Bartek Sankari

Sankarini nimi oli Bartek Slovik. Mutta kuin h?nen, h?nt? puhuteltaessa, oli tapana muljottaa silmi??n, kutsuivat naapurit h?nt? Bartek Korppisilm?ksi. Ja kuin oikein tarkalle otettiin, ei h?nell? juuri ollutkaan mit??n satakielen ominaisuutta-slovik merkitsee satakieli -sit? vastoin olivat h?nen lahjansa ja todellisen alkuper?inen yksinkertaisuutensa hankkineet h?nelle lis?nimen "tyhm? Bartek". Se olikin enimmin tunnettu ja kaikissa tapauksissa ainoa, joka kuuluu t?h?n juttuun, vaikka Bartekilla viel? oli nelj?skin virallinen nimi.

Kuin nimitt?in puolalaiset sanat czlovick: ihminen, ja slovick: satakieli, kuuluvat samalta saksalaisen korvaan, ja saksalaiset sivistytt?misen nimess? mielell??n k??nt?v?t raa'at slaavilaiset sanat oikeaksi kultuurikieleksi, oli er??ss? tilaisuudessa tapahtunut seuraava keskustelu:

-Mik? nimesi? kysyi saksalainen upseeri Bartekilta.

-Slovik.

-Scsloik? Vai niin. Hyv?!

Ja upseeri kirjoitti h?nen nimekseen "Ihminen".

Bartek oli kotosin Pognembinin kyl?st?. On monta sen nimist? kyl?? sek? Poznanin (Posenin) suuriherttuakunnassa ett? vanhan tasavallan muissa osissa. Paitsi maapalstaansa, t?lli??n ja paria lehm??, oli h?nell? kimo hevonen ja vaimonsa Magda. Sellaisten olosuhteiden vallitessa saattoi h?n el?? rauhassa ja levossa kaiken sen viisauden nojassa, joka l?ytyy seuraavassa puolalaisen kansanlaulun p?tk?ss?:

Magda oli vaimonsa ja kimo hevosensa,

Kyll' Herra aina huolen pit?? h?nen parhaaksensa.

Siten kului h?nen el?m?ns? aivan niin kuin Jumala tahtoi, ja vasta kuin Jumala tahtoi sotaa, k?vi Bartek hiukan levottomaksi. Tuli sana, ett? piti l?hte? mies talosta, j?tt?? koti ja heitt?? kaikki vaimojen huostaan. Pognembinin v?ki oli hyvin k?yh??. Talvella oli Bartekin tapa k?yd? tehtaissa ty?ss? ja siten ansaita v?h?n elatuksen lis??. Mutta mit? oli nyt teht?v?? Kuka tiet?isi milloin sota ranskalaisia vastaan p??ttyy? Kuin Magda oli lukenut julistuksen, alkoi h?n s?tti? ja sanoi: "Perik??n turmio heid?t kaikki! Vaikka sin? oletkin sellainen raukka, k?yt sent??n s??likseni! Ranskalaiset kyll? hakkaavat p??n sinulta poikki!"

Bartek tunsi ett? h?nen vaimonsa puhui j?rkev?sti. H?n pelk?si ranskalaisia kuin ruttoa, ja sit? paitsi sai h?n paljon uutta ajateltavaa. Mit? olivat ranskalaiset h?nelle tehneet? Mink? t?hden piti h?nen marssia tuohon kauheaan, tuntemattomaan maahan, jossa ei l?ytynyt ainoatakaan s??liv?ist? ihmist?? Kaiken sen aikaa kuin h?n oli oleskellut Pognembiniss?, oli se tuntunut h?nest? hyvinkin v?h?p?t?iselt?, mutta kuin h?n nyt oli saanut k?skyn marssia sielt? pois, huomasi h?n vasta, ett? siell? kaikissa tapauksissa oli parempi olla kuin miss??n muualla. Mutta mik??n ei auttanut, sallima niin vaati, ja h?nen t?ytyi pois. Bartek syleili vaimoaan ja kaksivuotiasta Franekiansa, sylk?si, teki ristinmerkin ja l?ksi t?llist?. Magda h?nen j?less??n. Ei heid?n hyv?stij?tt?ns? ollut mik??n erinomaisen liikuttava. H?n ja poika nyyhkyttiv?t, mutta Bartek puheli koko ajan: "No, no, ole nyt levollinen!" Niin tulivat he tielle. Vasta siell? he n?kiv?t, ett? koko Pognembiniss? tapahtui aivan samaa kuin heill?.

Koko kyl? on liikkeell?. Maantie on t?ynn? kutsunnan saaneita sotilaita, jotka menev?t rautatien asemalle, vaimojen ja lapsien, vanhusten ja koirain saattamina. Joukko on alakuloinen. Ainoastaan jotkut nuoret pojat piippu uljaasti suussa n?ytt?v?t aivan v?li?pit?m?tt?milt?; muutamat heist? ovat jo p?iss??n hyv?ksi aluksi ja r?yh??v?t k?he?ll? ??nell?.

Er?s Pognembinin saksalaisista siirtolaisista alkaa pelk?st? surusta laulaa "Die Wacht am Rhein"[1]. Koko tuo kirjava joukko, josta siell? t??ll? santarmin pistimet loistavat, rient?? huutaen, meluten ja r?histen aitoviert? kyl?n toiseen p??h?n. Vaimot ovat huutaen heitt?ytyneet sotilasten kaulaan. Vanha akka n?ytt?? keltaista hammasta ja puristaa uhaten nyrkki??n. Toinen huutaa kovalla ??nell?: "Jumala kostaa teille meid?n kyyneleemme". Kuuluu huutoja: "Franek! Kuska! Jusek!-hyv?sti!" Koirat ulvovat, kirkonkello l?pp??. Pappi itse rukoilee kuolemaan vihityiden puolesta. Eih?n monikaan niist?, jotka nyt ovat matkalla rautatien asemalle, en?? palaja kotia. Sota ottaa heid?t kaikki tyyni, mutta sota ei anna heit? takasin. Aurat ruostuvat maassa, sill? Pognembin on julistanut sodan Ranskalle. Pognembin ei laisinkaan saattanut k?rsi? Ranskan keisarin Napoleon III:n ylivaltaa, ja Espanjan perint?asia on koskettanut sit? hyvin l?helt?. Kirkonkello kutsuu v?en t?nne, ja tuolla se jo tulee aidan takana. Joukko kulkee ristin ohi. Kaskit ja kyp?r?t lent?v?t pois p??st?. Tomu peitt?? kultapilven tavoin tien, sill? p?iv? on kuiva ja l?mmin. Molemmin puolin keinuttaa vilja t?ytel?isi?, raskaita t?hki??n ja taipuu tuulenpuuskista, joita silloin t?ll?in k?y hiljalleen yli maan. Ylh??ll? sinerv?ss? ilmassa leivoset liihoittelevat ja visertelev?t syd?mmens? pohjasta.

[1] "Reinin vartija"-Saksan kansallislaulu.

Asemalla. Yh? uusia joukkoja. Siell? on naapurikylist?kin kutsutuita sotilaita. Yl?- ja Ala-Krzywdasta, Niedolasta ja Mizerovista. Sit? liikett?, melua ja h?lin??! Asemarakennuksen sein?t ovat julistuksia t?ynn?. Ne puhuvat sodasta "Jumalan ja is?nmaan puolesta". Nostov?ki rient?? puolustamaan vaimojaan, lapsiaan, talojaan ja kotiaan, joita vihollinen uhkaa, ja ranskalaiset ovat eritt?inkin hirmustuneita Pognembiniin, Yl?- ja Ala-Krzywdaan, Niedolaan ja Mizeroviin. Niin ainakin niist? tuntuu, jotka lukevat julistuksia. Yh? uusia joukkoja saapuu asemalle. Odotushuoneitten ilma t?yttyy tupakansavusta, joka peitt?? julistukset. On vaikea h?lin?ss? ymm?rt?? toisen puhetta. V?ke? tulee ja menee, huudetaan ja melutaan. Odotussillalta kuuluu saksalaista komennusta, jonka kiivat sanat tuntuvat lyhyilt?, varmoilta, vastustamattomilta.

Kello l?pp??. Et??lt? kuuluu veturin puuhkuaminen, yh? l?hemp?? ja selvemmin. Sota se on, joka l?hestyy.

Kello soi toisen kerran. V?ristys valtaa kaikki. Er?s vaimo alkaa huutaa: "Tuolla ne tulevat, tuolla ne tulevat..." toinen ??ni lopettaa h?nen ajatuksensa, kuuluen yli kaikkien: "Ranskalaiset tulevat!" Ja hetkeksi valtaa pelko ei ainoastaan naisia, vaan my?skin Sedanin vastaisia sankareita.

Juna pys?htyy asemalle. Kaikista aukoista n?kyy punareunaisia lakkeja ja pukuja. Sotamiehi? on kuin muurahaisia. Tavaravaunuista kuumoittaa tykkien pitk?t, mustat rungot. Pistinmets? kasvaa avonaisista vaunuista. Arvattavasti on sotilaita k?sketty laulamaan, sill? koko junaa ravistuttavat voimakkaat mies-??net. Mahtavuutta ja voimaa uhkuaa tuosta junasta, jonka p??t? on mahdoton n?hd?...

Odotussillalle on ruvettu j?rjest?m??n rekryyttej?. Ken voi, sanoo viel? j??hyv?iset. Bartek viuhtoo nyrkeill??n, kuin myllyn siivill? ja muljottaa silmi??n.

-Hyv?sti Magda!

-Ah-poika parkani!

-Nyt et koskaan en?? n?e minua!

-Ei, en koskaan!

-Ei voi auttaa...

-Pyh? neitsyt suojelkoon sinua!

-Hyv?sti! Ja pid? kodista huolta!

Vaimo lankesi itkien h?nen kaulaansa.

-Jumala sinua varjelkoon.

Nyt tuli viimeinen hetki. Naisten nyyhkytykset, itku ja valitus voittaa hetkeksi kaiken muun. Hyv?sti, hyv?sti! Mutta sotamiehet on jo erotettu j?rjest?m?tt?m?st? joukosta. Ne muodostavat jo jonkunlaisen mustan, kiinte?n joukkion, joka vet?ytyy kokoon neli?ihin ja suunnitelmiin ja alkaa liikkua koneen kaikella levollisuudella ja s??nn?llisyydell?. "Sis??n!" kuului komento. Neli?t ja suunnitelmat katkeavat keskelt?, liestyv?t pitkin? jonoina vaunujen luo ja katoavat sis??n. Kaukana vihelt?? veturi ja ty?nt?? suuria, harmaita savupilvi?. Sitten se s?hisee kuin lohik??rme ja sy?ksee alhaalta h?yryvirtoja. Naisten valitus on korkeimmillaan. Muutamat peitt?v?t esiliinoilla kasvojaan, toiset ojentavat k?si??n vaunujen j?lkeen. Nyyhkytt?v?t ??net kertovat miestens? ja poikainsa nimi?.

-"Hyv?sti Bartek!" huutaa Magda. "N?yt? nyt ett? pid?t puoltasi! Pyh? neitsyt sinua suojelkoon. Hyv?sti! Ah-Jumala armahtakoon!..."

-Ja pid? sin? huolta kodistamme-huutaa Bartek.

Yht'?kki? nyk?hti juna. Vaunut ty?nt?ytyiv?t toisiaan vastaan ja alkoivat liikkua.

-Muista ett? sinulla on vaimo ja lapsi-huusi Magda juostessaan junan j?less?. Hyv?sti Is?n, Pojan ja Pyh?n Hengen nimeen-hyv?sti!

Junan vauhti eneni enenemist??n ja mukanaan se vei Pognembinin, Yl?- ja

Ala-Krzywdan, Niedolan ja Mizerovin sotilaat.