Rakkaita sukulaisia

Ilta oli tulossa. Set?ni, rauhatuomari L?rincz Kassay[1] seisoi ulkona asuntonsa ovessa, joka oli valtatiet? p?in ja ilman portitta, niinkuin muittenkin h?nen vieraanvaraisten naapuriensa talot. On kyll? totta, ett? avonaisella pihalla loikui seitsem?n karhunkokoista verikoiraa, ja jos joku tahtoi menn? sis??n huoneisin, kysyi se enemm?n vaivaa, kuin jos Pestiss? pyysi talonvartiaa ovea avaamaan. J?rkev? ihminen ei kuitenkaan liiku maantiell? ilman sauvatta; sill? tarvitsee vaan sivaltaa yht? luppakorvista, niin muut ymm?rt?v?t heti viittauksen ja p?tkiv?t tiehens?, mik? minnekin.

Silloin ei viel? k?ytetty noita lyhyit?, mit?tt?mi? keppej?, joita vastaan ei voi nojata itse??n ja joilla ei my?sk??n saata koiria ly?d?.

Set?ni L?rincz Kassay seisoi siis tuolla ovessaan, piippua polttaen, ja huusi toisella puolella tiet? asuvalle lautamiehelle, joka niinik??n seisoi huoneensa ovessa. Keskustelu olisi tosin k?ynyt helpommin, jos jompikumpi olisi mennyt toisen luokse, sill? tie oli leve? ja t?ytyi huutaa kovasti toinen toisensa sanoja kuullaksensa, mutta tiell? molempien talojen v?lill? oli niin paljon likaa, ett? vaunuillakin oli vaikea siit? l?vitse p??st?, ja jos tahtoi menn? ylitse, oli ensin kiert?minen puutarhain ymp?ri ja samaa tiet? takaisin tuleminen, kaikkialla aitauksia my?ten kiiveskellen. Sen vuoksi oli parempi tuolla tavoin huutaa toiselle puolelle.

Mitenk? L?rincz Kassay on minun set?ni, sit? en tied?, mutta pid? sin?kin, arvoisa lukija, h?nt? sukulaisenasi, sill? - h?n on kiireest? kantap??h?n asti kunniallinen, kelpo mies, eik? tuota sinulle h?pe??. Pit?k??mme kiinni tuosta vanhasta hyv?st? tavasta, ett? unkarilaiset katsovat itsi??n j?seniksi yhdest? perheest?, ja ett? vanhemmat nimitt?v?t nuorempia veljens? pojaksi ja tytt?reksi, n?m?t taas heit? sed?ksi ja t?diksi.

Set? L?rincz kuului siihen kunnon keskiluokkaan, jonka toimena oli k?ytt?? lakia ja oikeutta, yll?pit?? kansallista yhteistunnetta, edistytt?? varallisuutta heimomme hyv?ksi, tehd? ty?t? ilman melua ja kiitosta. Heist? ei puhu historia eik? runoilijat, sill? tuommoisia kelpo kunniallisia ihmisi? ei meill? ole niin harvassa, ett? heid?n nimens? tarvitsisi muistoon kirjoittaa ja mit? tekisik??n runoilija semmoisilla kunniallisilla ihmisill?, joissa ei ole edes sen verran romantisuutta, ett? viettelisiv?t toisen vaimoa taikka kaksintaistelussa ampuisivat jotakuta p??h?n h?vytt?m?n silm?yksen t?hden? Semmoinen ihminen syntyy, aivan s??nn?llisell? tavalla, ilman t?hdist?-ennustusta, kasvaa pianon-soittajaksi tulematta, suorittaa kunnialla koulunk?yntins?, ja kun h?n on kaikki oppinut, tulee h?n kotiin vanhempiensa tyk? ja asuu heid?n luonansa kuuliaisena poikana. N?m?t naittavat h?net, kun h?n tulee siihen ik??n, ilman mit??n runollisuutta; ja kuoltuansa j?tt?v?t he h?nelle taloutensa ilman velkoja, sill? t?m? luokka kansalaisistamme pit?? velkoja jonkinlaisina syntin?, noudattaen sit? periaatetta, ettei kunniallisen ihmisen tule antaa ulos enemm?n kuin h?n saapi sis??n; keinotteleminen ei ole unkarilaisen mielitoimia. T?m? periaate oli siihen m??r??n asti juurtunut Kassayn syd?meen, ett? h?n koulu-aikanansa, jos h?nen saappaansa olivat rikki kuluneet, oli valmis ennemmin tekem??n itsens? sairaaksi, kunnes sai rahaa kotoa, kuin olisi suutarilta mit??n velaksi ottanut. Oppijaksonsa kollegiumissa suoritti h?n loistolla; sitte harjoitti h?n oikeuden-asioita vara-ispán'in[2] luona ja oppi siell? lakikielt? kirjoittamaan, maljoja juomaan ja kaunisten naisten kanssa pakinoimaan. Pestiss? ilmestyi h?n kenstisti, k?vi frakissa, poltti sikaria ja veikisteli vastap??t? asuvain kaunisten juutalaistytt?jen kanssa. Sittemmin tuli h?n kotia kyl??ns? ja unhotti frakin, sikarit ja kauniit juutalaistyt?t, kuin ei niit? koskaan olisi ollutkaan.

H?nen vanhempansa valitsivat nyt h?nelle kauniin, sive?n, hyv?n tyt?n, jonka L?rincz set?mme ottikin vaimokseen. He eiv?t tosin kirjoittaneet toisilleen v?rssyj?, mutta he eliv?t varsin onnellisesti, heid?n avioliittonsa siunattiin pienell? tyt?ll?.

My?hemmin otti h?n kehoituksesta vastaan rauhatuomarin viran, jota unkarilainen aina teki ex nobili officio - jalosta velvollisuudesta - eik? sen vuoksi, ett? h?n olisi tarvinnut sit?, sill? siit? ei l?htenyt mit??n hy?ty?: maksut ja lis?tulot riittiv?t tuskin asianomaisiin kulunkeihin. Mutta unkarilainen aatelismies uhrasi mielell??n omastansa tuon h?nelle arvollisen virkatoimen ja sen verrattoman itsetunnon t?hden, ett? h?n on koko piirikunnan maallinen edeskatsomus, joka kolmen miehen, nimitt?in itsens?, yhden lautamiehen, ja yhden hajdú'n[3] avulla yll?pit?? j?rjestyst? ja k?ytt?? oikeutta parin kolmenkymmenen tuhannen ihmisen keskuudessa.

Nuot molemmat herrat keskustelivat par'aikaa tien poikki jostakin t?rkeest? toimitus-asiasta, kun yht'?kki? hirve? ruoskan ??ni veti puoleensa heid?n huomionsa, ja kun he katsoivat maantien p??h?n, jossa se k??ntyy puimatantereen ohitse, tuli n?kyviin oiva ajokalut hevosineen, jotka tahdomme tarkemmin kertoa, sill? kuka tiet??, saammeko en?? koskaan n?hd? semmoisia, sittekuin rautatiet risteilev?t maatamme kaikilla tahoilla.

Se oli kaleesi, viel?p? herraskaleesi. Ett? kuomin p??llyst? oli v?h?isen pilkullinen, siihen on p??syy etsitt?v? siipikarjan kasvatuksessa. Milloin n?m?t ajokalut lienee tehty, sit? ei k?y varmaan m??r??minen, koska se on historiallinen tosi-asia, ett? jo kuningas Lajos (Lutwikki) I:n aikana l?ytyi riippuvia kaleeseja. Ulkon??lt??n olivat ne vesimelunan puoliskon muotoisia, jota nelj? korkeaa resoria viskeli yl?s alas tuolla ep?tasaisella tiell?, niin ett? sis?ss?-istujat purivat kieleens?, jos puhuivat, viel?p? sys?si ihmisen uloskin, jos ei h?n pit?nyt laidasta lujasti kiinni. Vaunun-ovia ei voinut avata eik? sulkea, jonkat?hden ne kerran kaikkiansa olivat vahvasti kiinni sidotut seililangalla; takapuolelle oli molempien resorien v?liin k?ytetty iso hein?kimppu, joka kunkin t?r?hyksen per?st? uhkasi lent?? sis?ss?-istujain niskaan. T?m?n kunnioitettavan muinaisj??nn?ksen eteen oli valjastettu kaksi s?vyis?? hevosta ja kolmas juoksi vieress?, vetohihnaan kiinni sidottuna; yksi oli valkoisen-pilkkuinen, yksi voilakka ja yksi harmaa, kaikki kolme korviin asti liassa ja toisiansa lapaluuta vastaan kyhnytt?en. Kun ne huiskuttivat solmuun sidottua h?nt??ns?, nyk?isiv?t ne ohjakset kuskin k?dest?; t?m? taas heilutteli ruoskaa edestakaisin ja sivalsi sill? useammin sis?ss?-istujain hattuja, kuin hevosten nahkaa, jossa ly?nnit n?kyiv?t niin selv?sti, kuin olisivat olleet kiveen painetut.

Hyv?? tahtoa ei puuttunut noilta jaloilta el?imilt?, mutta sit? enemm?n vastaavaa kyky?. Ne olivat kuormain kuljettamiseen k?ytettyj? talonpoikais-hevosia, joita ei oltu kasvatettu rauta-akselisia vaunuja vet?m??n; itse tuntien heikkoutensa, seisahtuivat ne joka kymmenennen askelen p??st? huo'ahtamaan, katsellen toisiaan huolestuneilla silm?yksill?.

Joka kerta kuin hevoset seisahtuivat eiv?tk? tahtoneet eteenp?in menn?, pisti s??nn?llisesti yksi sis?ss?-istuvista nelj?st? henkil?st? p??ns? ulos monilukuisten matkakamsujen v?list? ja huusi kuskille: "Seisahda, seisahda! jotta saan kysy? joltakin!"

T?m? huuto l?hti er??st? heikompaan sukupuoleen kuuluvasta henkil?st?, jonka muotoa emme kuitenkaan nyt voi kertoa, koska suuret ristin rastin k??rityt huivit estiv?t h?nen arvoisista kasvoistaan muuta n?kym?st? kuin nen?np??n. Paitsi h?nt? istui kaleesissa viel? kolme muuta henke?: taka-istuimella arvoisan naisen vieress? n?kyy, vaunun-nurkkaan vet?yneen?, bundaan[4] ja matka-karvalakkiin puettu herra, josta ei niinik??n astu esiin muuta kuin suuret viikset ja pitk?vartinen piippu, jonka suukappaleesta tupakoitsijan t?ytyy tarkkaa vaaria pit??, jottei se joka vaunun-t?r?hyksest? sy?ksyisi sis??n h?nen suulakeensa. Vasta-p??t? mammaa istuu toivoisa poika-nulikka, jonka karitsan-nahkainen lakki on painettu niin syv?lle p??h?n, ett? sen alta pist?? esiin vaan kaksi punaista pikku korvaa molemmin puolin, ja joka tutkistelevalla levottomuudella lakkaamatta katselee eteens? ja taaksensa. T?m?n vieress? vihdoin pit?? sijaa pitk?s??rinen, p?h?poskinen nuorukainen, joka suurilla, ?llistelevill? silmill??n katsoo likaiseen maailmaan; istuen vastap??t? edell?mainittua kunnian-arvoisaa henkil?? - arvattavasti is?? - oli h?n pakoitettu vet?m??n pitk?t koipensa kokoon mit? ep?mukaisimpaan asentoon, niin ett? h?nen molemmat polvensa ulottuivat melkein kaulaan asti.

Niin usein siis kuin hevoset seisahtuivat likaan, sukelsi mainittu rouva suurella vaivalla esiin lukemattomista vaipoista, huiveista ja mytyist?, ja huusi vaunuista: "seisahda, Marczi, seisahda! jotta saan kysy? joltakin!" Sitte pisti h?n p??ns? ulos kuomin alta ja huusi jokaiselle laiskurille, joka aidan takaa katseli tielle, mutta ennenkuin h?n sai t?t? ymm?rt?m??n kysymyst?ns? - nimitt?in miss? t?ss? kyl?ss? kunnioitettu herra L?rincz Kassay asuu - ja siihen tyydytt?v?? vastausta antamaan, olivat konit sillaikaa jo lev?ht?neet, ja kunnian-arvoisa rouva vaipui taas myttyjen sekaan, jyrk?ll? ??nell? komentaen kuskia: "anna menn?, Marczi! ei ruoska eik? hevoset ole sinun!" Marczi maj?hytti nyt ruoskalla toista hevosta, joka heti potkaisi takajaloillaan h?nt? kohti; syrj??n sys?tty aisantanko l?i vasten kuonoa toista hevosta, joka siit? kavahti pystyyn ja painoi vieress??n juoksevaa kolmatta hevosta kuskin polvia vastaan, niin ett? h?nen t?ytyi molemmilla jaloillaan ty?nt?? sit? luotaan.

Kun he jo kolmannen kerran seisahtuivat keskelle kyl?? ja rouva uudestaan ry?mi esiin puhutellaksensa jotakuta, ei vaunuissa istuva herra en?? jaksanut sit? kauemmin k?rsi?.

- "Mutta Zsuzsi[5] kultani, mink?t?hden huudat alinomaa kuskia pys?ht?m??n? Seh?n juuri on onnettomuus, ett? h?n pys?ht?? joka askelella".

- "Oh, ole vaiti, s? aasi!" jupisi hammastensa v?list? nainen, "senp?t?hden juuri huudan h?nt? pys?ht?m??n, jott'eiv?t ihmiset huomaisi, ettemme p??se eteenp?in kulkemaan".

Vihdoin sattui h?n puhuttelemaan juuri herra rauhatuomarin hajdú'ta. "No min? saatan teit? heti; tulkaa vaan per?ss?ni!" vastasi tuo kohtelias mies ja astui kaleesia edelle.

H?nen oli helppo kiiruhtaa, sill? h?n k?vi jalkaisin, mutta jospa h?n vaan olisi ollut tuolla vaunuissa!

Kun set?mme L?rincz Kassay huomasi vieraita tulevan, meni h?n sis??n ovesta ja astui kolmea porrasta korkeaan porstuaan, joka h?nest? oli soveliain vastaanotto-paikka. Siell? vartoi h?n heit?, puhaltaen ulos piipun pohjaan j??neen tulen, niinkuin mink? pienen Vesuvion, ja kiert?en aika viiksi?ns? kummaliekin puolelle.

Vihdoin vieri suurella melulla tuo kovan onnen arkki pihaan ja samana hetken?, jona se seisahtui, alkoi kaikenlaisia liikkuvia j?seni? purkauda ulos t?yteen ahdatusta labyrintista. Sis?ss?-istuva vanha herra sattui ensiksi t?ss? suuressa sekasorrossa kannuksilla varustetuilla saappaillaan astumaan vaimonsa varpaank?nsien p??lle, josta t?m? tokasi h?nt? kyyn?sp??ll? niin, ett? vanha herra h?mm?styksiss??n ?kisti kohotti p??t?ns? ja tulisella piipullaan hirve?sti poltti edess??n istuvan, pitk?s??risen pojan kasvoja. Luonnollinen seuraus t?st? oli se, ett? tuo spartalaisella hellyydell? kohdeltu nuori herra julmasti parkuen k?sin karkasi kiinni kasvoihinsa, joka liikunto sys?si pitk?n piipun vanhan herran hammasten v?liin niin, ett? se oli puhkaista aivot h?nen p??st??n. - "Kuka t?m?n teki?" huusi vanha herra, vet?en piipun ulos suustaan ja heiluttaen sit? uhkaavalla liikunnolla molempien poikien p??n ylitse. Mutta ennenkuin h?n ehti jakaa heille rankaisevan oikeuden iskua, riisui kuskinlaudalla istuva kuski ylt??n hirve?n kuraisen p??llysviittansa semmoisella taitavuudella, ett? se putosi taaksep?in ja peitti tykk?n??n molemmat nuoret herrat sek? ripoitti toisten silm?t suut t?yteen likaa. T?m?n odottamattoman hy?kk?yksen johdosta katsoi nuorin siki? hyv?ksi p?istikkaa hyp?t? ulos kaleesista, jolloin h?n sai valkoiset roimahousunsa vaununrasvalla t?yteen tahratuksi.

T?ss? suuressa vaarassa saapui sinne lopuksi rauhatuomarin hajdú, ja muutamia t?llistelij?it?, ja sittekuin he ensin turhaan olivat yritt?neet avaamaan kiinni-sidottuja vaunun-ovia, kantoivat he vihdoin sel?ss??n ulos sis?ss?-istujat, jota apua pitk?s??rinen nuori mies kuitenkin j?yk?sti kielt?ysi vastaan-ottamasta, osoittaen, ett? luonto sit? varten on antanut pitk?t jalat, jotta ihminen niill? voipi yhdell? askelella astua ulos vaunuista.

Vaunun-kolinasta tuli my?skin ulos porstuaan talon em?nt?, siev?, pieni, tynnyr?poskinen, nuori vaimo, puettu yksinkertaisiin, mutta muodin-mukaisiin kotivaatteisin, edess? r?yhelletty esiliina ja p??ss? sinisill? nauhoilla koristettu, soma myssy. Pieni nelivuotinen, valkotukkainen, mansikkasuinen tytt? piti kiinni h?nen k?dest??n, puoleksi piileskellen ?idin hameenpoimujen v?liss?, niinkuin tirkistelev? pikku keijukainen.

Matkustajat olivat vihdoinkin kaikki onnellisesti astuneet maalle ja tunkivat nyt, pudistellen kangistuneita jalkojaan, kaikki yht? haavaa talon herran ja rouvan eteen, jolloin vieras rouva, perheens? suuna, ensimm?iseksi ryhtyi puheisin, suloisella luottamuksella k??ntyen L?rincz herran puoleen.

- "Rakas herra orpana kultani! Minulla on onni rakkaalle herra orpanalleni esitt?? itseni Zsuzsánna Sajtóry'na,[6] teid?n sisarenne tyt?r ?idin puolelta. Koska matkamme kulki t?nne p?in, emme tahtoneet olla niin ep?kohteliaita, ett? olisimme ajaneet rakkaan orpana herrani asunnon sivutse".

- "Tervetulleet, tervetulleet!" vastasi L?rincz herra, ottaen piipun suustaan, voidaksensa vastata kunnioitetun rouvan tervehdykseen parilla paukkuvalla suutelolla korvan pieleen.

- "Jos ei siis rakas orpanani aja meit? pois..."

- "Herra varjelkoon! Min? iloitsen t?st? onnesta, tehk?? hyvin, astukaa sis??n. Palkolliset kantavat kohta kaikki sis??n".

- "T?m? t?ss? on mieheni", tahtoi rouva jatkaa, osoittaen vieress??n seisovaa miest??n, joka nyt oli turkeistaan p??ssyt.

- "Vaiti, ?l? sano, mik? nimeni on", lausui vanhus kujeellisesti. "Annappas n?hd?, tunteeko rakas herra lankoni minua", ja t?m?n sanottuaan tarttui h?n suuresti nauraen L?rincz'in k?siin, ja odotti, ett? t?m? tuntisi h?nt?.

Se on sangen hullunkurinen asema, kun joku vaatii ihmist? tuntemaan h?nt? eik? tahdo sanoa, mik? h?nen nimens? on.

Talon herra katseli miest?, mutta ei voinut saada p??h?ns? ken se oli.

- "Eih?n h?n saata tuntea sinua, kun sinulla on p??ss? tuo iso karvalakki!" huusi h?nen aviopuolisonsa ja tempasi miehens? p??st? tuon hirve?n, lipulla ja korvalapuilla varustetun karvalakin. L?rincz'in eteen ilmestyi nyt kummalliset, yksinkertaisen n?k?iset kasvot suurella, paljaalla otsalla, jolle hiukset olivat kammatut takaa p?in, semmoiset, joita ihminen el?iss??n n?kee tuhansia, voimatta tiet??, mitk? ovat yhden, mitk? toisen.

- "No, ettek? viel?k??n tunne minua?" kysyi naureskellen lankomies.

L?rincz punastui korvia my?ten ja olisi mielell??n tahtonut t?h?n kysymykseen saada vastausta jostakin.

- "Kyll?; tunnenpa hyvinkin", vastasi h?n, otsaansa sormenp??ll??n hieroen, "nimenne ei vaan tahdo mieleeni muistua".

- "Hehe! te ette siis muista, ett? me vuonna 1830 olimme yhdess? komitati-kokouksessa Gy?r'iss??"[7]

- "Vai niin? Se on totta. Nimenne on aivan kieleni p??ss?".

Gy?r'in komitati-kokouksessa kymmenen vuotta takaisin oli h?n ollut yhdess? kymmenentuhannen ihmisen kanssa; jos ne nyt kaikki astuisivat esiin, eik? h?n niit? muka tuntisi?

- "No niin, min? olen Menyhért Gulyási."[8]

- "Aivan oikein! Syd?mellisesti tervetuloa!" sanoi L?rincz, ilahtuneena siit?, ett? vihdoinkin oli p??ssyt tuosta henkisest? jalkapuusta, ja syleili nyt s??nn?n-mukaisesti arvoisaa vierastansa.

Parasta kaikesta oli kuitenkin, ett? vaikka t?m? oli sanonutkin nimens?, h?n ei sittenk??n h?nt? tuntenut.

- "N?m?t ovat minun poikani", jatkoi taas arvoisa rouva. "T?m? pienempi on Péter, tuo isompi Sándor.[9] Suudelkaa kauniisti t?tinne k?tt?!"

Molemmat pojat, tottelemaan totutetut, hy?kk?siv?t heti em?nn?n k?sien kimppuun. Pienemm?n onnistuikin tarttua h?nen toiseen k?teens? ja painaa siihen sek? nen?ll? ett? suulla suutelo semmoinen, jotta h?n tuskin saattoi pyyhki? pois j?ljet siit?, mutta isommalta k?tki h?n k?tens? sel?n taakse, kuroittaen h?nelle ympyr?iset, punaiset poskensa.

- "Min? en anna k?tt?ni, rakas orpanani; te olette jo liian suuri k?tt? suutelemaan, suudelkaa ennemmin poskeani".

?re? poika tuli n?ist? sanoista niin h?mille, ett? kun h?nen piti suudella rakasta t?ti?ns?, h?n luuli taivaan ja maan ymp?ri k??ntyv?n, eik? tiet?nyt, mitenk? t?st? teht?v?st? suoriuisi. P??lliseksi alkoi Sándor orpanamme vavista niin, ett? h?n astui is?ns?, ?itins? ja veljens? varpaille, j?rjest?ns? kunkin.

Jotta vastaan-otto tulisi viel? enemm?n patriarkaliseksi, tunkivat my?ski talon isot vahtikoirat seuraan ja kierteliv?t tulleitten vierasten ymp?ri, heid?n k?si?ns? nuoleskellen. Ja t?ss?kin on jotain, joka ansaitsee huomiota. Talonkoirain k?yt?s on luotettava todistus is?nn?n vieraanvaraisuudesta: miss? koira nuolee vieraan k?tt? ja yst?v?llisesti hyppii h?nen niskaansa, otetaan h?nt? mielell??n vastaan; mutta miss? koira makaa ovessa ja ?risee l?hestyv?lle vieraalle, siell? odottaa t?t? kysymys: "koska suvaitsette matkustaa edemm?s?"

Kun oli tultu sis??n huoneesen, alkoi t??ll? uudestaan sievisteleminen: "Terve tullut!" - "N?yrin palvelijanne" - "Toivotan onnellista hyv?? iltaa" - "Olemme tahtoneet k?yd? kunniatervehdyksill?" - "Min? iloitsen, ett? meid?n on onni" - "Ei, onni on meid?n", jne, jne. Sándor orpana tuli t??ll?kin tilaisuuteen astumaan er?st? kissaa, joka ei kellenk??n pahaa tehnyt, sen viattomalle h?nn?lle, ja h?n n?ytti hartaasti haluavan l?yt?? jotakin nurkkaa, jossa ei olisi kenellek??n vaivaksi ja jossa h?nen ei tarvitsisi mit??n ajatella.

T??ll? p??stettiin v?hitellen turkit ja p??llysvaatteet niskoilta, talvikeng?t ja huopasaappaat riisuttiin jaloista, suuret ja pienet huivit putosivat olkap?ilt? ja v?hitt?in alkoi n?hd? kunkin ihmisen todellista muotoa. Arvoisan vierasperheen p?? oli nelj?n ja viidenkymmenen vuoden v?lill? oleva henkil?, joka kuitenkin puhuessaan n?ytti vanhemmalta, tupakasta mustuneitten hammastensa t?hden. H?n oli puettu polviin asti ulottuvaan viheri?iseen Zrinyi-dolmány'iin,[10] jossa oli leve?t ny?rit ja p?hkin?n kokoiset napit. Niin pian kuin h?n oli p??ssyt ulos bunda'staan, asetti h?n molemmat k?tens? sel?n taakse ja levitti molemmat kannuksilla varustetut jalkansa, sek? katseli hymyillen yht? esinett? toisensa per?st?, niin ett? posket olivat pulleat kuin vuoret. Poskien punan voitti ainoastaan nen?n puna, joka muuten ei suinkaan ollut s?ilytetyn nuoruuden kev??n v?ri, vaan pikemmin syksyn, jolloin viini kypsyy.

H?nen arvoisa aviopuolisonsa oli pienenl?nt?, laiha rouva, jonka muuten miellytt?viss? kasvoissa oli nen? merkillisin. T?t? nen?? saattoi n?et liikuttaa oikealle, vasemmalle, yl?s ja alas p?in, aina sen mukaan kuin kunnioitettu rouva tahtoi osoittaa mielihyv??ns? tai mielipahaansa, ja h?nen perheens? j?senet olivat jo niin tottuneet ottamaan vaaria t?st? omituisesta osoittelusta, ett? he vierasten ihmisten seurassa lakkaamatta pitiv?t silm?ll? t?t? nen??, sen liikunnosta ymm?rt?en, olivatko lausuneet jotakin j?rkev?? vai typer??, ja Menyhért herra pys?htyi usein kesken puheesensa, jos h?n vaimonsa nen?nrypistyksest? huomasi laskeneensa esiin jonkun tyhmyyden.

"Sándor orpana" oli iso, pitk?s??rinen tolvana, karvattomilla, pullistuneilla kasvoilla ja oikealla peuran-kuonolla. Luonto oli siunannut h?nt? aika k?sill? ja h?n n?ytti itsekin sen varsin hyvin tiet?v?n, sill? h?n teki niill? aina semmoisia liikuntoja, kuin tahtoisi heitt?? ne luotansa pois jonnekin. Sama mieli oli h?nell? jalkojenkin suhteen, sill? h?n osoitti erinomaista taipumusta kompastua kaikkia vastaan tai tallata kaikkia esineit?, joitten likelle h?n tuli. T?ll? hetkell? saattoi koko h?nen kasvoistaan ja olennostaan aivan el?v?sti n?hd?, kuinka mielell??n h?n olisi tahtonut pysy? kotona.

Mit? vihdoin pienimp??n vesaan tulee, ei h?n koskaan luopunut ?itins? vierest?, vaan piti alinomaa kiinni h?nen hameestansa, josta h?nelle oli se juuri etu, ett? siihen saattoi niist?? nen??ns?.

Seura oli tuskin ehtinyt asettua istumaan, kun em?nt? rienti ky?kkiin, antaaksensa siell? pikaisen m??r?yksen valmistettavasta illallisesta, jonka k?skyn t?ytt?mist? todisti ?kkin?inen kanain kaakotus. Sill? v?lin oli "Péter poikani" huomannut er??n avatun laatikon kannella pari kaunista, keltaista sitrunaa, jotka olivat lasketut kultareunaiselle teevadille, ja rupesi heti mankumaan.

- "Mamma! minun on n?lk?".

- "Etk? ole vaiti!" sanoi ?iti ja n?p?hytti h?nt? p??h?n. Mutta poika oli siihen jo niin tottunut, ettei h?n ensink??n huolinut parista ly?nnist?, varsinkaan p??h?n, vaan mankui sit? kovemmin, viitaten sitruniin.

- "Antakaa minulle noita omenoita. Min? tahdon..."

- "Ne eiv?t kelpaa sy?d?", vaiensi h?nt? ?iti, mutta nyt rupesi lapsi parkumaan.

L?rincz set?mme oli liian lystik?s mies, suuttuaksensa tuommoisesta lapsen-parusta; h?n nousi yl?s, otti toisen sitrunan teevadilta ja antoi sen pojalle.

- "Kas t?ss?, poikaseni, mutta ?l? sy? sit?, vaan pist? se taskuusi".

Poika otti hedelm?n ja katsoa t?llisteli sit?.

- "No, sin? paha poika", torui h?nt? ?iti, "kuinka pit?? sanoa? No? etk? tied?? Sano kauniisti: paljon kiitoksia! No, sanotko heti?"

Poika odotti ensin siksi kuin oli saanut ly?nnin selk??ns?, sitte mutisi h?n vastahakoisesti:

- "-iitos". Ja sitte h?n oli panevinaan sitrunan pois, mutta odotti vaan siksi kuin ei kukaan katsonut h?neen, jolloin h?n vikkel?sti puri siit? aika palasen.

Mutta sen tehty??n alkoi h?n ?kki? vonkua niin paljon kuin vaan suuta oli, vonkui niin, ett? h?nen silm?ns? kokonaan katosivat p??h?n.

Kaikki juoksivat h?nen luoksensa. "Mik? se oli? Mik? sinua vaivaa? Kuka on sinulle pahaa tehnyt?" kysyttiin kaikilta tahoilta.

Pahan-ilki? n?ytti vihdoin, kovasti nyyhkytt?en, sitrunaa, jonka oli heitt?nyt luotaan.

- "Omena puri!"

Suurella vaivalla onnistui talon rouvan vihdoin lepytt?? tuota herttaista poikaa, antaen h?nelle k?teen kappaleen torttua ja l?hett?en h?net lastenkammariin pienen Klárikan kanssa leikittelem??n.

Seura jakaantui nyt kahtia. Naiset j?iv?t saliin, "mutta me", sanoi L?rincz set?, "menemme minun kamariini polttamaan piipun tupakkaa", ja sitte vei h?n miespuoliset vieraat omaan huoneesensa, jokaisessa ovessa riidellen Sándor orpanan kanssa, joka ei mist??n hinnasta tahtonut sallia itsens? menev?n edell?.

Tupakka-huoneessa oli varsin hyv?sti j?rjestetty; vaikka jo oli kes?-aika, oli se viel? kylm? ja kostea; kaminissa r?tisi valkea iloisesti; sen vieress? oli toisella puolella iso puukori ja edess? mukavia, nahatta peitettyj? nojatuoleja; toisella puolella seisoi piippu-hylly, t?ynn? hopea-kantisia merenvahapiippuja.

- "Tehk?? hyvin ja istukaa!" sanoi L?rincz, vieden vieraansa kaminin luokse ja tarjoten heille noita suuria nojatuoleja. Sándor orpanani ei kuitenkaan mill??n ehdolla tahtonut vastaan-ottaa sit? kunniaa, ett? istuisi.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", vastasi h?nen puolestansa is?; "h?nen ei ole liioin tapa istua".

- "No, tehk??n h?n mielt?ns? my?ten", lausui siihen L?rincz herra ja antoi pojan seisoa; t?m? ei ollut tottunut istuutumaan ennenkuin h?nt? vedettiin tuolille, vaan pysym??n seisoalla sen edess? niinkuin hiilihanko.

- "Pist?k?? kumminkin piippuun", kehoitti L?rincz ja tarjosi h?nelle tupakkarasiaa.

Poika ei ottanut sit? vastaan.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", vastasi taas is? h?nen sijastansa; "h?nen ei ole tapa tupakoita".

Se oli kuitenkin h?nen tapansa, mutta hyvin kasvatetun nuoren miehen ei sovi vieraille n?ytt??, ett? h?n tuntee el?m?n pieni? mukavuuksia.

Molemmat herrat ryhtyiv?t nyt puheisin, jossa tilaisuudessa tuli ilmi, ett? Menyhért herrallakin on omat mielipiteens? ja ett? h?n uskaltaa tuoda niit? esiinkin, jahka vaan h?nen puolisonsa ei ole l?sn?. Semmoisia miehi? l?ytyy paljon, jotka keskeytt?v?t puheensa, jos heid?n vaimonsa sen kuulevat.

Ensiksikin v?itti h?n, ett? olisi paljon viisaampaa h?yrylaivain sijasta tehd? h?yryhevosia, jotka vet?isiv?t laivoja; silloin ei tarvitsisi pel?t? laivain hukkuvan, jos h?yrykattila r?j?ht?isi.

Sitte: - ett? valtiop?ivill? pit?isi p??tett?m?n, ettei kukaan saisi viljell? perunoita, sill? jos t?m? kasvi n?in paljon saa levit?, ei kukaan en??n osta eik? viljele vehn??.

Sitten puhui h?n hyvin ankarasti uudenaikaista taloudenpitoa vastaan aromailla, ett? herrastiloilla kaikki kasvattavat lampaita, eik? en?? pid? tammakartanoita, niin ett?, jos joskus tulee suuri sota, aatelisto saa ratsastaa lampailla hevosten sijasta.

Edelleen selitti h?n laveasti, kuinka koulunuoriso olisi kiellett?v? joko p??llysviittaa k?ytt?m?st? taikka viulunsoittoa oppimasta, koska kaikki pahat tavat saavat alkunsa ett? nuoriso voipi k?tke? viulun viitan alle ja menn? tanssijaisiin ja kapakkoihin itse?ns? huvittelemaan, asianomaisten sit? huomaamatta.

"Yhyhyhehehe!" kaikui yht'?kki? nurkasta Sándor orpanamme naurunpurskahdus, joka aina t?h?n saakka, selk? kaminia vastaan, oli katsoa t?llistellyt eteens? sein??n, ik??nkuin h?n vaivaisi p??t??n jollakin t?rke?ll? asialla.

Molemmat herrat k??ntyiv?t kysyvill? silmill? h?nen puoleensa, jotta h?n ilmaisisi, mit? oli tapahtunut.

- "Papan varjo n?ytt?? niin hullunkuriselta kun h?n puhuu", vastasi tomppeli, yhteen pudistetuilla k?mmenill? pid?tt?en ulos-purskahtavaa naurua, joka tuli sit? rajummaksi, mit? enemm?n h?n koetti sit? tukehuttaa.

- "Mutta ehk? sinun on vilu, orpana, koska noin k??nn?t selk??si kaminia vastaan?" lausui siihen L?rincz herra, joka pelk?si ett? Menyhért set? nyt heti tarttuisi toivorikkaan poikansa tukkaan. "?l? ole noin viluinen, orpanani, sill? jos tyt?t saavat tiet??, ett? sin? piileskelet uunin ??ress?, et koskaan saa vaimoa".

- "Sep? olisi kaunista", sanoi Menyhért herra, iskien silm?? Sándor orpanallemme, jotta h?n k?ytt?isi itse??n j?rkev?sti, "nyt kun juuri l?hdemme kosiomatkalle h?nt? varten".

- "Mit? pirua!" huudahti L?rincz, uteliaasti k??ntyen Sándor'in puoleen. "Siis ylk?miehen tapainen? Mutta tuleppas likemm?ksi meit?, jotta paremmin n?kisimme silm?si".

Vaan sill? olisi tarvinnut olla pihtimet, joka tahtoi vet?? Sándor orpanan esiin tuolta uunin nurkasta.

- "Ja kenell? on orpanani kylkiluu?" kysyi talon is?nt? Menyhért sed?lt?.

Herra Menyhért puhalsi ensin poskensa pulleiksi, sill? h?n tahtoi ilmoittaa suuren asian; laskettuansa toisen jalkansa toisen yli, katsoi h?n lakeen ja sanoi:

- "Kunnioitettavan herra orpanani Gábor[11] Berkessyn, Csongrád'in komitatin protonotariuksen tytt?rell?, neiti Linka'lla, jonka h?nen rakas is?ns?, joka on lapsuuden-yst?v?ni, jo vuonna 1830 komitati-kokouksessa, lupasi vanhemmalle pojalleni"

- "No, siin? tapauksessa voin sanoa, ett? se on kelpo tytt?", vakuutti L?rincz herra; "min? tunnen h?net; sangen kelpo perhe, is?, ?iti, ainoa tyt?r; se ei todellakaan ole mik??n halveksittava onni, jos he antavat h?net".

- "Jos he antavat h?net? Ja miksi eiv?t he antaisi?" kysyi Menyhért herra v?h?n n?rk?styneen?.

- "No, min? arvelin vaan sent?hden", puolusti itse??n L?rincz, "ett? orpana viel? on niin nuori".

- "Mit?? Onhan h?nell? sen vuoksi j?rke?. Min? uskallan vied? h?net vaikka yli-ispán'in eteen ja mihink? seuraan hyv?ns?; kollegiumissa sai h?n kaikissa aineissa erinomaiset arvolauseet. Mutta mit? saakelin k?ryn hajua t??ll? on? Jotain palaa. Sin?? ehk? s? poltat takkisi? Sanoinhan sinulle, s? aasi, ettet nojaisi tuota tulikuumaa kaminia vastaan. Kas tuota, olet jo polttanut l?ven sortuuttiisi".

Niin olikin laita. Kuuma kamini oli polttanut toisen liepeen tuossa punaisessa, ny?reill? koristetussa takissa.

- "Istu, p?ll?!"

Sándor orpanani huomasi pel?styen ja h?pe?st? punastuen takissa tapahtuneen vahingon, eik? katsonut, mihink? istui. H?n vaan yh? tirkisteli palanutta l?pe?, ik??nkuin miettien, saattaisiko sit? siit? pest? pois.

Huomaten, ett? keskustelu alkoi muuttua sangen ep?-parlamentariseksi, yritti L?rincz herra k??nt?m??n puhetta toiselle tolalle ja palasi takaisin alkuper?iseen asiaan.

- "Ehk? orpana jo on suorittanut tutkinnonkin?" kysyi h?n is?lt?.

- "On, viel?p? laudabile'lla", vastasi t?m?, unhoittaen palaneen takin.

- "Oh, sep? sangen kaunista".

- "Vaikka tuo ankara --y oli tutkija, jonka on tapa nuoria miehi? oikein pinnist??. Kerroppas, mit? h?n kysyi sinulta. Se on oivallista".

Nuori herra Sándor oli valmis kertomaan kaikki.

- "H?n kysyi: quomodo..."

Tyhmys! Samassa hetkess? nielaisi Sándor orpanan puukori, jonka p??lle h?n oli istunut ja joka ei ollut tehty sit? varten, ett? sen kannelle istuttaisiin; t?m? murskahti rikki h?nen altansa ja h?n putosi koriin, niin ett? vaan h?nen molemmat k?tens? ja jalkansa pistiv?t siit? esiin.

T?m?n n?hdess??n ei L?rincz herra en?? voinut hillit? itse??n, vaan rupesi nauramaan niin, ett? h?n kaatui sel?lleen tuolissa. Menyhért herra sit? vastoin pel?styi hirve?sti; ensi silm?nr?p?yksess? h?n ei ymm?rt?nyt, mit? pojalle oli tapahtunut. Kaikeksi onneksi kaatui kori h?nen ponnistuksistansa kumoon ja h?n saattoi ry?mi? siit? ulos; muussa tapauksessa olisi h?nen ehk? k?ynyt pahasti.

Menyhért herra tutki ensiksi, eik? pojalta ollut mit??n luuta murtunut, sitte katseli h?n ymp?rillens?, l?yt??ksens? keppi?, jolla h?nt? suomia.

Ei voi tiet??, kuinka pitk?lle t?m? kohtaus olisi kehittynyt, jos ei siit? olisi tehnyt loppua sis??n astuva hajdú, joka ilmoitti, ett? illallinen on p?yd?ll?, tehk?? hyvin ja tulkaa sy?m??n.

T?timme, rouva Zsuzsána oli sill'aikaa talon em?nn?lle niinik??n kertonut heid?n matkansa tarkoituksesta ja muista siihen kuuluvista seikoista, muutamilla pienill? muutoksilla ja poikkeuksilla esitelm?ss?, esimerkiksi, ett? Sándor orpana tutkinnossa oli saanut praeclarum; ett? tyt?t kotiseudulla olivat aivan hurjasti h?neen rakastuneet, mutta ettei h?n edes katsele heit?, koska h?n pit?? velvollisuutenansa rakastua siihen, jonka h?nen vanhempansa tahtovat - ja muuta senlaista.

T?m?n huvittavan keskustelun aikana kuului ?kisti lastenkamarista kova itku, ja pikku Klárika tuli parkuen ja nyyhkytt?en sis??n, ilmoittaen, ett? Péter ensiksi oli v??nt?nyt kaulan poikki h?nen nukeltansa sek? sitte ly?nyt h?nt? itse?.

- "Oih, sin? paha poika", torui ?iti, "miss? on vitsa, jotta saan sinua selk??n antaa? Tuleeko sinun tuolla tavoin k?ytt?? itse?si t?tisi talossa? Antakaa t?nne vitsa! Tule heti t?nne, sin? kelvoton!"

Kun Péter poikani kuuli t?m?n kauniin sanan, oli h?nt? mahdoton saada ulos tulemaan, vaan h?n ry?mi s?ngyn alle ja tirkisteli sielt? mammaansa. Ei rukoukset eik? uhkaukset voineet h?nt? sielt? ulos vet??. Ja h?nen per??ns? ry?miminen olisi ollut hankalaa.

- "No odotappas, s? paha poika", sanoi ?iti, huomaten ponnistuksensa turhiksi, "jos et tule pois sielt?, et saa mit??n illallista. J?? vaan sinne s?ngyn alle. Kun me sy?mme illallista, on h?nen hyv? olla tuolla s?ngyn alla".

T?m? tapahtui juuri kuin ilmoitettiin ett? p?yt? oli katettu.

- "Menk??mme t??lt?", lausui ?iti, "pahan pojan suljemme t?nne sis??n, se on h?nen rangaistuksensa".

Tuomio ilmoitettiin saapuville tulleelle is?llekin, joka sen vahvisti. Seura sijoittui nyt p?yd?n ymp?ri, joka ei kuitenkaan k?ynyt p?ins? ilman vaivaa: kymmenen minutia kului, ennenkuin kaikki olivat ehtineet kesken?ns? riidell?, kuka ensiksi istuisi, ja em?nn?n t?ytyi oikein k?ytt?? v?kivaltaa saadaksensa vierasta rouvaa asettumaan p?yd?n p??h?n; alimmasta sijasta taas syntyi varsinainen taistelu Sándor orpanan h?veli?isyyden ja is?nn?n v?lill?; kaikeksi onneksi oli t?m? voimakkaampi ja vihdoin sai h?n nuoren herran pakoitetuksi istumaan vastap??t? itse?ns?.

- "Orpana", lausui L?rincz herra, "sinun pit?isi oppia, mit? yli-ispáni sanoi kun nuorena lakimiehen? ollessani olin kutsuttu yhteen p?yt??n h?nen kanssaan ja yritin, min?kin, kaikin mokomin istumaan viimeiselle sijalle. 'Istu sin? vaan, veikkoseni, mihink? hyv?ns?', lausui tuo kunnon mies; 'sin? voit olla vakuutettu siit?, ett? miss? sin? istut, siin? on aina alhaisin sija'".

Siev?t, melunan muotoisiksi taitetut ruokaliinat otettiin lautasilta ja hajdú alkoi kantaa ymp?ri hyv??, herkullista gulyás-lihaa, jonka nime?kin jo paperille kirjoittaissa tuntee sit? hienoa, maukasta hajua, jonka Unkarin em?nn?t, Jumala tiesi mill? toimin, ymm?rt?v?t sille antaa.

Vati k?vi ymp?ri. Onneksi kantoi sit? hajdú, muuten olisi varmaankin t?ytynyt heitt?? arpaa, kuka siit? ensiksi ottaisi.

Kun vuoro tuli Sándor orpanalleni, ilmoitti h?n yleiseksi h?mm?stykseksi: "kiit?n n?yrimm?sti, min? en sy?".

- "Et sy??" kysyi L?rincz herra ?llistyneen?.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", selitti Menyhért herra, "h?nen on tapa sy?d? sangen v?h?n".

- "Hm. Ehk? h?n on herkkusuu lapsi", ajatteli itsekseen L?rincz herra; "no, tuleehan muita ruokia, h?n sy? kai niit?".

Sitte tuotiin vati hyv??, mehukasta galuska'a; nuot py?re?t vehn?kokkareet hymyiliv?t herttaisesti juustoisen kerman keskelt?, paistettujen l?skipalain ymp?r?imin?, jotka olivat niin tuoreita, ett? ne viel? kiehuivat vadissa.

- "T?t? kai kumminkin sy?t?" sanoi L?rincz herra naapurillensa, kun t?m?n vuoro tuli.

- "Kiit?n n?yrimm?sti, minun ei ole liioin n?lk?; paitsi sit? p??t?ni pakoittaa".

H?nen oli kuitenkin n?lk?, niinkuin jokaisen muun, eik? h?nen p??t?ns? mik??n vaivannut, mutta h?n oli tottunut siihen, ettei sy?nyt ennenkuin h?nelle oli tarjottu ja h?nen lautasensa vihdoin v?kisin t?ytetty.

Vaan t?ll? kertaa h?n ei t?ll? tottumuksellaau pitk?lle p??ssyt, sill? L?rincz herra sattui uskomaan, mit? h?n h?vi?kseen oli harkinnut, ja l?hetti nuot hyv?t, tuoksuvat, juustoiset kimpaleet edemm?ksi, sill? ne eiv?t todellakaan ole mik??n hyv? l??ke p??nkivistyst? vastaan.

Sándor veikkomme t?ytyi nyt n?ytt?? loppuun asti t?t? itsens? murhaamiseksi keksitty? roolia, ja koko illallisen aikana jokaisesta ymp?ri-k?yv?st? ruokalajista sanoa, ettei "h?n voi sit? sy?d?, sill? h?nen p??t?ns? kivist??", vaikka h?nen silm?ns? olivat milt'ei puhjeta n?l?st?.

Turhaan tarjottiin h?nelle hyvi?, maidossa ja paprika-liemess? keitettyj? kananpoikia, herkullista omena-leivosta ja valkorintaista kalkkunan-paistia. Sándor orpanamme pysyi j?rk?ht?m?t?nn?, eik? sy?nyt leiv?npalastakaan koko illallisen aikana.

- "No, juo kumminkin, vaikk'et sy?k??n, se karkoittaa p??nkivun", sanoi L?rincz herra ja tarttui Eger'in viinill? t?ytettyyn pulloon.

Sándor orpanamme ei ikin? olisi voinut antaa itsellens? anteeksi, jos ei h?n t?ll? hetkell? olisi vet?nyt syrj??n lasiansa, niin ett? L?rincz herra l?ik?hytti p?yt?liinalle sen viinin, jonka oli aikonut lasiin kaataa.

- "H?n kiitt?? n?yrimm?sti", sanoi h?nen puolestansa is?, "h?nen ei ole tapa koskaan juoda viini?".

- "No, saakeli soikoon, t?m?h?n on harvinainen nuorukainen; h?n ei sy?, ei juo, ei tupakoitse; h?nest? tulee miljonan-mies. Minua vaan pahoittaa, ett? h?nelle jo on valittu toinen tytt?; muuten pyyt?isin h?nt? odottamaan siksi, kuin minun tulee t?ysikasvuiseksi".

Sit? vastoin l?ytyi er?s toinen, joka noudatti aivan toista el?m?n-viisautta, kuin Sándor orpanamme, ja se oli tuo pikku Péter lurjus.

Kun ovi oli suljettu, kierteli h?n ensiksi jurotellen ymp?ri kamaria, ik??nkuin olisi odottanut, ett? tultaisiin h?nt? pyyt?m??n, rukoilemaan ja lepytt?m??n; sittemmin rupesi h?n h?mm?stykseksens? huomaamaan, ett? tultiin toimeen ilman h?nt?kin ja ett? viereisess? huoneessa helisi veitsi?, kahveleita ja lusikoita, mutta ei kukaan tullut h?nen luoksensa. T?m? koski kipe?sti h?nen syd?meens?; h?n meni ovelle ja, laskien suunsa avaimenl?velle, alkoi itke?, ensiksi hiljaan, sitte yh? kovemmin, lopuksi potki h?n oveakin.

- "Maha-na! - mahaha-maha! Mahahahaha-mahahahaa!"

- "?lk?? huoliko h?nest?, antakaa h?nen vaan parkua!" rauhoitti seuraa hell? ?iti, jonka mielest? t?m? kohtaus oli sangen hupaisa. Sill? v?lin otti pieni Klárika kenenk??n huomaamatta kappaleen kalkkunan-paistia ja kaksi leivosta, jotka oli pantu h?nen lautasellensa, k?tki ne vikkel??n esiliinansa alle, meni takaovesta lastenkamariin ja lohdutti, t?ll? jalolla tavalla kostaen, tuomallansa ruoalla pikku ilki?t?, joka siit? kauniisti vaikenikin.

T?t? v?likohtausta k?ytti Sándor orpanamme hyv?ksens? ja antoi huomaamatta taskuunsa luikahtaa kappaleen leip??, josta h?n p?yd?ss? ei ollut uskaltanut purra ainoatakaan palasta.

Kun illallinen oli p??tetty, noustiin p?yd?st? molemminpuolisilla kiitoksilla ja Zsuzsi t?ti aukaisi nyt suurella juhlallisuudella lastenkamarin oven, p??st?en ulos pienen pahantekij?n, joka, posket rasvassa, irvistellen juoksi esiin ja hyppieli ymp?ri huonetta, uhallansa heiluttaen j?lelle j??nytt? kalkkunan-luuta.

- "Min? olen kuitenkin sy?nyt!"

- "Oi, sin? paha poika!" sanoi ?iti, vet?en h?nt? luoksensa ja pyyhkien h?nen kasvojansa, "mene heti suutelemaan t?din k?tt? ja pyyt?m??n anteeksi, ett? olet ollut noin tuhma".

Péter katseli karsain silmin ja suu irvill?ns? ik??n kuin varoen, ett? tuo k?si, jota h?nen tuli suudella, oli valmiina h?nt? korvalle sivaltamaan, jos h?n sit? l?hestyisi. Vasta sittekuin h?n oli tullut vakuutetuksi ep?luulonsa per?tt?myydest?, palasi h?nen vanha luottamuksensa maailmaan takaisin, ja h?n rohkeni pyyt?? viel? kappaleen omena-leivosta, joka my?skin h?nelle annettiin ja josta h?n puolestansa osoitti kiitollisuuttaan n?ytt?m?ll? seuralle, mitenk? k?ypi pist?minen kokonainen kappale kerrassaan poskiinsa.

T?m?n j?lkeen hajosi seura taas; naiset j?iv?t ruokasaliin, lapset pantiin maata ja herrat meniv?t viel? polttamaan tupakkaa.

Kuka oli suuremmassa tuskassa kuin Sándor orpanamme? H?nen oli n?lk?, niinkuin suden; h?nen taskussansa oli kappale pehme?t?, valkoista leip?? - mutta miss? sy?d? se? Mihin hyv?n?ns? h?n meneekin, h?nt? n?hd??n, ja se on h?nen loppunsa.

H?n odotti vaan ett? ment?isiin levolle; jolloin h?n pime?ss? voisi sy?d? leiv?n s?ngyss??n, mutta molemmat herrat joutuivat semmoiseen keskusteluun, ettei siit? saattanut tulla loppua ennen puoli-y?t?, ja kello oli vasta ainoastaan yhdeks?n.

- "Min? menen v?h?isen puutarhaan k?velem??n, jos suvaitsette", sanoi h?n vihdoin, katsoen t?t? keinoa sopivimmaksi.

- "Puutarhaan?" sanoi L?rincz herra. "Siell? on pime? nyt ja paljon likaa".

- "Min? istun jollekin penkille".

- "No, siit? tulee kaunis k?vely".

- "Ehk? p??nkivistykseni katoo".

He antoivat h?nen menn?. Tehk??n h?n siis k?velymatkan.

Toinen akkuna tupakka-huoneessa antoi juuri puutarhaan p?in ja ihan akkunan edess? seisoi iso p??ryn?puu; L?rincz herra istui aivan vastap??t? t?t? akkunaa.

Yht'?kki? tuon suuren keskustelun aikana oli h?nest?, kuin joku vet?isi p??ryn?puun oksista; h?n meni akkunan luo ja katsoi ulos: Sándor orpanamme noukki p??ryn?n r?hk?leit? ja pisteli niit? poskiinsa niin halukkaasti, kuin olisi sy?nyt sokurissa keitetyit? hedelmi?.

Ne eiv?t kuitenkaan voineet vahingoittaa h?nt?, sill? h?n ei sy?nyt niit? ilman leip??; taskussansa oli sit? aika kappale.

L?rincz herra karisti tuhan piipustaan; Menyhért herra nousi ?kisti yl?s ja toivotti hyv?? y?t? sek? antoi hajdún saattaa itse??n kamariin, joka oli valmistettu h?nt? varten.

Vieraat sanoivat viel? ennen maatamenoansa j??hyv?iset vieraanvaraiselle is?nt?-v?elle, v?itt?en, ett? he aikovat l?hte? huomis-aamuna sangen varhain, jolloin viel? kaikki nukkuvat, ja sitte hautasivat he itsens? valkoisten polstarien ja tyynyjen pehmeihin laineisin, kukin kohdastansa antautuen omien unelmiensa haltuun.

Kuskin oli k?sketty valjastaa hevoset kello nelj?, mit??n melua tekem?tt?. Mutta kun varovaiset vieraat nousivat yl?s, oli jo koko talonv?ki jalkeilla, ja matkustajoita odotti valmiina kahvi, vehn?leip?, luumuviina ja kylm? paisti. L?rincz herra ei nyt j?tt?nyt tuota siivoa nuorta herraa rauhaan, vaan tarttui h?nt? kaulaan ja ajoi h?nen suuhunsa kaikenlaista sy?t?v?? ja juotavaa, sill? h?n ymm?rsi, ett? h?n oli tottunut t?ll? tavoin ruokituksi tulemaan. Sitte pakkasi h?n vieraansa uudestaan sis??n heid?n bundiinsa ja vaippoihinsa, ja pisti ison pullon luumuviinaa Menyhért sed?n k?teen, kun sit? vastoin Zsuzsi t?ti h?nen puolisoltansa sai vastaleivotun tuoreen vehn?-kakun ja Klárikakin varusti tuota pikku sfinxi? (ihmis-el?int?) kylm?ll? tortulla; viimeiseksi kehoitti h?n heit? hartaasti takaisin-matkalla uudestaan sis??n poikkeamaan. N?in laskettiin he matkalle. L?rincz herra seurasi heit? ratsain pitk?n matkan, n?ytt??ksens? heille parempaa tiet? puutarhojen alatse, laidunten poikki.