Qventin Durward

aiset pureksimet sill' on suus

n matkak

mik? gascognelaiselle on niin mieleen ja jota ei skotlantilainenkaan halveksi. Siin? oli herkullinen kinkku, joka aikanansa oli ollut jalon mets?karjun liikki?n? l?heisess? Montrichart'in mets?ss?. Siin? oli kaikkein hienoimmanmakuista vehn?leip??, joka oli leivottu pieniksi, ympyri?isiksi boules-nimisiksi pulliksi (siit? leipurit ranskankielell? ovat saaneet nimens? boulangers); n?iden pullien kuori oli niin vieh?tt?v?, ett? yksin vedenkin kera nautittuina ne olisivat olleet herkkua. Mutta vett? ei tarvittukaan yksin juoda, olipa p?yd?ss? my?s bottrine-niminen nahkaleili, joka sis?lsi noin korttelin verran kelpo Beaulnen viini?. N?in monet hyv?t he

onnistuksiin, tilaamalla makeisia, darioles, sek? kaikenlaisia muita suuhun sulavia j?lkiruokia, saadakseen nuorukaisen jatkamaan viel? sy?nti?ns?. H?nen t?ss? toimessa ollessaan ilmaisi mestari Pietarin katse hyv?ntahtoisuutta, melkeinp? lempeytt?, joka erosi kerrassaan h?nen kasvojensa

st? niin vastenmieliselt?, parani paranemistaan, kun sit? Beaulnen viinin vaikutuksen alaisena katseli, ja oikeinpa oli lempeytt? h?nen ??ness??n, k

en iltaa, paitsi v?h?n makeisia ja vett?. - K?ske rouvasi?, lis?si h

jatkoi: ?Kas niin, olenko pit?n

en saanut?, vastasi nuorukainen, ?siit

i. ?Aiotko loitsia pirun esille, kun tu

, on meid?n vanhan sukutilamme nimi, hyv? herra. Te olette ostanu

ska t?m? ateria sinusta maistui niin hyv?lt?, ett? henkivartijajoukon skot

n y?t? suljettuna tuommoisiin p??skysen pesiin, h

urgundilaisten, nylke? selk??ns? alastomaksi, saadakseen vatsan t?ytett? - he k?yv?t k

lle onneksi?,

ia sinulle paikan, niinpian kuin joku tulee avonaiseksi. Ja, annas kun kuiskaan korvaasi, minullakin on siell? pikku

n asemassani, mies haluaisi kunniaa ja korkeampia paikkoja ja uljaita sankaritekoja. Teid?n Ludvig kuninkaanne - Jumala h?nt? siunatkoon, sill? h?n on Skotlannin yst?v? ja liittolainen - maata nuhjailee t?ss? linnassa, tai ratsastaa vain yhdest? vallitetusta kaupungista toiseen; h?n

kaitten tekoja. Ludvig tahtoo s??st?? alamaistensa verta, mutta ei v?lit

ainen. - ?Min? tahtoisin palvella herraa, joka pit?isi kunniansa yht? ruostumaton

utta katkaista luusi joka ikinen p?iv?; ja jollei siihen olisi tilaisuutta, niin katkaisisi h?n

entin, ?kova onneni on s

velukseen hullu nuorukainen saattaa l?hte??, virkkoi h?nen neuvon

rosvojen ja ry?st?jien p??llikk??, joka ottaisi ihmisen hengilt? h?nen p??llystakkinsa hinnasta ja joka tappaa pap

ielest?si Sanglier (mets?karju) on liian h?ik?ilem?t?n, nii

h?nest? on siksi paljon rasitusta, ettei maa voi h?nt? kannattaa - helvetin kita on jo ammollaan h?nt? varten! K

i: ?Etp? tied?, poikaseni, kuinka lyhytaikaiset veren siteet ovat korkeasukuisten parissa.? Sitten h?n muutti tuntehikasta ??nt??n, jolla h?n oli lausunut n?m? sanat, ja lis?s

valita sopivampia leikkipuheen aiheita. Jos vanha herttua l?i poikaansa lapsena, niin ei h?n viel? ole ly?nyt h?nt? tarpeeksi; sill? parempi olisi ollut, jo

p??llikk?jen mielenlaatua, niin taitaisi olla parasta, ett? itse rupeat p??llik?ksi.

lette oikeassa. Mutta ettep? viel? ole maininnut yht? miest?, joka on uljas p??llikk?

vata ket?

? - h?nt?, jota ei kukaan voi ranskalaiseksi eik? burgundilaiseksi sanoa, mutta joka osaa pysy? tasapainossa kumpai

rkoitat?, toisti mestari

lustaa paikkaansa pienen, urhoollisen sotajoukkonsa kanssa, p?? pystyss? ja yht? ylpe?n? kuin Ludvig kuningas tai Kaarle herttua, pys

pahana rikoksena, tied?tk? ett? viisas Saint-Paul'in kreivisi olikin juuri ensim?inen, joka sodan aikana alkoi polttaa maaseutua, ja ett? enn

un korkea-arvoisen suojeluspyhimykseni St. Qventin'in nime??, (n?in puhuessaan h?n teki ristinmerkin), ?ja luulisinpa, ett? pyh? suojelijani, jos siell? asuisin, toki jollakin lailla pit?isi minusta huolta - eih?n h?nell? olekaan niin monta kaimaa kuin noilla yleisemmin suosituilla pyhill? miehill?. Mutta varmaankin h?n sittenkin on unohtanu

hi?, nuori yst?v?ni?,

sten uskollinen suojelij

emm?n hyv?? sinun ed

?tk?

na; sit? paitsi oli siin? pikarikin, tuollainen ihmeellisesti koristettu hopealaite, jommoisista kaupungin kultasep?t muinoin olivat kuuluisat, heid?n kun sanottiin tekev?n niin hienoa ty?t?, ett? he siin? suhteessa voittivat kaikki muut Ranskan kaupungit, ja ettei itse p??kaupun

vetikin Durward'in huomion paljon enemm?n puoleensa kuin

stuttivat Melpomenea, joskin posken vieno puna ja suupielien ja silmien v?ike n?ytti ilmaisevan, ettei ilo ollut vieras n?ille vakaville kasvoille, joskaan se ei tavallisesti niill? tainnutkaan karehtia. Qventin oli my?s huomaavinaan, ett? painostavat ulkonaiset seikat varmaankin vaikuttivat sen, ett? n?in nuori ja suloin

t?m? merkitsee? Enk? min? k?skenyt Perette rouvaa tuomaan minulle tilaukseni? -

acqueline liikutetulla, mutta n?yr?ll? ??nell?; ?h

ari painokkaasti. ?Min? olen vanha kettu, minulle ei voi s

? on, ett? h?nen ??nens? ja silm?ns?, jotka aina olivat tylyt, pilkalliset ja vastenmielise

unkevaa, armoa anovaa katsetta, ja mestari Pietarin vastaus ei ilmaisutkaan vain asettunutta vihaa, vaan niin paljon lempeytt? kuin h?nen muotonsa ja k?yt?ksens? suinkin saattoi osoittaa. ?En moiti sinua, Jacqueline?, sanoi h?n, ?ja sin? oletkin kovin nuori ollaksesi jo sellainen,

eisuuden sek? kasvatuksen kautta saadun romantillisen naisen kunnioituksen yllytt?m?n?, h?n arvelematta sanoi: ?Tahtoisinpa heitt?? hansikkaani kelle yhdenarvoiselle ja samanik?iselle

nen oli rikkonut, joskin usein vasta sitten, kun ensim?inen oli jo sanoiksi puhjennut, punastui tulipunaiseksi sanottuaan jotain sellaista, mik? vanhan, ammatiltaan rauhallisen miehen l?sn?ollessa saattoi kuulua tyhj?lt? kerskaukselta; ja kohtuullisena ja ansaittuna rangaistuksen

v?h?n naisia kuin hallitsijoitakaan - joiden syd?met?, lis?si h?n

jos mahdollista, olla alistumatta t?m?n ihmeellisen vanhuksen omavaltaisen ylivallan

stella sit? toisesta paikasta?, v

os tahtoo h?nt? kiinnitt?? rakkauden ja kiitollisuuden siteill?. Mutta t?m? vanhus ei ole mik??n tavallinen mies; ja tuo ihana ilmestys, joka juuri nyt j?lleen katoo - ei n?in kaunis olento voi mitenk??n kuulua t?h?n halpaan paikkaan eik? h?n my?sk??n voi olla tuon rahaahaalivan kauppiaankaan oma, vaikka h?n komentaakin h?nt? niinkuin ep?ilem?tt? tekee jokaiselle, joka sattuu h?nen ahtaan piirins? rajojen

Jacquelinen p??t?, josta valuivat alas pitk?t palmikot, virkkoi: ?T?m? nuori mies voi palvella minua, Jacqueline - sin? saat l?hte?.

aan?, sanoi tytt?, ?ja toivonpa et

upeatko sin? sanakiistaan minun kanssani, sin? tyt?ntynkk?, vai viivytk? t??ll?, jotta saisit tirk

unsa aivan katkesi ja ett? h?n vaistomaisesti totteli, kun mestari Pietari kursailematta nojautui taaksep?in suuressa, mukavassa noj

kyvist?, taikka vain aika ajoin heittiv?t ?killisen, vilkkaan vilahduksen ymp?rilleen, niinkuin mus

aan lujasti ja tuikeasti Qventin'iin, ?suloinen tytt? ravintolapalvelijattareksi - h?

?n oikein tiennyt miksi - tuohon vanhaan mieheen, joka oli antanut h?nelle sen tiedon, ettei kaunis tytt? ollutkaan mit??n sen enemp?? eik? v?hemp?? kuin mit? h?nen virantoimituksestansa saattoi p??tt?? - ravintolapalvelijatar - tosin tavallista ylh?isemp?? laatua, luultava

ta, kun h?n siin? aikeessa katsahti mestari Pietariin, huomasi h?n t?m?n miehen ulkomuodossa, joskin silm?t olivat alasp?in luodut, kasvojen eleet pinnistyksiss? ja vaatetus halpa, k?yh?, jotakin, joka esti h?nt? vetoamasta siihen suurempaan arvoon, jota h?n arveli itsell??n kauppiaan rinnalla olevan. P?invastoin, mit? useammin ja t

teki ristinmerkin ja s?i hiukan kuivatuita hedelmi? sek? pienen korpunpalasen. Sitten h?n viittasi Qventin'i? ojent

voi miehen tehd? - niinh?n min? teille jo sanoin. Mutta ?lk?? kursailko senvuoksi, mestari Piet

t?ytt?en juoma-astiansa kannusta, joka n?ytti olevan samaa ainetta kuin pikarikin, ik??nkuin h

aan ja k?skyl?istens? seurassa?, ajatteli Durward viel? kerran itsekseen; ?k?ytt??p? h?n sk

aulnen viini? nauttivan, p??t?n, ettet halua ruveta kumppanikseni t?m?n alkuaineellisen juoman juomisessa. Mutta

erisaukon nahasta, ja karisti pieni? hopearahoja virtanaan pikar

n mit? taannoin n?ytit olevan. Min? kehoittaisin sinua niiden kumpaisenkin nimess? antamaan almuja. Pysy t?ss? ravintolassa, kunnes puheillesi tulee sukul

ottaisikaan vastaan t?t? ylenm??r?ist? lahjaa. Mutta mestari Pietari, vet?en synk?t kulmakarvansa ryppyyn ja ojentaen kumaraisen vart

sta, viitaten Qventin'ille,

rikkaan plebejin rahoja vastaan? - Se oli kiusallinen kysymys; sill? vaikka h?nell? olikin nyt kelpo aamiainen tallessaan, niin eip? siin? kuitenkaan ollut paljon s??st?varaa, jos piti matkustaa takaisin Dijon'iin siin? tapauksessa ett? h?n, pelk??m?tt? Burgundin herttuan vihaa, p??tti pyrki? h?nen palvelukseensa, tai l?hte? St. Qventin'iin Connetablen, St. Paul'in kreivin luoksi; sill? jommallekummal

a oli sen vieraalleen lahjoittanut. Nelj? omaa hopeahaarikkaa sanoi is?nt? itsell??nkin olevan, jotka h?n oli saanut perinn?ksi mummoltansa - olkoon h?nen sielunsa autuas! - Mutta ne eiv?t olleet enemm?n vieraan k

i on?, keskeytti h?net Durward, ?joka ant

nis?nt?, tiputellen n?it? sanoja hitaasti su

i Pietari ja miksi h?n tavaroitansa t?ll? tavalla sirottelee? Ja kuka on tuo teura

t kysy? se h?nelt? itselt??n; ja tuo toinen herra taasen, joka tilasi aa

jokin salaisuus?, virkk

sanoi minulle ole

e?, vakuutti is?nt?, ?niin o

avaroita h?n

kset voivat kilpailla niiden kallisten kankaitten kanssa, joita venetsialaiset tuovat Intiasta ja Kathaista. Taisittehan te

makeiset sis??n, kuka h?n on, hyv

ee t??ll? holhoojansa kanssa, t?tik? vai

ysyi Durward. ?Sill? min? huomasin, ettei mestari Pietari tahtonu

t niist??, sanoi is?nt?; ?eip? ole ensi kerta, jolloin mestari P

utta, salaten n?rk?styksens?, h?n kysyi, voisiko h?n saada t

an is?nt?; ?niin pitk?ksi ai

?yd? tervehtim?ss? naisv?ke?, joiden ka

eiv?t k?y vieraisilla?, sanoi h?n, ?e

etaria, vai kuinka

mit??n poikkeuksia?, vastasi is?n

??tti turvautua keinoon, joka siihen aikaan oli kyll?kin tavallinen. ?Viek?? naisille?, k?ski h?n, ?pullollinen vernat-viini? sek? minun terveiseni; ja sanokaa, ett? Qventin Durwar

hettiv?t tarjotun viinin takaisin ja ilmoittivat olevansa pahoillansa sen johdosta, etteiv?t h

aat ja k?sity?l?iset ovat yht? kohteliaita ja anteliaita kuin aatelisherrat, mutta mit?tt?m?t matkustavaiset naiset, joilla on palatsinsa krouvissa, ylv?stelev?t aivankuin valepukuiset prinses

hduttanut sankariamme, jolla oli sangen ik?vi? muistoja nuorempana kokemastaan luostariel?m?st?. Is?nt? seisahtui k?yt?v?n perim?iseen p??h?n, valitsi avaimen suuresta vy?ll? riippuvasta kimpusta, av

ytte t?ss? huoneessa, h

eni koettaa olla mieli

in yst

n kuin is?nt? oli l?htenyt. ?Eip? hyv? onni koskaan ole tullut paremmassa ei

ka ??ress? h?n seisoi, ja saattoi n?hd? toisen samanlaisen pienen ikkunan, samaten ulkonevassa rakennuksen osassa. Vaikeapa olisi Qventin'i? pariakymment? vuotta vanhemman miehen sanoa, miksi juuri tuo paikka veti enemm?n nuorukaisen huomiota puoleensa kuin siev? puutarha tai silkki?ispuut - sill? paha kyll?, silm?t, jotka ovat maailmata n?hneet nelj?kymment? tai ehk? viel? useampiakin vuosia, katselevat aivan kylm?kiskoisesti tuommoista pient? torninikkunaa, vaikka se olisikin ra

an mestari Pietaria, niin on tietysti helppo k?sitt??, ettei h?n asettunut ?llistelevin kasvoin ja koko vartaloineen oman ikkunansa eteen. Durward tiesi paremmin miten lintuja on pyydett?v?; h?n piiloutui taitavasti ikkunansa pielen taakse ja tirkisti vain hiukan sen

konaan varjoon, eik? s?velk??n ollut niin taiteellinen, ett? se olisi h?vitt?nyt kokonaan sanojen vaikutuksen. Molemmat kuuluivat yhteen, ja jos sanoja olisi lausuttu ilman s?velt?, tai s?velt? laulettu ilman sanoja, niin ei kumpaistakaan olisi maksanut vaivaa kuulla. Tuskin on siis oikeuden ja kohtuuden mukaista panna paperille n?it? s?keit?, jotka eiv?t ole aiot

t?ss?, merelt? tuulen henki k?y; jo leivon, p?iv?n lavertajan, ??n' ?iseen le

laa ritari lauluin vannovi. Tuikkeessa t?htein lempi koitti, sen t?hti kir

kauniin s?velen s?est?m?n? ja laulettuna suloisella, sulavalla ??nell?, s?velen sekaantuessa puutarhasta tuoksua tuoviin vienoihin tuulenh

muudessaan saada n?hd? enemm?n kuin t?h?n asti. Samassa soitto lakkasi - ikkuna sulkeutui, ja paksu

raikkaan ilman ja avonaisen ikkunan nautinnon vain sen typer?n syyn nojalla, ettei h?n tahtonut suoda kenenk??n muun korvan kuultaviksi suloisia s?veli??n. Sekaantuipa kenties n?ihin lohduttaviin mietteihin hiukkasen itserakkauttakin. Jos, niinkuin h?n oletti, toisessa tornissa asui kaunis, mustapa

kunlainen ravintolanpalvelija tai kamaripalvelija toi h?ne