Rakkaita sukulaisia
n peninkulman saappaat ja menk??
an kiitos, on satanut niinkuin It?-Indiassa. Siell?kin on taloja, joiden p
nka portti on suljettu, ja semmoisista matkusta
niinkuin tuliset k??rmeet; kuskinlaudalla istuu koreapukuisen kuskin vieress? nuori herra, joka
inni sidottu; takkinsa on h?n riisunut ylt??n ja istuu vaan keve?ss? kes?-dolmány'iss
v?t vaunujen edess?, jos ei olisi n?hnyt ett? ne yht'?kki? v?h?isen hiljensiv?t vauhtiaan, kun tuli vastaan joku puusilta tahi muu paha paikka. Vihdoin poikkesivat
tuinlaudalle seisomaan, voidaksensa
vaan mene sis??n pikku-ovesta ja avaa itse portti sis?puole
eti suuri kahakka h?nen ja koirien v?lill?; h?nen t?ytyi a
m?n kukoistuksessa oleva naishenkil?, joka n?ytti olevan enemm?n kuin ky?kkipiika ja v
?m? on? Tuleeko turkki v
antoi ohjakset kuskille ja l?hestyi itse tuota toruvaa vaimo-ihmist?, joka koetti mahdollisimman karsain silmin h?neen katsoa, ik??nkuin y
te tullut kauniiksi, sittekuin viimeksi n?imme toisiamme! Min? arvelen, ett? te
si, sittekuin viimeiseksi n?in h?net! Mik? kaunis pieni la
set?ni
h?n muute
eet t?nne ?itin j
uinka muilla ihmisill? on aikaa l?hte? pois ko
Boriska kulta, ja auttakaa m
in p?in ja meni sitte takaisin ky?kkiin; siell? n?ytti pime?st?
ian ulos, on t
lui takaisin t?m
ottak
set. Toinen niist? oli h?nen ?itins?, kunnianarvoisa, nelj?nkymmenen vuotinen vaimo, herttaisilla, lempeill? kasvoilla; toinen oli h?nen sisarens
ároly nauraen, kun h?n laski heid?t rannalle ja avasi
rempi sisar; sen talon, johonka he nyt astuivat sis??n, olivat heid?n vanhempansa jakamatonna j?tt?neet heille, mutta sisar oli
ja jolla ei ollut siin? kyll?, ett? h?nen kasvonsa olivat t?ynn? rokon-arpia, vaan h?n oli viel? itsekin tehnyt rumemmiksi siten, et
ivat kiverretyt kyyn?rp??h?n asti, ja molemmat k?det t?ynn? savea, sill? h?n
kka rouva yst?v?llisesti tervehti h?nt?, ei viel? oven alimmainen puoli n?kynyt auke
te k?yneet no
ttaen veljen nokista, likaista ulkomuoto
k? vuoksi t?ytyy sinun itse
e?; mit? itse voit tehd?
s vet?isitte pois hansikan", sanoi
mit? h?n k?yhyydess??n saattaa. Boris, tuo t?nne vadillinen vett?, jotta sais
ia liata", huusi talon-pahennus t
?mp?riss?, jonka j?lkeen h?n pyyhki niit? s
s? se on, mist? se tulee, kun taas toisaalla niin inhottava, tuskastuttava l?yhk? koskee tulijaan, ett? h?n on sel?lleen kaatua. N?itten viimemainittuin joukkoon kuului Abris herran huone; sen sein?t olivat viel? ihan mustat siit?, mit? menneen ja sit? edellis
?, ett? h?n t?ll? hetkell? ajatteli rakasta ?iti vainajaansa; t?m?n el?ess? eiv?t n?m?t huoneet olleet noin
peso h?nelle oli jonkunlainen rangaistuksen k?rsiminen; sitte tuli h?n sis??n, suuteli sangen kylm?sti jok
utta mihink?? Puhtailla vaatteilla oli vaarall
n istua jonnekin, Abri
attomasti silm?i
tuolia, tytt?seni, vie
s he
omun?" kysyi Lizike teeskennellyll? yksinkertaisuudell
nt? ?iti, mutta Abris herra lausu
ksuko tomua". Ja vahvistaaksensa kultaista lausettansa teollakin, tarttui h?n takkinsa li
oinen oli vaiti ja t?ll? tavoin kului melkein puoli tuntia; se oli varsin helppo
a - j
j?nneksen tunnin
j - h
aas sis??n; Erzike sit? vastoin seisoi akkunan edess?, h
mest?, ja tuskin l?ytyy Unkarin kieless? nime?, jota niin olisi vaihetellen k?ytetty osoittamaan suurinta hellyytt? ja suurinta t?rk
t: "tahdotteko jotakin?" sit? ei ole
? aukasi oven kuski, Ma
ukkela, liukaski
ll? saapi ostaa heini??" ky
i?? Kenelle tar
taikka ei hevosillenikaan, vaan nii
annan itse", sanoi, jo
ti ladon-avaime
attoi helposti kuull
a, vaan sent?hden, ett? kuluisi enemm?n heini?
niit? tarkasti pitelem??n, sill? ne olivat kalliita. Sitte
si uudest
ra, miss? on t
ka? Kuin
lasin viini?, ei hevos
a - min? ann
ja meni. Matyin t?ytyi j??d
vosi, heitteli astioita rikki, ki
kaisin ja vaipunut ??nett?myytee
ka k?skee kysy?, mit? i
illallista?" kysyi Abris h
staamaan, ennenkun h?nen n?yr? ?
oi h?n varsin hiljaan puhutella Boriskaa, joka taas p?in vastoin koett
Onhan juustoa. - Min? en suinkaan nyt sotke taikinaa, sill? k?teni on kipe?. - Tuota hillo-purkkia en tosiaankaan
ttoi hyv?sti kuul
eella pulskean kukon kuolijaaksi, antoi veren juonta maahan, teki valkeaa ja rupesi lintua kynim??n.
toi, ja ainoastaan luut siin? olivat viel? kovemmat kuin liha. Taikinainen leip? tarttui kiinni veitseen, kun sit? leikattiin,
yt?liinoissa oli suuria ruostepilkkuja, kuinka h?nelle tuttujen veitsien ja kahvelien hirvenluiset p??t oliva
i Abris herra vihdoinkin puhua, ja ky
, ett? he olivat matkalla --'iin
udahti Abris herra, v?h?n liikute
inen?" kysyi Károly, puoleksi l
inut ilmi siit?, ett? oli n?hnyt minun menev?n ravintolaan. Siit? min
jo nelj?tt?kymment
matkustatte sinne?"
tta Lizike ryhtyi puheesen ja
rkessy herralla on pieni tytt?
t?m?sti katsoen Károly'iin. "Sin? o
isen tuulihattu; jos h?n saa vaimon, tulee kyll? j?rki. Paitsi sit? on h?nen paljon parempi men
saattoi hillit? nauruansa; ?iti katsoi h?neen p??t?ns? pudistaen, mutta Abris herra t?llist
?, sen n?en", sanoi h?
atko my?sk
ta silavaa en viel? y
l?ytyy huonosti kypsennetyss? leiv?ss?. Semmoista s
en, joka my?skin tapahtui tarpeellisten kiitosten kanssa ruoasta. Matkustajat kysyiv?t nyt makuukamarejaan, jonne Abr
pulien j??nn?ksi? oli joka nurkassa. Vuoteet olivat siin? tilassa, johon ne viimeisek
nssa, vaan pel?ten, ett? kynttil? ehtisi loppua
s?puoliseen kamariin, nai
ike, tunnustellen j??kylmi? patjoja. "T?
ti h?n Káro
kutko
tahdot,
?mme t??ll?
vi auki,
ulkoa voipi n?hd? t?nne sis??n,
uta kyn
let toraisa. Me em
yl?s ja menen maata sinne, te
a, laski siihen naiset, riisui uudestaan vaatteensa ja meni levolle etu
isten, "mink?t?hden houkuttelit minua pois s
tt? jo olit l?m
tikin nauroi t?lle sisar
oneisin vet?ytyy kylm? talvella ja pysyy niiss? viel? kes?ll?k
?s ep?kohtelias kukko rupesi ihan
e, jonka eilen s?imme, rupee kumm
en kiiruhti pikemmin kuin paremmin pukemaan vaatteet p??llens?, vilus
niin taitavasti sijoitetut, ett? joka j?sen nauttii lepoa, mihink? vaan itsens? k??nt??kin, ja her?tty?ns? tuntee itsens? aivan virkistyneeksi. Toisissa vuoteissa taas ei voi saada mit??n leposijaa, kuinka hyv?n?ns? k??ntyy ja v??ntyykin; milloin on vilu, milloin hiki; kun juuri on nukkumaisillans
m?n katkeran kalkin - se on: katkeran kupin - tyhjent?m?tt?, mutta Abris herra v?itti vakavasti, ett? h?nell?
t? huolimatta oli kaikki hyv??. Jokainen ty?nsi niit? vastenmielisesti vatsaansa, ja kun t?m?
aattoi todella hymyill?. "He l?htev?t jo", ajatteli h
jain kapineista, yritti hymyilem??n ja sai juomarahaa nuorelta herralta. Abris herra suuteli kaikkia pois l?htevi?, otti lakin k?teens? ja toivotti onnellist
uoda sen viinilasin, jonka armollinen
s??n huoneesensa ja toi sielt? sormistimen
kumoon. Jumala siunatkoon armollista herraa, Jumala siunatkoon Boriskaa, ja teit?kin, Panni
lista juoksijaa nelistiv?t pois ja niitten j?lest? nelj? talonkoiraa, jotka hirve?sti haukkuen seurasivat vaunuja kyl?n loppuun asti. Abris herra kahden pal
n v?synyt ky?kiss? rai
eid?n lehm?mme sy? niin paljon, kuin tuo pirun kuski yhdess? y?ss? sy?tti hevosillensa. - Ent?s tuo tytt? mukula! Mik? kiusankappale se oli, teki viel? leiv?st? pallosiakin, ihmisten p??lle heitt??ksens?. H?nen tulisi itse sy?d? ne