Qventin Durward

erisimpukka, jonka

a Pi

s linnaa, jonka mustat, moninkertaiset varustukset n?kyiv?t taustalla, linnaa ymp?r?iv?n avaran mets?n yli. T?m? mets? oli kuninkaallinen, aidattu puisto, jommoisia keskiajan latinankielell? nimitettiin plexitiumeiksi ja joiden mukaan sangen moni kyl? Ranskassa on saanut Plessis-nimens?. T?t? nyt puhe

ka, hartaasti kesken??n puhellen, n?yttiv?t aika ajoittain tarkastavan h?nen kulkuansa; sill? ko

jo siihen aikaan tunnettu skotlantilaiseksi p??hineeksi. H?nen pukunsa oli sangen siev? ja huolellinen, mist? k?vi selville, ett? nuorukainen itsekin tiesi olevansa varsin pulska. Sel?ss??n h?nell? oli laukku, joka n?kyi sis?lt?v?n muutamia tarpeellisia kaluja, vasemmassa k?dess? haukkakinnas, vaikkei h?n kantanutkaan semmoista jahtilintua, ja oikeassa k?dess??n h?n piti vahvaa mets?miehen keih?st?. Vasem

ett? jalkaisin vaeltaminen oli h?nelle pikemmin huvia kuin vaivaa. H?nen ihonsa oli vaalea, joskin ulkomaan aurinko tai kenties m

?htev?n onnellisesta, iloa syk?htelev?st? syd?mest?, paljasti silloin t?ll?in h?nen tasaiset ja valkoiset hampaansa, ja h?nen kirka

i!? - johon nuori skotlantilainen vastasi yht? rohkealla, vaikka iloisemmalla ??nell?. Vaeltava toivioretkel?inen tai kerj?l?ismunkki vastasi h?nen kunnioittavaan tervehdykseens? is?llisell? siunauksella; ja mustasilm?inen talonpoikaistytt? vilkaisi h?nen j?lkeens? viel? kauan aikaa sen j?lkeen kun he olivat sivuuttaneet toisensa ja naurusuin vaihtaneet hyv?? p?iv??. Sanalla sanoen, koko h?nen ulkomuodossaan oli jotakin vieh?tt?v??, jota ei helposti voinut olla huomaamatta ja joka johtui h?nen rohkeasta suoruudestaan ja hy

n; mutta kun h?n yht? kepein askelin kuin l?hteell? k?yv? mets?kauris astui louhikkorannalta alas veden partaalle, sanoi nuorempi katselijoista toiselle

koi vanhempi mies; ?siten h?n kenties s??styy hirs

oinen, ?sill? en n?e h?nen kasvojansa. - Kuulkaas, he

sa kuin oma kokemus?, vastasi toinen

ht?en vaan sen verran, ett? sai pieksunsa jalasta. Samassa vanhempi mies kuitenkin kehoitti h?nt? olemaan varoillaan, lis?ten sitten hi

kalainen

sit? en?? k?ytt?? hyv?kseen, jouduttuaan jo syv??n virtaan. V?hemm?n rivakalle ja tait

puri, erehdyst?si korjaamaan sill?, ett? autat h?nt?, jos vain voit. H?n kuuluu sinun om

lujasti aaltoja vastaan, ett? virta, vaikka se olikin kova, ei saan

ekseen, kun h?n tuli l?hemm?ksi: ?Tiesinp? min?, ettei tuo nuori poika veteen hukkuisi. - Pyh? Neitsyt! johan h?n on p??ssyt maalle ja tarttuu sauvaansa! -

arialaiselle vasten silmi? seuraavat vihaiset sanat: ?Sin? ihmistapoja tuntematon koira! Miksi et vastannut, kun huusin, saadakseni tiet??, s

py?ritt?? siipi??n. H?nen vastustajansa, n?hdess??n itse??n n?in uhattavan, tempasi miekkansa, sill? h?n oli niit?, jotka kaikissa tilanteissa ovat kerke?mm?t tekoon kuin puheeseen. Mutta h?nen maltillisempi kumppaninsa, joka samassa joutui paik

ytt? oli heist? pahaa ajatellut; mutta h?nest? oli todellakin n?ytt?nyt silt?, ett? he s??st?m?ll? ajallaan puhuttua varoitusta olivat saattaneet h?nen hen

p??tt?en olevan muukalainen; ja pit?isip? sinun muistaa, ettei ole meid?n y

l?ni suon teille anteeksi sen, ett? osittain olitte siihen syyp??t, kunhan tahdotte vain neuvoa minulle jonkin paikan,

poikaseni?? sanoi vanhempi miehist?

tai, maltas - te, herra, saatatte olla rahanvaihtaja tai vilja

irkatoimet ovat tavallansa teurastajan ty?n sukua. Ja mit? sinun vaatteittesi kuivattamiseen tulee, niin koetamme sinua auttaa. Mutta ensiksi meid?n pit?? saada tiet??, kuka sin?

olevaan kumppaniinsa, ik??nkuin ep?illen, tokko he puolestaan ansaitsivat se

uneet, ett? ter?v?j?rkinen nuori skotlantilainen arveli t?mm?isiss? vaatteissa k?vij?n varmaan olevan joko upporikkaan tai perin k?yh?n, joista edellinen oletus kuitenkin oli luultavampi. Puku oli kuosiltaan t

lmiss?, joita paksut, mustat kulmakarvat varjostivat, oli my?s jotakin k?skev?? ja tyly?. Kenties t?t? vaikutusta lis?si viel? matala puuhkalakki, joka oli syv?lle otsaan painettu ja tummensi viel? sit? varjoa, jonka alta silm?t tirkisteliv?t esiin. Varmaa on kumminkin, ett? nuoren muukalaisen oli vaikea mielikuv

lavihjauksille, joita vanhempi mies joskus n?kyi h?nelle antavan. H?nell? oli miekka sek? tikari vy?ll?, ja skotlantilainen huomasi, ett? h?nen halvan takkinsa alla oli yhteenliitetyist? renkaista tehty taipuva rautapaita, jommoisia my?skin rauhallisia ammatteja harjoittavat mi

tken oltuansa vaiti: ?Enp? tied? ket? minulla on kunnia puhutella?, samassa h?n hiukan kumarsi, ?mutta mit?p? sill? v?li?, kuka saaneekin tiet?

rhaassa i?ss?si, l?yt??ksesi onnea niin hyvin miesten kuin naisten parissa. Kuulepas! Min? olen kauppamies ja tarvitsisin

n, puhetta vahv

jota hiukan ep?ilen - niin olen velvollinen teit? siit? kiitt?m??n ja kiit?nkin

in vet?? jousen vireeseen kuin kirjoittaa laskun, paremm

si sanoo, samalla jousimies. Mutta paitsi sit? olen my?s jonkun aikaa asunut luostarissa, miss? hy

on kovinkin merkillis

yt auttakoon, olethan

en tuttavan leikillisyys ei ollut oikein mieleen. ?Minun pit?isi p??st? kui

sa, koska aikoinani olen ollut asioissa Skotlannin kanssa - rehellist?, k?yh?? kansaa te olettekin - ja jos tahdot tulla meid?n kanssamme l?heiseen kyl??n, niin tilaan sinulle pikarillisen viini? sek? l?mpim

n, puhetta vahv

n sen haukan, jonka olin tuonut mukanani Skotlannista ja jonka avulla toivoin t??ll? mainetta, laskenut lentoo

sitten teit??

n perinpohjaisesti kuin kristitty mies suinkin saattaa l?him?ist?

nut Burgundin herttuan kynsiin, niin h?n olisi sinu

ka t?m? oli tapahtunut likell? Peronnea, niin harpata keikahutin rajan yli ja n?ytin h?nelle p

uppias, iskien silm?? kumppanillensa, joka loi katseensa maahan ja veti suunsa tuollaiseen viekkaas

sen sanon teille, ett? sen, joka tahtoo pysy? ehe?n? ja terveen?, ei pid? ruveta minusta pilkkaa tekem??n. Tuo teid?n puhetapanne ei ole minulle oikein mieleen. Kyll?h?n min?kin k?rsin leikkipuhetta kenen suusta tahansa sek? nuhteitakin minua vanhemmalta miehelt?, v

uljain uljaista skotlantilaisista, oman rakkaan is?nmaasi nimess?! Ja sin?, naapuri, heit? pois tuo uhkaava katsantosi. Pasques-Dieu! Olkaamme rehellisi? kauppiaita ja lukekaamme tuo kastuminen kuitatuksi t?ll? sivalluksella, joka osui niin siev?sti ja rivakasti ranteeseesi. - Ja kuules nyt, nuori yst

uksen, jos ette k?rsiv?llisyytt?ni kiusaa pilanteolla. T?n? aikana, jolloin olen t??ll? Ranskassa ja Flanderissa ollut, olen kulkenut

kysyj? taas; ?onk

ainen, ?ja sen vuoksi olenkin vastahakoinen

panilleen, ?l?hde sin? edelt? ja k?ske valmistaa Silkki?ispuun krouvissa aamiaista; sill? t?m? nuori herra on iskev? siihen hamp

mies jatkoi k??ntyen nuoren Durward'in puoleen: ?Sin? ja min? voimme hiljakseen astua yhdess? ja poiketa kuuntelemaan me

?in katseleva kumppaninsa katosi pian n?kyvist?, mutta he seurasivat j?ljess? samaa polkua, p??sten t?ten pian mets??n, jossa kasvoi sekaisin korkeita puita, matalampaa viidakkoa ja vesakkoa ja jonka poikki kulki

skotlantilainen. ?Antaisittepa minulle nyt jousen sek? par

kavahda itse?si tuommoisista. Nuo hirvet ovat naa

arveli Durward. ?En voi saada p??h?ni, ett? yksik??n, joka olisi pe

sin hiukan ilke? naama ensi n?kem?lt?, mutta ei koskaan ole kuultu, e

sek? ter?v?n ja synk?n silm?n iskussa jotakin, mik? saattoi vahvistaa sanojen synnytt?m?? inhonsekaista h?mm?styst?. ?Minulle on puhuttu rosvoista?, ajatteli Durward itsekseen, ?sek? kavalista viekoittelijoista ja

ita j?ttil?isi? pituudeltaan, kohoten ik??nkuin lehtivuoren huippuina yl?s ilmoihin. N?iden maan majesteetillisten kasvattien lomista tirkisteli esiin aukean kaikkein lakeimmalla kohdalla seisova matala kappeli, jonka ohitse pikkuinen puro liritteli. Kappelin rakennustyyli oli yksinkertaisinta, koristeettominta laatua; sen vieress? oli pikkuinen m?kki varattuna erakolle tai jollekin muulle yksin?iselle papille, joka asui

kappeliin, ep?ilem?tt? aikoen toimittaa pyh?? virkaansa. Durward kumarsi syv??n papille, niinkuin pyh?lle s??dylle tuleva kunnioitus vaati; h?nen kumppaninsa, osoittaen viel?kin hartaampaa jumalisuutta, lask

seini? oli itse paikalle kuvaavina koristeina mets?torvia, jousia, viini? ynn? muita mets?miehen kaluja, hirvien, susien sek? kaikenlaisten muitten mets?notusten p?it?. Kaikki koristeet olivat itse paikan luonteen mukaisia muistuttaen mets?? mieleen; yksinp

jumalisia mietteit?, ei voinut olla salaa moittimatta itse??n, ett? h?n ep?luuloillansa oli tehnyt v??ryytt? n?in hyv?lle ja n?yr?lle miehelle. Kaukan

es virkkoi nuorelle kumppanilleen: ?T??lt? ei ole en?? pitk? matka kyl??n

ppaniaan poikkeamasta polulta, viel?p? kehoitti h?nt? pysym??n niin paljon kuin mahd

olla me kuljemme, on tehty vaaralliseksi, milt'ei mahdottomaksi kulkea, siihen on viritetty pauloja ja satimia, joihin on viikatteen teri? piilotettu, niin ett? varomattoman k?velij?n j?senet voivat taittua yht? helposti kuin kassara katkoo

ell?, vaan koettaisin sen sijaan hallita niin hyvin, ettei kukaan ihminen uskaltaisi pahoin aikomuksin l?het? asuntoan

muistanut viel? kertoa sinulle er??st? suuresta vaarasta n?ill? seuduin, nimitt?in siit?, ett? jokaine

lmi ajatuksensa, vaikkapa itse Ludvig kuninkaan silmien edess? - Jumala h?nt? siunatkoon! - Ja mit? noihin korviin