Rakkaita sukulaisia

lisi kolmenkymmenen vuoden vanha. H?n oli seura-el?m?n henken?; aina leikillinen ket?k??n loukkaamatta; h?nen tarinansa olivat kuuluisat koko ymp?rist?ss?, ja jos h?n aterian loppupuolell

t?? t?ytyi keskeytt?? h?nen t?htens?. Alussa nauroi h?n vaan verkalleen: - ha! haha! - haha! piti nen?liinan suunsa edess?, koetti n?ytt?? yksivakaiselta, oli yskivin??n, kunnes h?n vihdoin, ik??nkuin pommi olisi r?j?ht?nyt rikki h?ness?, purskahti hirve??n hohotukseen: hahhahhahhaha!!! Kyynelet juoksivat pitkin

onsa kuvasi tarkasti h?nen luonnettansa: nuot yst?v?lliset, py?re?t kasvot; nuot iloiset silm?t; nuot liikkuvat, tuuheat, valkoiset kulmakarvat; tuo punainen, t?ysihampahinen suu; nuot valkoiset viikset punaisilla kasvoilla, ik??nkuin olisi lunta ruusunlehdill

ssa h?n eli kaksitoista vuotta erinomaisen onnellisessa avioliitossa, jossa heille ei kuitenkaan syntynyt mit??n

siv?t t?ytt?m??n h?nen toivomuksiansa, mutta - kummallinen luonnon sattumus! - tuo ainoa lapsi ei turmeltunut kaikesta t?st? hell?st? hemmoittelusta, vaan pikemmin teki se h?net viel? lempe?mm?ksi, suloisemmaksi. ?iti saattoi yhdell? silm?yksell? ohjata h?nt?, eik? h?n tuntenut suurempaa iloa, kuin tehd? vanhemp

ta, jota ?idin tarkkaava silm? ei laiminly?. Mutta t?m? kohtaus ei muuttanut Linaa toisenlaiseksi, h?n tuli vaan vakaisemmaksi sen j?lkeen. Taloudelliset toimet vieritettiin nyt v?hitellen h?nen hartioilleen, ja

se my?skin hyvin tiedettiin, ett? h?nen is?ns? oli jotensakin varakas, niinkuin sit? n?ytt?? todistavan s

uloisen, lempe?n tyt?n ulkomuoto ei ollut semmoinen

unotar, oikeus tulla onnelliseksi, mutta kaikki ne naiset, joiden kasvoja ei k?y ruusuihin ja liljoihin vertaaminen, eiv?t ole syntyneet muu

yt maalarien malleiksi ja joista, jos sit? t?ytyisi selitt??, tuskin voisi sanoa, mik? niiss? on niin vieh?tt?v??. Jos he liikkumatta seisovat edess?mme, k??nnymme kylm?ll? v?linpit?m?tt?myydell? pois heist?, mutta kun he ryhtyv?t puheisin, kun hymyilev?, viehke?, lempe?, my?t?tuntoinen mielen-ilmaus kuvautu

iet?isi itsess??n l?yt?? jotakin, joka tekee h?nen kasvonsa miellytt?v?ksi ja jonka muutkin, h?nt? kauemman aikaa tarkastettuaan, voivat huomata. N?m?t mietteet eiv?t tosin ensink??n pid? yht? klassillisten k?sitysten kanssa, ja kaunotiede varmaankin kauhistuu sit? v?itett?, ett? sekin, joka ei ole kaunis, voi tulla runouden esineeksi

hyvin, ett? olemme tulleet t?nne kosio-matkalle, ja sent?hden t?ytyy sinun k?rsi

deksankymmenenteen toiseen ik?vuoteensa asti oli juonut. Hell? huolenpito, joka on s?ilytt?nyt lasia kahdeksaankymmeneen kahteen vuoteen asti, edes korvia rikki ly?m?tt?! Sen vieress? seisoo korkea kaappi kirsikkapuusta, kolmellakymmenell? kahdella ulos vedett?v?ll? laatikolla, jossa kussakin oli pronssinen, rengasta suussaan pit?v? jalopeuran-p??; t?m?n taideteoksen oli er?s skythalainen nikkari tehnyt. Kummallakin puolella seisoi kaksi esiripulla varustettua s?nky?, joitten varjostimiin oli sangen siev?sti painettu peuran-jahdin kuva. Noilla yhteen l?j?tyill? patjoilla ja tyynyill? ei kukaan makaa, mutta siit? huolimatta vied??n ne joka iltap?

i toine

lut nelj?llekymmenelle kahdeksalle hengelle, vaikk'eiv?t ne n?y, ja ett? kaapin laatikot ovat t

nyt toisee

via nojatuoleja ja pehmeit? sohvia, joihin my?hemmin tuli lis?ksi pianokin; per?puolella seisoi lasinen sifonieri, t?ynn? nimi- ja muina juhlap?ivin? saatuja sievi? korukaluja. Kirjaellut matot olivat kai

a viereen laskettuina saattoi siin? n?hd? "Athenaeum'in" ynn? "Regél?'n" (Kertoilijan) ja "Honnüvész'in

, niin ett? sen pikku syd?n on haljeta. Erinomainen siisteys ja j?rjestys vallitsee kaikkialla; akkunan-varjostimissa ei ole v?hint?k??n rypistyst?; esiin j?tetyit? kapineita tahi huolettomasti heitetyit? vaatteita ei voi miss??n havaita; tuolit, p?yd?t eiv?t seiso tiell?; ompelup?yd?lt? e

nuksen toisessa p??ss? ovat vierashuoneet, ky?kki, ruokakammio ja palvelusv?en tupa; sit? pitkin k?ypi nelikulmaisilla pilareilla varustettu, katettu k?y

a pitk?sarvisia h?rki? kaivolle juomaan h?nen painaessa alas kolisevaa sanko-tankoa, viheltelee nuori renki vaunujen vieress? niin kimakasti, kuin koko maailma olisi h?nen omansa. Portailla harjaa hajdú suurella innolla yht?

tarpeeksi. Nuoria tytt?j? varten taas, jotka eiv?t viel? tunne paloviinan siunausta, on h?n keitt?nyt l?mmint? soppaa, jott'ei heid?n tarvitsisi n?lk?isin? ty?h?n menn?; h?n ei herke? toimistaan ennenkuin on tullut vakuutetuksi, ett? kaikki ovat h?nen antimistaan osallisiksi tulleet. Leikkuuv?ki l?htee iloisella mielell? matkaan; h?rkien kellot, vanhan reng

liian paljon poltetuiksi, joka antaa juomalle pahan maun. Rauta-arinoita ei siihen aikaan viel? tunnettu; kaikki oli keitett?v? liekill? ja hiilill?, ja ky?kki-piia

e heitetty, paksut leikatut hiukset paljaina, t?ytetty piippu suussa. Hajdú toivottaa onnellista hyv?? huomenta, kolme haukottelevaa vinttikoiraa ojentavat itsens? p?yd?n alla ja hypp??v?t yst?v?llisell? liikunnolla vanhan herran kaulaan, joka tyvenell? miele

? kultani; ole hyv?, is?sen

anha herra, mutta oje

aisi kumartua ja suudella sit?, kosk'e

nuorikon silm?t; t?h?n tarttui h?n kaksin sormin, pudisteli sit? k?mmeness??n ja p

ahvia; tytt? tiet?? jo s?ntilleen, kuinka v?kev?ksi ja mustaksi kahvi on keitett?v?, jost

aivaa, ja virhet?it? siksens? j?tt?minen on suurin virhe. Mutta siin?p? juuri kysyt??n taitoa, ett? osaa torua lempeydell?, arvollisuudella, niin ettei torujaa vihata eik? naureta. ?lk??mme vaatiko Linuskalta, ett? h?n jo osaisi t?ll? tavo

aski h?n kuppinsa p?

aa?" kysyi h?n kyyhkyis-vi

vat ??neen; hajdú koetti

hypp?si tu

lle se tekee yht? kipe??, kuin teille itselle; olisiko se teil

e pisti p??ns? maitoruukkuun eik? voi nyt s

?n ei olisi pit?nyt j?tt?? ruukkua tulisijalle - tule, pikku koira parkani, n?m?t pahat

ruukku on syyllinen, eik?

j?tt?? h?nt? tukeht

n is?ns? luokse, kertoe

t heille oikein ai

kotia, tuoden kainalossaan kaikenlaisia sanomalehti?, joita h?n oli postista saa

ll? aikaa sit? tarkemmin lukea, mutta avatessaan ensimm?isen sivun, pisti h?nen silmiins? er?s sonetti p??llekirjoituksella: "Lina B--ssylle". Joutuisasti taittoi h?n lehden taas kokoon, ik??nk

ik?

oroin vaalistuen ja punastuen, "

oli todellakin h?nen k?

a jatkamaan, jottei h?nen tiet?m?tt?ns? sil

, vaan viel?p? k?tkisikin sen niin, ettei kukaan sit? koskaan l?yt?isi. T?ll? vakavalla p??t?ksell? kastoi h?n neilikoitaan ja orvonkukkiaan, lakkaamatta mietiskellen, mihink? sopivaan paikkaan saattaisi sanomalehden k?tke?, sill? sen polttamiseen olisi sent??n tarvitt

taan, ei h?n voinut hillit? itse??n siihen viel? kerran katsomasta - eih?n t??ll? kukaan n?e, vaikkapa punastuisikin - ja ik??nkuin

oskaan joutunut vanhuuden ik??n) rikastutettiin; p?yhkeilev? innostus, pilventakainen haaveksiminen, ?itel? hiukuminen, koreat sanat olivat

haaveksimiseen, ja h?nen korppimustain hiustensa y?pime?ss? onnellisen k??riliinansa l?yt?miseen - sek? taas h?nen tummain silm?ins? mustista

ren miehen; h?n oli mon

komitatik

?? ollut niin hirvitt?v?, tietysti s

?kisti nime?ns? huudett

iti L

a taskuun ja astui kalpeilla kasvoilla, ik??nkuin h?nt?

nt?k??!" huusi h?nt? hakem

tuo vanha arkki seisoi viel? pihalla, kolme surkeaa he

ied?mme, kutka

ngons?teit? vastaan, silitti k?dell??n hiuksiansa, ja kuullessaan, ett? er??ss? hu

in, siell?

v? rouva, pitk?s??rinen tomppeli

issa he nyt ilmestyiv?tkin. Tuo kunnon rouva oli koristettu suurella keltaisenvihri?ll? p??hineell?, jonka taivaankaaren v?riset nauhat ymp?r?itsiv?t p??t? samalla tapaa kuin almanakassa kuvataan aurinkoa; h?nell? oli yll? vaaleanvihri? hame, jonka sen

ulos takinhihasta ja h?nen sivutaskussaan ilmaisi itsens? hirve?n iso kello, osaksi kokonsa, osaksi niin kovan napsutuksensa kautta, ett? se n?ytti tahtovan ottaa osaa keskusteluun; se oli sidottu kauniisen mustaan ny?riin, jota t?ytyi pit?? kaulan ymp?ri, niinkuin jotakin miekan-kanniketta. Vihri?isen dolmány'in sijasta oli h?nell? ahdas,

ujoksi, kun sit? vastoin atilla t?ytti h?nen syd?mens? itseluottamuksella ja rohkeudella. Nyt h?n ei piileskellyt uunin vieress?, ei suudellut hajdún k?tt?, vaan yritti p?invastoin pit?m??n t?t? alamaisenaan ja sanoi kaikkia, heit? puhutellessaan, kuomaksi. T?m?

tit olivat tehneet h?net s?ve?ksi. Viimeisess? pys?yspaikassa oli h?n jo ennakolta saanut hyv?n selk?saunan, jottei h?n vi

uuteli h?nt? kaikin puolin, niin ett? h?nen p??hineens? joutui aivan kallelleen, ja vei

?idillisell? suoruudella, "emmek? ole valinneet sinulle kelpo tytt??, he? Sin

nkin oli luullut tytt?? paljon kauniimmaksi, ennenkuin h?net n?ki. Mutta sekin on mahdollista, et

? viereen, ik??nkuin huutaaksensa h?nt? puolustuksekseen n?in odottamatonta rynt?yst? vastaan. T?m?n huoma

lposti ry?st? tyt?rt?ni

pois, taikka j?t?mme poikamm

?, min? otan molemmat. He tuleva

uoksi is?ns? polvien v?liin, tarttui molemmin k

ed?n pojaksi. Viek?? minut ko

nauru, niinkuin jonkun operan lopussa vanha rumpu ja torvet y

en takkiaisen ja lykk?si h?net ?idin luokse; is

n l?hte?, ei h?n suinkaan purskahda itkuun, jos h?nt? j?tet??n sinne, miss? on kaunis

aksensa. H?nest? oli tarpeel

naimisesta. Avioliitto on semmoinen asia, josta ei saa puhua neitien kuullen, ennenkuin he itse ovat siihen joutuneet; heid?n ei tul

oja se teki! H?nell? oli joku omituinen mestaruus ohjata nen??ns? milloin yl?sp?in, mil

?nr?p?yksess? kesken puhettansa, eik

syd?mess??n olisi ollut sijaa ilkeydelle, olisimme taipuvaiset uskomaan,

amaan. "Kauniimmat nelivaljakot antaa h?n varmaankin

puutarhaan Péterken ka

ikki paljon kukkia"

", torui h?nt? ?iti. "Mutta perhosia

tuommoisista sanoista, mutta t??ll? t?ytyi osoittaa itse??n lempe?ksi kaikkia koht

n kovakuoriaisia pyyt?m??n, vai hevosia katselemaan, ku

Zsuzsi t?ti. "Haastelkoot he kesken?ns?, huvitelkoot he itse??n toinen toisensa

nomista. Vanhemmat j?ttiv?t nuoret yksin??

?h?n viattomaan huvitukseen on tyytyminen ja ant

e?ns? kaunottarina eik? ter?v?p?isin? ja jotka sent?hden eiv?t koskaan voi vaatia itselleen mit??n etev?? asemaa mailmassa; jos he ovatkin mieless??n kuvailleet itselleen ihannetta, pysyy se kuitenkin siell? ij?ksi haudattuna, ja sit? miest? kohtaan, jonka syvem

i ompelup?yt?ns? vieree

toiseen akkunaan, kats

a kuvasi kaunista puna

?n, kuinka paljon taulu

listelev?n ja alkaakse

Sánd

a, se ei ole liioin m

nauruun purskahtaen Sándo

n punaposkisem

iin

vampikin k

paljon li

sa oli sattunut yhteen semmoisen ihmisen

hden maalari tahtoi maalata m

ri? vastauksia h?n oli antanut,

neiti, vaan p?in vastoin rumempi, sill? sen p?? on k

ihmisen kanssa, joka ei ymm?rt?nyt maalauksia enemm?

s?, varmaankin opitte tuntemaa

sivat sangen paljon, mutta min? en tuhlannut paljon, min? sain kuusi flo

t? Sándor tahtoi leikki? laskea; mu

koittanut tuhlaajoita, va

p?rillens? katsellen. "Semmoisia

iansa oli teid?n kai

smar

e ole se, jonka Kisfa

Onhan B?r?smarty

n jo. H?n on kirjoi

ll? etteh?n toki tahtone luuletella m

an tuntea semmoisia, joita ei kukaan muu tunne. Min? rakastan

kaa minun laulukokoelmaa

ovat János B

i h?neen ku

tuo Jáno

te tunne; h?n oli K?r?s'issa

teoksensa ov

le' ja 'Topiaan p?iv?n?' ja varsinkin 'Kukoritsa(maisi)-varren valitus yl?sp?in pyrkiv?? papua vastaan'. Voi, se on jotain

?t julkaistut", kysyi Linka

ess?", vastasi

kysyi Linka hu

nomal

astasi tytt? parka salaisella itsens

'iss? ti

a sit? to

le neitosille lukea. Se tahtoo sanoa, min? - en vienyt sit? mihink??n", riensi tomppeli itse??

te joku semmoiselle puolisoksi! Minulla on er?s koulukumppani, joka yksitoista vuotta takaperin osasi varsin sukkelasti kertoa yhden talonpoikaisen kokkalorun. T?n? vu

tellaksensa itse??n kaunisten kukkien katselemisella, kuin hankkiakseen itselleen tietoa siit?, osaisiko tuleva morsian ky?kkitarhaa hoitaa. Péterke sai sill? v?lin luvan pyyt?? perhosia ja kovakuoriaisia, jota lupaa hyv?ksens? k?ytt?en pieni poika alkoi juoskennella

sain kiinni p

kaslavain reunoihin oli istutettu meriruohoa, koska, jos se

vaan. N?yt?mme sen sitte Link

ovakuoriaisten kanssa, jotka h?n sai kiinni, juoksi h?n ?itins? luokse, heiluttaen paksu

ti alkuun jahdin n?it? vastaan, jolloin mehil?iset pisteliv?t h?nt? niin pahanp?iv?isesti, ett? kun ?iti h?nen kauheasta porustaan riensi sinne, h?nen toin

te?ksens?. T?m?n tulevaisuus on kolmeksi p?iv?ksi taattu. H?nen t?ytyy istua tahi maata alallansa yhdess? paikassa, kasvot sidottuina; h?nen vieress??n istuva palkkavaimo hautoo

h?n ennen pitk?? taas tulleitten vaunujen kolinaa. H?n ei siihen huomiotansa kiinnitt?nyt, h?n piti vaan huolta paististaan ja pannuistaan.

palttinaiset paidanhihansa loistavat! Nyt hypp?? yksi siunatun kaunis kavaljeri alas vaunuista ja auttaa s

siihen harmistuneena Linka; "olisi pare

nsa. Hevonen nelisti pihalle, ja kun se oli seisahtunut ja ratsastaja sen sel?st? alas astunut, kuulu

Sós. Tahdoin tulla k

kosen sijasta ja pel?styi siit? taas niin, ett? viskasi Regél?'n, j

u ky?kkipiika, "soittaahan liekki p

? h?n, l?hestytty?ns? tytt??, ei puhunut h?nelle sanaakaan pitk??n aikaan, vaan ainoastaan katseli h?nt? ja hymyili ja r?p?hytti sil

n, is? kulta?" uskal

do, ett? sin?

t?hden,

n? t?n??n suolaat lii

h?n jo oli punastunut, olisi h?n ehk? sit? tehnyt, sill? h?n ymm?rsi hyvin l

n sis??n", lausui n?et t?m?, "sill? h?n tekee t??ll? vaan vahink

sem??n; h?nen t?ytyi vihdoin antautua ja, is?ns? k?teen tarttuen, p??t

?isiss? tilaisuuksissa ky?kk

e nyt taist

ljaiselle rouvalle, jonka tunnemme Károly'in ?idiksi, rouva Tállyai'ksi, joka taas puolestansa kaikin tavoin koettaa n?ytt?? niin hiljaiselta kuin suinkin; h?n a

? itse??n, kun h?n puhuu, kun h?n kertoo ja kun h?n sanoo jotakin; p?yd?ss? pit?k??n h?n vaaria veitsest? ja kahvelista; ?lk??n purko leip??, vaan leikatkoon sit? veitsell?; ?lk??n pyyhkik? suutansa p?yt?liinaan; ?lk??n kaatako lasiansa kumoon; ?lk??n pist?k? suolakkoon kynsi?ns?, vaan veitsen-k?rjen; ?lk??n juoko heti so

sarensa, tuon pienen, vallattoman Lizan kanssa, jonka veitikkamaiset silm?t tuon tuostakin lent?v?t toiselle puolelle, sill? aikaa kuin h?n aina l?yt?? jotakin korjattavaa

heellinen hymy, kun toiset nauravat; vet?yty? syrj??n johonkin nurkkaan, johon jokainen voi n?hd?, ja sielt?, toisten huvitellessa ja iloitellessa, maailmaa-vihaavilla silm?yksill? katsella ihmisturhuuden markkinoita; silloin t?ll?in ysk?ht??, ja jos kysyt??n, mink?t?hden yskii, haaveksivalla tyvenyydell? laske

sess??n kyll? vaarallinen, v?rssyiss??n kuohuvain salaisten kiihoitusten ja syd?nt? lumoovain kapinaliittojen kautta, kun sit? vastoin Károly oli joutunut huonoimpaan asentoon. H?nell? oli suora, vilpit?n syd?n, h?nen huulensa eiv?t osanneet valhetella, h?nen kasvonsa eiv?t tiet?neet teeskentelyst?; siihen tuli viel? lis?ksi se onnettomuus, ett? h?nen kelpo ?itins? ei edes yritt?nytk??n poikansa avuja ja hyvi? ominaisuuksia kiitt?m??n, vaan p?in vastoin, joka kerta kuin h?

tumaan sohvaan molempien rouvien v?lille. T?ss? tilaisuudessa oli varsin hupaista n?hd?, kuinka Zsuzsi t?ti puheella, imarruk

Se on aina ollut mielest?ni kauniin. Min? n?in my?skin teid?n hillo-marjanne. Oivallista! Min?kin viel? opetan teille jotain, kuinka orapihlajan marjoja keitet??n. Ei kukaan ole koskaan parempaa sy?nyt. Jahka vaan kerta olemme Makksalva'ssa. Sándor r

ivan h?milleen. Tyt?t eiv?t palanneetkaan takaisin, ennenkuin heit? kutsuttiin p?iv?llisille ja silloin he jo sinuttelivat toisiaan. Tytt?jen kesken k?y tuttavuuden tekeminen sangen helposti; ik?-eroituksesta huolimatta oli "sainte alliance" (pyh? liitto) muutamain minutien kuluessa solmittu, ja n?kyv?inen

ereens? kummallekin puolelle molemmat tyt?t, Sándor ja Károly toisiansa vastap??t?, siten ett? Sándor tuli Károly'

tapahtunut, paitsi ett? Sándor orpanamme, n?hdess??n kuinka Kálmán runoilija, silloisen muodin mukaan, ei pit?nyt lusikkaa kolm

liioin tahtonut muistaa. Kálmán herra alkoi sy?d? vasemmalla k?dell?; Sándor herra yritti sit? matkimaan ja pudotti paistinpalan kahvelistaan. Sitte rupesi Zsuzsi t?ti puhumaan tapain turmeluksesta p??kaupungin nuorisossa; Kálmán herra taas kysyi h?nelt?, oliko h?

nuorteaksi, kuin jos viel?kin istuisi koulutoveriensa joukossa konviktissa tahi ylioppilaskumppaniensa seurassa "Kultaisessa pullossa", keskeytti jokaisen puhetta, nauroi, laati esiin huonoja sukkeluuksia, kaatoi kumoon pulloja ja laseja ja heitteli leiv?n-kupuloita. H?n ojensi pitk?t koipensa p?yd?n alle ja,

?rt?? kuitenkin naapurinsa; yksi hullunkurinen kokkapuhe tai pilajuttu kerrotaan toisensa per?st?; kaikki nauravat, niin ett? kyyneleet juoksevat jokaisen kasvoille; naiset rukoilevat, ettei heit? en?? nauratettaisi; vanhain herra

n tytt?reen, taikka my?skin h?nen vastap??t?ns? olevaan sein??n. Siell? on iso peili kullatuissa raameissa; Kálmán herra katselee itse??n t?ss? peiliss? ja n?ytt??

p?ri seuraa etsien, ket? h?n nipistelisi; vieress??n istuvaa vanhaa herraa pit?? h?n lakkaamatta hyv?ll? tu

iuksensa perikummalliseen j?rjestykseen asetettuaan, ysk?hti

?re?t kasvot yrittiv?t n?ytt?ym??n juhlallisen pitkilt?; kun vihdoin kaik

pohjassa kallis, p

za Gábor herran korvaan, "Kálmá

, puhuessaan ja liikkuessaan; h?n n?ytti erinomaisella mielihyv?ll? siin? itse

t py?reiksi, h?n puri huuliansa yhteen, kierteli lyhyit? harmaita v

n?ki h?nen peiliss? puhuvan itsel

ne, jotka ovat Brasilian keisarin kruunussa; sen voittamiseksi syvien merten p

tarjoo itselleen lasia peili

lis?ksi ja se r?j?ht?? rikki. H?nen iso liivins? liikkui yl?s alas, h?nen olkap??ns? t?risiv?t, h?nen

nen jalkaansa, ja jottei t?m? hyv?ntahtoisuus j?isi ilman vastausta, haki h?nkin toisella

kivussaan edess??n seisovaan t?ytettyyn lasiin niin, ett? p

juoksevan viinin edest?. "Risti?isi?, risti?isi?!" luikkasi riehuen Sándor jucundus, kun viini juoksi h?nen ?iti?ns? kohti; Menyhért herra sappermenteerasi, tyt?t nauraa hekottivat, ainoastaan Kálmán seisoi j?rk?ht?m?tt?m?ll? katsannolla samassa paikassa, sill? vakavalla p??t?ksell?, e

inkin istua alas, voim

mutta h?n ei voinut siihen mit??n; Kálmán ?lk??n en?? puhuko h?

?, tarttui Károly iloisella katsannolla la

it? enemm?n, kuin t?m? helmi ei ole kasvanut mink??n kylm?n simpukan, vaan l?mminsyd?misen, kelpo unkarilaisen is?nmaan-yst

aljan, ainoastaan Kálmán ei voinut antaa Károly'ille anteeksi, ett? t?m? ol

inen puhuko viisaita asioita, j

uskeille. Menyhért herra meni itse talliin, keskustellaksensa Marczin kanssa, kest?isiv?tk? heid?n hevosensa t?mm?ist? lysti-ajoa. Neuvottelussa tultiin kuitenkin varsin ik?v?

lutti esiin oman pegasonsa, joka oli hiljainen, v?h?isen vanhanpuolinen hevonen, Englannin rotua; p??n pudistuksesta saattoi arvata sit? v?h?n kovasuiseksi,

ért herra sy?ks?hti esiin, hirve?

it? on tekeminen? Jos vaan saisin jonkun, joka valjastaisi hevoseni, ajaisin itse. No odotappas! H?v?ist? minua tuolla

i saamme sijaa. Menyhért orpana voipi istua t?h?n viereeni, h?nen puolisonsa rouva Tállyain luokse, Károly herra varmaankin

kan vieress? vaunuissa oli yksi sija avoimena, k??ntyi h?n ?kisti hevosta t?llis

d?n ole tap

vistellen Sándor, "jahka m

ottakaa

teko sen?" kysyi orpa

ni kipe? t?m?np?iv?isest? ratsastamisesta, ja

hevosen luokse, hypp?si yl?s toiseen jalustimeen ja sii

a kun sill? tavoin ei ket??n muuta j??nyt j?lelle kuin Kálmán, tuli h?nen osa

ven hevosen lapaluita p?in; sen lis?ksi oli hevosella se hyv? tapa, ett? jos se huomasi vieraan miehen sel?ss??n istuvan, se kaikin tavoin yritti t?t? havaintoansa ilmoittamaan: ensiksi heitti se niskaansa taaksep?in, si

pystyyn vaunuissaan, n?hdess??n

t? teet hevosen sel?ss

at niskasi poikki. A

?? h?net sel?st??n. Sándor orpanamme ei n?hnyt eik? kuullut mit??n, ja jos jonkun joka tarkasti kuultelee jotakin, k?ypi i

ja nelisti ilman sen enemp?? ohjausta ulos portista sek? sit? vastap??t? olevan puutarhan l?vitse, temmaten mukaansa tu

oikani joutuu hukkaan!

si t

sesta ei h?nen niskansa poikki mene. Etk? n?e, ett? h?n tahallaan kannustaa hev

kuin tuuli. Zsuzsi t?ti kysyi joka ihmiselt?, jonka he kohtasivat, eiv?tk? he ollee

isten s?nkien keskell?, leveill? saroilla; siell? t??ll? loisti esiin kullankarvaisia melunoita, kurpitseja. Mutta Zsuzsi t?ti? ei nyt huvittanut vehn? eik? kukoritsa, sill? Sándoria ei n?kynyt miss??n; lopuksi rauhoitti h?nt? rouva Tállyai sil

i taas kotiin p?in; vaunut vieriv?t, ruoskain iloisesti m?j?hytelless?, pihaan ja

iet?nyt h?n

kani? Miss? on

?hnyt sen j?lkeen, kuin

esi nyt tarmonsa t

t kumoon tiell? ja taittaneet niskamme! Sin? olet syyp?? kaikkiin, sin? vanha narri! Mink?t?hden tahdoit naittaa poikasi n?in nuorella i?ll?, nyt h?n on hukkaan joutunut, sin? voit juosta h?n

pel?styksiss??n siit?, ett? Sándor oli vienyt hevosen,

Jumala! Kuinka voin l?ht

min? l?hte? koti

iit?, etteiv?t olleet ottaneet Sándor'ia vaunuihinsa, silloin h?n ei olisi turmioon joutunut; vanhaa Berkessy? siit?, ett? h?n oli sallinut pojan juoda viini?, muuten t?m? ei olisi uskaltanut istua hevos

? jaksanut k?rsi? kaikkea t?t

nt??n ammuttiinkin. H?n palaa varmaan takaisin, ole huoleti siit?; rikkaruoho ei h?vi?; ihmisi? ei ole en?? t?ll? vuosisadalla varastettu, ?

t?nyt h?nelle mit??n vastata, vaan sy?ksi sis??n siihen pieneen syrj?kamariin, jossa Péterke lep?si, pannukakkua sy?den, heitt?ytyi viel? j?lell? olevan lapsensa vi

liikkeelle ja l?hetti mink? jalkaisin, mink? ratsain eri tahoille kadonnutta nuorukais

kkeelle katsomaan, mi

osannut pid?tt?? hevosta eik? muulla tavoin sit? ohjata, vaan piti ainoastaan sen harjasta kiinni ja antautui kohtalonsa alais

alkoi taivaanrannalla n?ky? tornit, jossakin h?nelle tuntemattomassa kaupungissa; hevonen vaan juoksi juoksemistaan pys?htym?tt?. Tuon tuostakin tuli h?nt? vastaan tiell? vieraita ihmisi?, joita Sándor kyll? huusi hevosta pid?tt?m??n, mutta n?m?t kaikki k?sittiv?t sen niin, kuin heid?n olisi pit?nyt v?