?kin hovissa tarjona olevat turnajaiset, huvitukset ja juomapidot houkuttelivat Ranskaan kuljeksivia seikkailijoita; ja sinne tultuaan he saivat enimm?kseen tilaisuuden k?ytt?? tuimaa uljuuttansa ja hurjaa seikkailuhaluansa urhot?ihin, joihin heill? onnellisemmassa kotimaassansa ei olisi ollut tilaisuutta.

T?ll? aikakaudella, ik??nkuin pelastaakseen ihanan Ranskan valtakunnan monellaisista uhkaavista vaaroista, nousi horjuvalle valtaistuimelle Ludvig XI, joka, joskin h?n luonteeltaan oli paha, ponnisti ja taisteli aikakauden paheita vastaan ja teki niist? suuressa m??rin lopun - samoinkuin vanhoissa l??k?rikirjoissa sanotaan, ett? luonteeltaan vastakkaiset myrkyt tuhoavat toinen toisensa voiman.

Vaikka Ludvigilta ei puuttunutkaan rohkeutta ryhty? moniin hy?dyllisiin ja valtiolle tarpeellisiin yrityksiin, niin ei h?ness? ollut v?himm?ss?k??n m??r?ss? sit? romanttista rohkeutta eik? sen mukana tavallisesti seuraavaa ylpeytt?, joka viel? jatkaa taistelua kunnian vuoksi, joskin kaikki etu on jo saavutettu. Ludvig oli kylm?verinen, kavala ja omaa etuansa silm?ll? pit?v?, h?n uhrasi kaikki, sek? ylpeytens? ett? himonsakin, jos ne olivat sen esteen?. Huolellisesti h?n salasi todelliset tunteensa ja aikomuksensa kaikilta, jotka pyrkiv?t h?nen l?helleen, ja usein kuultiin h?nen sanovan, ett? osatakseen hallita t?ytyi kuninkaan osata teeskennell? ja ett? h?n puolestansa, jos h?n huomaisi lakkinsa saaneen selv?n h?nen salaisuuksistaan, paiskaisi heti sen tuleen. - Ei kukaan mies h?nen omana aikakautenaan tai min??n muunakaan aikana ole paremmin osannut k?ytt?? toisten ihmisten heikkouksia hyv?kseen eik? v?ltt?? sit? vaaraa, ett? h?n tunnustamalla omia heikkouksiaan olisi luopunut jostain toisen hyv?ksi.

Luonteeltaan h?n oli kostonhaluinen ja julma, viel?p? siin? m??rin, ett? h?nell? oli huvia niist? kuolemantuomioista, joita h?nen k?skyst??n tuhka tihe??n pantiin toimeen. Mutta jollei mik??n armeliaisuuden puuska koskaan viekoitellutkaan h?nt? armahtamaan, milloin h?n vaaratta saattoi julistaa kuolemantuomion, niin eip? my?sk??n kostonhimo koskaan kiihoittanut h?nt? ennenaikaiseen v?kivaltaan. Harvoin h?n karkasi saaliinsa kimppuun, ennenkuin se oli varmaan saavutettavissa tai ennenkuin pelastuksesta ei voinut olla en?? mit??n toivoa; ja h?n salasi niin taitavasti hankkeensa, ett? tavallisesti vasta niiden onnistuminen ilmaisi maailmalle, mit? asiaa h?n oli ajanut.

Samalla lailla Ludvigin itaruuskin siirtyi silm??npist?v?n tuhlaavaisuuden tielt?, milloin joku h?nen kanssaan riidassa olevan hallitsijan suosikeista tai ministereist? oli lahjottava uhkaavan p??llekarkauksen v?ltt?miseksi tai h?nt? vastaan solmitun liiton rikkomiseksi. H?n oli taipuvainen irstaisuuteen ja huvitteluun; mutta yht? v?h?n kaunottaret kuin mets?stysk??n, vaikka molemmat olivatkin h?nen mielihimojansa, saivat koskaan h?nt? houkutelluksi laiminly?m??n yleisi? asioita tai valtakunnan toimia. H?n oli hyv? ihmistuntija, jonka taidon h?n oli hankkinut itselleen yksityisel?m?ss?, mihin h?n usein otti osaa; ja vaikka h?n olikin luonteeltaan ylpe? ja r?yhke?, h?n v?h??k??n ep?r?im?tt? ja v?litt?m?tt? yhteiskunnan s??tyeroituksista, mit? siihen aikaan pidettiin h?mm?stytt?v?n luonnottomana, korotti alhaiss??tyisi? miehi? kaikkein t?rkeimpiin toimiin, osasipa heit? niinkin hyvin valita, ett? h?n sangen harvoin pettyi heid?n avujensa arvioimisessa.

Sittenkin ilmeni muutamia ristiriitaisuuksia t?m?n viekkaan ja taitavan kuninkaan mielenlaadussa; sill? ihmisen luonne on harvoin johdonmukainen. Vaikka h?n itse olikin kavalin ja valheellisin ihmisist?, aiheutuivat muutamat kaikkein pahimmat hairahdukset h?nen el?m?ss?ns? siit?, ett? h?n liian h?t?isesti oli luottanut toisten ihmisten rehellisyyteen ja kunniallisuuteen. T?mm?iset hairahdukset, milloin niit? sattui, n?yttiv?t johtuneen liiankin viekkaasta vehkeilemisest?, jolloin Ludvig oli ollut osoittavinaan j?rk?ht?m?t?nt? luottamusta niit? kohtaan, joita tahtoi pett??; sill? tavallisesti h?n k?yt?ksess??n oli niin arka ja ep?luuloinen kuin suinkin joku tyranni, joka koskaan on el?nyt maan p??ll?.

Huomauttakaamme viel? kahta seikkaa, jotta saisimme t?ydellisen k?sityksen t?st? hirvitt?v?st? miehest?, joka seisoi aikansa raakojen ritarillisten hallitsijain keskell? niinkuin vartija petojen parissa, joka suuremmalla viisaudellaan ja valtiotaidollaan, jakelemalla ruokaa ja kurittamalla viimein masentaa valtansa alaisiksi ne, jotka, jolleiv?t h?nen juonensa olisi heit? voittaneet, olisivat suuremmalla voimallaan repineet h?net palasiksi.

Toinen n?ist? seikoista oli Ludvigin ??ret?n taikausko, jolla vitsauksella Jumala usein rankaisee niit?, jotka eiv?t ota korviinsa uskonnon k?skyj?. Pahoista t?ist? aiheutuvia omantunnonvaivojaan ei Ludvig koskaan koettanutkaan tukahduttaa luopumalla Machiavellin-tapaisista viekkaista vehkeist?ns?, vaan yritti, joskin turhaan, asettaa ja vaientaa t?t? tuskaa taikauskoisilla, ulkonaisilla tempuilla, ankaralla ruumiinkidutuksella sek? ylen runsailla lahjoilla papistolle. Toinen omituisuus h?nen mielenlaadussaan, joka joskus esiintyy edellisen rinnalla, oli halu antautua halveksittaviin huvituksiin sek? m?ss??miseen alhaisten ihmisten kanssa. Vaikka h?n oli viisain tai ainakin viekkain aikansa kuninkaista, h?n kuitenkin mielell??n oleskeli raa'assa seurassa, ja ollen itse sukkelasuinen, h?n suuremmalla innolla, kuin mit? h?nen mielenlaatunsa muista puolista olisi saattanut arvata, otti seuroissa osaa leikki- ja kokkapuheisiin; olipa h?nell? tapana sekaantua lystillisiin rakkausseikkailuihinkin alhaisen v?est?n kanssa, osoittaen silloin avosyd?misyytt?, joka ei ollenkaan sopinut h?nen tavalliseen umpimieliseen ja ep?luuloiseen luonteeseensa; ja h?n oli niin mieltynyt t?llaiseen talonpoikaiseen ritarillisuuteen, ett? h?n painatti koko joukon n?it? seikkoja koskevia lystikk?it? ja irstaisia juttuja kirjaan, jonka kirjojen kokoilijat hyvinkin tuntevat ja jonka alkuper?inen painos on heid?n silmiss?ns? (muiden mielest? se on varsin sopimaton) sangen kallisarvoinen.

T?m?n kuninkaan v?lityksell?, jolla oli n?in voimakas ja ?lyk?s, joskin sangen inhottava mielenlaatu, oli Jumala, jonka k?dess? myrsky yht? hyvin kuin hiljainen, hieno sade on v?likappaleena, p??tt?nyt palauttaa suurelle Ranskan kansalle j?rjestetyn hallitusmuodon, mik? siihen aikaan, jolloin Ludvig peri kruunun, oli melkein aivan kadoksissa.

Ennen kuninkaaksi tuloansa olivat Ludvigin huonot puolet paljon enemm?n kuin hyv?t tulleet esille. H?nen ensim?inen vaimonsa, Skotlannin Margareta, kuoli juoruavien kielten myrkytt?m?n? puolisonsa hovissa, jossa, jollei Ludvig itse olisi niit? yllytt?nyt, ei sanallakaan olisi soimattu suloista, v??ryytt? k?rsiv?? prinsessaa. Ludvig oli ollut kiitt?m?t?n ja kapinallinen poika, kerran h?n oli ottanut osaa salaliittoon is?ns? vangitsemiseksi, toisella kertaa h?n oli ilmisodassa h?nt? vastaan. Edellisen rikoksensa t?hden h?net oli l?hetetty pois hovista kruununperilliselle kuuluvaan Dauphinén maakuntaan, jota h?n suurella taidolla hallitsi; j?lkim?isen vuoksi h?net ajettiin maanpakolaisuuteen, h?nen t?ytyi turvautua Burgundin herttuan sek? h?nen poikansa armoon, melkeinp? armeliaisuuteen, ja nauttien heid?n vieraanvaraisuuttaan, jota h?n sittemmin sangen huonosti palkitsi, h?n eli heid?n luonaan is?ns? kuolemaan, vuoteen 1461, saakka.

Heti hallituksensa alussa oli Ludvigin v?h?ll? kukistaa er?s liitto, johon Ranskan suuret l??nitysherrat, Burgundin herttua tai oikeammin h?nen poikansa, Charolois'n kreivi sen etup??ss?, olivat h?nt? vastaan yhtyneet. He ker?siv?t suuren sotavoiman ja piirittiv?t Parisin; taistelu, jonka ratkaisu oli sangen ep?m??r?inen, tapahtui p??kaupungin muurien edustalla, ja kuningasvalta Ranskassa huojui perikadon partaalla. T?llaisissa tilaisuuksissa k?y tavallisesti siten, ett? ?lykk??mpi taistelijoista saavuttaa todellisen hy?dyn, vaikkei h?n ehk? voittaisikaan itse sotakunniaa. Ludvig, joka oli osoittanut suurta miehuutta Montlheryn tappelussa, osasi ratkaisematta j??nytt? taistelua k?ytt?? edukseen ik??nkuin voitto olisi t?ydelleen kallistunut h?nen puolelleen. H?n v?ltti ratkaisua, kunnes viholliset olivat luopuneet piirityksest?, ja oli niin sukkela kylv?m??n eripuraisuuden siemeni? noiden suurten herrojen v?liin, ett? heid?n ?yhteist? etua tarkoittava? liittonsa - siksi he sit? nimittiv?t, vaikka se todenteolla tarkoittikin Ranskan kuninkaanvallan masentamista - hajosi eik? koskaan en?? ilmestynyt yht? peloittavassa muodossa. T?st? ajasta alkain Ludvig, jonka York- ja Lancaster-sukujen keskin?iset sodat olivat vapauttaneet kaikesta Englannin puolelta uhkaavasta vaarasta, ty?skenteli useampia vuosia kovasyd?misen?, mutta silti taitavana l??k?rin?, parannellen valtakuntansa haavoja, tai, oikeammin sanoen, est?en milloin miedommilla l??kkeill?, milloin tulella ja miekalla syvemm?lle sy?pym?st? niit? kuolemaa uhkaavia tauteja, jotka rasittivat valtakuntaa. Vapaakomppaniojen rosvoilua sek? aatelisherrojen h?ik?ilem?tt?mi? sortot?it? h?n koetti hillit?, koska h?n ei voinut h?vitt?? niit? kokonaan; ja alati ottaen tilaisuudesta vaarin h?n v?h? kerrallaan anasti itselleen yh? enemm?n valtaa tai v?hensi niilt?, jotka olivat h?nelle haitaksi.

Kuitenkin ep?ilykset ja vaarat ymp?r?iv?t yh? Ranskan kuningasta. ?Yhteis-edun? liittokunnan j?senet olivat, joskaan ei en?? yksiss? neuvoin, niin sittenkin yh? viel? olemassa, ja se saattoi niinkuin k?rvennetty k??rme j?lleen yhdist?? j?senens? ja tulla vaaralliseksi. Mutta paljoa pelottavampi oli viel? Burgundin herttuan yh? paisuva valta, h?n kun siihen aikaan oli Euroopan mahtavimpia hallitsijoita, jonka herttuakunnan arvoa h?nen riippuvaisuutensa Ranskan kruunusta ei suurestikaan alentanut.

Kaarle, liikanimelt??n Rohkea - tai pikemmin Uhkarohkea, sill? h?nen miehuutensa oli hurjuuden ja raivoisuuden sukua - oli silloin perinyt Burgundin herttuakruunun, jonka h?n kernaasti olisi muuttanut kuninkaalliseksi ja itsen?iseksi. T?m?n herttuan luonne oli kaikissa suhteissa Ludvig XI:n luonteen vastakohta.

J?lkimm?inen oli kylm?verinen, varovainen ja viekas; h?n ei koskaan jatkanut toivottomaksi k?ynytt? hanketta, mutta h?n ei my?s koskaan luopunut mist??n hankkeesta, jonka menestyksest? oli toivoa, vaikkapa kuinka kaukaisessa tulevaisuudessa tahansa. Herttuan mielenlaatu oli aivan toinen. H?n sy?ksyi vaaraan, siksi ett? h?nen mielens? teki vaaroihin, h?n etsi vaikeuksia, siksi ett? h?n niit? halveksi. Ludvig ei koskaan uhrannut omaa etuansa himonsa vuoksi; Kaarle sensijaan ei koskaan uhrannut himoansa eip? edes oikkuansakaan mink??n muun asian t?hden. Vaikka he olivat l?heist? sukua toisilleen ja vaikka herttua sek? h?nen is?ns? olivat tarjonneet Ludvigille turvaa h?nen ollessaan kruununperillisen? maanpakolaisuudessa, niin vallitsi kuitenkin heid?n v?lill??n molemminpuolinen ylenkatse ja viha. Burgundin herttua halveksi kuninkaan varovaista menettely? valtioasioissa ja arveli miehuuden puutteeksi, kun Ludvig liittojen, ostojen sek? muiden t?mm?isten mutkien avulla koetti hankkia itselleen etuja, joita herttua h?nen asemassaan olisi anastanut ase k?dess?. Samalla h?n my?s vihasi kuningasta sen kiitt?m?tt?myyden vuoksi, jolla t?m? oli ennen saatua hyvyytt? palkinnut, sek? niiden soimausten ja syyt?sten t?hden, joita Ludvigin l?hettil??t, vanhan herttuan ollessa viel? elossa, olivat heitt?neet h?nelle vasten silmi?; mutta viel? enemm?n h?n vihasi Ludvigia siit? syyst?, ett? t?m? salaa avusti Ghent'in, Lüttich'in ja muiden suurten Flanderin kaupunkien vastahakoisia porvareita. N?m?t rauhattomat kaupungit, jotka olivat arat etuoikeuksistaan ja ylpe?t rikkaudestaan, nousivat usein kapinaan l??nitysherrojansa, Burgundin herttuoita vastaan, ja saivat silloin aina salaista apua Ludvigin hovista; sill? t?m? k?ytti aina jokaista tilaisuutta hyv?kseen her?tt??kseen rauhattomuutta liian mahtavaksi paisuneen vasallinsa alusmaissa.

Herttuan ylenkatsetta sek? vihaa palkitsi Ludvig yht? tulisella ylenkatseella ja vihalla, vaikka h?n salasikin tunteensa paksumman peitteen alle. Mahdotonta oli niin ter?v?j?rkisen miehen olla halveksimatta tuota j?ykk?? itsep?isyytt?, joka ei koskaan luopunut aikeestansa, vaikka asian jatkaminen olisi n?ytt?nyt miten turmiolliselta hyv?ns?, taikka tuota p??t?nt? hurjuutta, joka rynt?si eteenp?in, hetke?k??n arastelematta, vaikka millaisia esteit? olisi tullut vastaan. Mutta kuninkaan viha Kaarlea kohtaan oli viel? t?t? ylenkatsettakin kiihke?mpi, ja h?nen ylenkatseensa ja vihansa olivat sit?kin tulisemmat, kun niihin yhtyi my?s pelkoa; sill? Ludvig tiesi, ett? hullun h?r?n p??llekarkaus - sellaiseen h?nell? oli tapana verrata Burgundin herttuaa - aina oli hirvitt?v?, vaikka h?rk? rynt?isikin p??lle silm?t ummessa. Eik? kuningas pel?nnyt vain Burgundin alusmaitten rikkautta, niiden sotaisien asukasten sotataitoa ja v?est?n paljoutta, vaan olipa my?s niiden johtajalla itsell??n persoonallisia ominaisuuksia, jotka her?ttiv?t pelkoa. H?n oli uljaista uljain, ja h?nen uljuutensa kiihtyi usein hurjuuden rajalle asti, viel?p? senkin yli; h?n tuhlasi rahoja ymp?rilleen; hovinsa, persoonansa, palvelijainsa suhteen h?n rakasti komeutta, noudattaen siin? Burgundin suvun ikivanhoja loistavia tapoja. Sen vuoksi pyrkiv?t Kaarle Rohkean palvelukseen kaikki tulisielut, jotka h?ness? tapasivat kaltaisensa; Ludvig ymm?rsi liiankin hyvin, mit? kaikkea sellainen rohkeitten seikkailijoiden parvi saattoi yritt?? ja saada aikaan luonteeltaan niin hillitt?m?n p??llik?n johtamana.

Olipa viel? lis?ksi er?s seikka, joka kiihdytti Ludvigin vihaa t?t? ylen mahtavaksi paisunutta vasallia vastaan; h?n oli h?nelle kiitollisuudenvelassa, jota h?n ei aikonut koskaan maksaa; h?nen oli usein t?ytynyt asioidessaan h?nen kanssaan j?tt?? aikeittensa t?ytt?minen toistaiseksi; viel?p? h?nen oli t?ytynyt k?rsi? kiivaita h?vytt?myyden puuskia, jotka olivat h?p?isevi? h?nen kuninkaalliselle arvolleen, saamatta kohdella h?nt? muuna kuin ?rakkaana Burgundin serkkuna?.

T?m? kertomus alkaa vuoden 1468:n paikkeilla, jolloin heid?n vihansa oli kiihkeimmill??n, vaikka sin? hetken?, niinkuin usein tapahtuu, ep?ilt?v? ja ulkokullattu v?lirauha vallitsikin heid?n kesken??n. Ensim?inen esiintyv? henkil? ei tosin s??dylt??n eik? arvoltaan ole sellainen, ett? h?nen luonteensa kuvaamiseen luulisi tarvittavan n?in pitki? selityksi? kahden mahtavan hallitsijan keskin?isest? suhteesta. Mutta suurten herrojen himot, heid?n riitansa ja sovintonsa vet?v?t py?rteisiins? kaikkien heit? l?hell? olevien kohtalot; ja me saamme n?hd?, jouduttuamme pitemm?lle t?ss? kertomuksessa, ett? t?m? johdanto oli tarpeellinen voidaksemme oikein k?sitt?? sen henkil?n historiaa, jonka onnenvaiheista nyt tulee puhe.