Rakkaita sukulaisia

or Berkessy ja ett? h?nell? on naima-ik?inen tytt?, jota valtakunnan kahdelta eri taholta

v?h?n k?rsiv?llisyytt?, katsahtaaksemme pikimm?lt??n er?

elua vanhalta miehelt?ns?, joka oli yht? suuressa m??r?ss? ahne ja typer? kuin mustasukkainen. Sit? pikemmin mursivat tukahutetut intohimot sulkunsa vanhan herran kuoleman j?lkeen. Kaunis ja jotensakin rikas leski oli ymp?r?itty ihailijoilta, eik

h?n joka vuosi antoi istuttaa rokkoa itseens?, koska h?n pelk?si muuten saavansa rupulia. Kaikenlaisia pienempi? tapauksia, niinkuin ihailijain vaihtoja, rakkauden riitoja, pahanp??n puuskia ja perheellisi? kiusoja, saattoi joka p?iv? aivan tuoreina onkia Nánásy[16] sed?lt? (niin nimitti herra asessoria koko kaupunki), jolla sent?hden alituisesti oli tekemist? yhden, milloin toisen kanssa: v?list? tahtoivat huutoon tulleet ihailijat vaatia

kin jotakuta, h?n heti kun sukulaisensa kehoittivat h?nt? sit? mieheksens? ottamaan, oli valmis siit? luopumaan eik? koskaan en?? sit? n?kem??n. Sill? tavoin lykk?si h?n naimisensa vuodesta vuoteen, oli yh? vaihtelevainen, pysyi yle

? keitettiin. H?n kysyi seuranaiselta, kummoisella tuulella Julia oli, ja astui sitt

hiuksiaan k?h?riin. Nuori rouva istui huolettomasti nojautuneena sametilla katetussa n

mik? nautinto silt? vastaan-ottaa vaikka korvapuusti! Voi, kuinka kaunis Schulini t?n??n on! N?ill? pitkill? suortuvilla te varmaankin taas aiotte tehd? jonkun hourup?iseksi, n?ill? k?h?rill? à l'anglais. Oi, te olette kovasyd?minen Penelope! T?n??n aamulla oli taas kaksintaistelu tei

lle n?ille hullutuksille ja sanoi y

tuo minull

in, viel?p? anturoitakin ja laski ne sitte Julian eteen, joka pudisti jalastaan kirjaellut tohvelit ja veti siihen hienon, mustan atlas-keng?n, yht? v?h?n huolien Nánásy sed?n

i riemusilmin Nánásy set?, ja vaipui ihastuksi

ta peiliin, "min? tahdon uskoa teille sangen t?rke?n asian,

vaiteliain siht

oli su

sen, ett? jos te kerrotte asiasta ennenkuin se on

nha herra, ottaen leikillisesti peruukin p??st??n ja n?

eikinteosta, jonkat?hden Julia rypisti kulmakarvans

ti peruukkinsa nurin p?in, avasi kitisten nuuskarasiansa, teki hullunkur

Julia oven, asetti vanhan herran sohvaan is

y set?! Min? aion

osoittivat h?mm?

palata takaisin, vaan t?ytyy teid?n suoraa p??t? matkustaa Pest'iin ja toimittaa kaikki, mit? h?iksi tarvitaan - te ymm?rr?tte

lmen p?iv?n kuluttua joko on kaikki t??ll? taik

mahdollisimman lyhyimm?ss? ajas

elij?tt?ret k?ytt?v?t, Kereszesy'n tahi Sónári'n, ja ellen min? viikon p??st? tuo loistavinta morsiuspukua, kuul

n heit? t?st? p?iv?st? viikon taa pidett?viin h?ihini, mutta siihen on t

kuseni. Mutta mit? kirjoi

me puhuneet? Sit?, e

mutta ken

in tarpeell

eh?n on p??asi

irjoittakaa siis: Kál

Sós? Min? olen jo ke

an? Kahdella o'lla v

akaa kuinka

nen on t?m? kun

vakaisella huokauk

muut

een, ik??n kuin olisi tahtonut sanoa: "kuinka yksinkertaiset vanha

i antelias, kun se jollekin antoi ri

tavalla: Joku n?lk?ytynyt raukka, tanssimestari tahi komediantti tahi joku muu sentapainen oiv

taskukirjaan kirjoitti h?n mit? ei saisi unhottaa, pisti siihen lukematta tukun pankinsetelej? ja antoi sen Nánásy sed?lle; h?n auttoi itse ukon ylle vanhaa takkia ja bundaa, veti h?nen korvil

en kylke?ns?, kertoi h?n sukkelaan heille, vaunuistaan ulos nojautuen, ett? h?nen serkkunsa menee naimisiin, ottaa jonkun nuoren t

eli, kuka tuo onnellinen ylk?mies lienee, sill? Nánásy set? ei ollut ilmoittanut h?nen n

ett? oli asiansa hyvin toimittanut, ja antoi palvelijoillen

t, sill? rakastuneet ihmiset tuntevat saapasanturain kopinastakin valitsemansa. T?ss? kohdin voittavat rakastuneita ainoastaan sano

en. H?n odotti runoilijaa, ei postia, e

is??n semmoisella katsannolla kuin Hamlet p??kallolla, ja astui intomielisill? askelilla Julian eteen, nosti h?nen k?tens? huul

in, Kálmán, koska olet

uin Leviathan, joka k?vi iloisessa enkeliseurassa ja jonka ot

Julia s?ik?htyen, "mik?

semmoisella katsannolla, josta saattoi hirmuisinta aavista

uusi nainen todellakin pel?styneen?; "min? pyyd

llisesti Julian k?teen ja ka

tuksia?" kysyi h?n

inka

untuu yht'?kki?, ik??nkuin joku kylm? k?si pyyhkisi kasvojamme, niin ett? aloitettu nauru j??tyy huulillemme, ja ik??nkuin ?kki-arv

?mm?inen runollisuus ahdisti: "semmoisista ei ole hyv? puhua. Puhuka

ord Byron'in kaltaiseksi ja h

i, te olette viel? lapsi j

n? teit? vanhempi koko vii

Se ei ole vanhin, joka on kauimpana kehdosta, vaan se, joka seisoo likimp?n? hautaa. P?ivien luku ei tuota ryppyj? ka

ll? hell?tuntoinen, ollaksensa kysym?tt?, mit? peijakasta h?n niin paljon k?rsinyt

pit?isi leimua siit? ajatuksesta, ett? saan omistaa teid?t, teit? ij?ti omakseni kutsua, n?ytt??

ett?nyt naimakirjaa tuomaan ja viikon p??st? ov

d?ttek?, ett? silloin on e

le katsonut

ikutus kohtalooni. Kaikki onnettomuudet ovat kohd

?mme h??t sen ed

lluksella, kuin pit?isitte koh

my?s te tahdotte, saamme miele

ja viittasi yl?sp?in, niin ett? Julia rupesi luulemaan, ett? h?n oli keksiny

i Julia, te olette onnellinen, jos ei syd?meenne ole tunkenut noita maneetillisia tunteita, jotka t?ytt?v?t ajatuksenne huomisp?iv?n aavistuksilla, jo

muihin senlaisiin kivulloisiin aavistuksiin, ja antaaksensa kanssapuheelle to

?nen silm?ns? s?ihkyiv?t; sitte laski h?n k?sivartensa ristiin ja antoi p??n vaipua rintaa vastaan; uudestaan nojautui h?n tuolia vastaan ja kallisti

olla yhdess?, k?si k?dess?, syd?n syd?nt? vastaan - hengitt?? sielun

hoiksi, silloin se varmaankin on ihanaa,

naisen sielu seisoo h?nen omaansa verraten, joka ei voi k?sitt??, mik? hirve? autuus siin? on,

sa, niinkuin kuleksiva aave, jonka ainoa intohimo on el?vi? ihmisi? peloittaa; sitte otti h?n ?kist

oon taivas, etteiv?t aa

iamensa k?sist?, oli raastaa ovenkin irti sar

ia, ettei h?n tekisi itselleen mit??n vahinkoa, eik? rauhoittunut ennenkuin t?m? tuli takaisin sill? tiedolla, ett? kunnioitettu herra kasin

v?t pariin kolmeen vuoteen olleet astuneet h?nen kynnyksens? ylitse. N?m?t koettivat viittauksilla ja neuvoilla nuuskia ja ilmi saada sit? salaisuutta, jonka h?n luuli olevan jo

a katkeria j?lki-??ni? ne olivat j?tt?neet t?h?n henkeen, joka ei k?ynyt maallisissa saappaissa. H?n tahtoi sent?hden sovittaa t?t? rikostansa ja johdatti ajatuksensa noihin hullutuksiin, joita Kálmán oli esiin tuonut; h?n koetti mieleens? kuvitella noita kummallisia tunteita, joita aavistuksiksi nimitet??n ja jotka syntyv?t ihmisess

umusta, mutta heitetty?ns? siihen silm?yksen ja tunnettuansa k?si-alan, joutui

Mit? h?n kirjoittanee? Armollinen taivas! Jos kirjeess? nyt seis

?kisti kamarineitsytt? poistumaan ja avasi, yksin??n j??ty?ns?, vapisev

kuisesti unhoi

iert?neet toinen toisensa ymp?ri, muodostaen ihmetelt?v?n ilmi?n t?htimaailmassa, mutta joista yht'?kki? toinen, kaikkia hallitsevan kohtalon odottamattomasta sanasta, eroo toisesta ja v

tiedett? loppuun asti, vaan riensi suora

uuta neuvoksi, kuin kuolla taikka totella. Jos vaan itseeni katsoisin, olisi kuoleman valitseminen minulle autuus, mutta min? ajattelen sinua, jonka sielua semmoinen tapaus ij?ksi kauhistuttaisi, ja sent?hden

án S

kuin kuust

aneettisuus, ne salaper?iset mielenku

i kirjeen ynn? omansa kanssa ja heitti ne, v

so

Julia kirjoitti muutamia sa

tapaa h?net ala-ispán'in luona, antakoon h?nelle t?m?n kirjeen, mutta jos h?n ei en??n ole siell?, rient?k??n h?nen

a, ett? Julia menee naimisiin; onneksi

a taholta onni. Kuinka t?m? hupaisa kilpailu on p??ttyv?