Kaarle XII vanginvartijana

? milloin nousi, milloin laskeutui, ja esitti kaduilla kuumeentapaisessa kiireess? eteenp?in rient?v?t ihmiset todellisina sumukuvina. Eik? usva kietonut va

miss? linnut leikki? l?iv?t, oli ?kki? kuin poispuhallettu. Synkk? raskasmielisyys painoi kaikkien mieli?, ja pitk

itkin joen pohjoista rantaa. Tuon tuostakin he pys?htyiv?t koetellakseen rantapengert?, ja my?t??ns? kuului heid?n huuliltaan t?m?n tapais

ntyi ja kiinnitti suuret siniset silm?ns?, jotka t?h?n asti olivat uinaillen harhailleet esineest

esitte matkan p??m??r?n ja teill? oli t?ysi vapaus j??d? kotiin,

?n ollut tyytyv?inen Hornin avomieliseen arvosteluun, v

olisi ehk? tullut menestyksell? kruunatuksi, jos teid?n majesteettinne olisi ottanut mukaansa v?hint?in sata miest?, niinkuin min? ehdotin. Ja onni olisi mahdollisesti siin? tapauksessa ollut meille niin suotuisa, ettemme olisi voinut saad

?hd? h?nen sielunsa syvyyteen tullakseen vakuutetuksi, olivatko Hornin sanat totta eli ei. Senj?lkeen sa

i h?n antaen p??n vaipua rintaa vasten, "minua todellakin sapettaa, ett? kardinaali p??si karkuun ja Steinau h?nen mukanaan. Olisi muuten ollut

, kesken??n ainoatakaan sanaa vaihtamatta. He n?yttiv?t p?invastoin olevan eritt?in tyytyv

an viisikymment? miest?. Varomattomana, niinkuin ruotsalainen kuningas aina oli, katsoi h?n t?m?n voiman aivan riitt?v?ksi vakoilijajoukon pois ajamiseen. Niin k?vikin, mutta kiivaassa takaa-ajossa sattui h?n joutumaan saarroksiin, josta

reipas mielelt??n. Kaski oli palvellut Kaarle yhdett?toista ja ollut silloin aina tulessa mukana. Suurimmissa vaaroissa oli h?n ollut mukana: kuolema oli monet kerrat, niinkuin h?nen oli tapa sanoa, "t?llistellyt h?nt? kuin petoel?in", mutta

lakuloiseksi. H?nen iloinen luontonsa vaikutti siin? m??rin tovereihin

apasi toisinaan, kun h?n oli huonolla tuulella, etsi? Kaskin

ki taistelussa oli joutunut puremaan ruohoa. Vasemmasta k?dest? tippui verta satulaan, j?tt?en samalla pieni? punaisia merkkej? valkean

koski etup??ss? saksilaisia, puolalaisia, ven?l?isi? ja mit? h?nen mieleens? kulloinkin sattui johtumaan, eiv?tk? omat toveritkaan niin harvoin olleet pi

ttujaan", sanoi paksunpy?re? kapteeni pitk?lle laihan

seeri. "Jos kaikilla olisi sama huumori, niin ei meid?

estyksess? matkaamaan joen yli. Melkein koko kaupungin asujamisto oli kokoontunut valleille, joita ruotsalaiset jo pitemm

arle uskaltaisi yritt?? virran yli n?in sumuisen ja ep?edullisen ilman vallitessa, kummastui suuresti, kun

lin ep?ilyksen. Viime mainittu k?vi rauhattomaksi sit?kin suuremmalla syyll?, kun h?n aina t?h?n asti oli el?nyt siin? uskossa, ett? kuningas Kaarle, jos h?n olisi niin h?ik?ilem?t?n, ett? uskaltaisi joen yli, olisi tehnyt yrityksen virran ylemm?lt? kohdalta, jossa l?ytyi sangen edullinen yli-kulkupaikka. Sinne h?n sen takia olikin asettanut kenraali

tsui my?s heti kokoon lukuisan palvelijakuntansa ja antoi m??r?yksen,

ksen ja pakotti vihollisen joukot lyhyen taistelun j?lkeen per?ytym??n. Paykull l?hetti kerta toisen per?st? lis?joukkoja, mutta aina samalla

htelevaa taistelua. Kun se viimein alkoi kallistua ruotsalaisten voi

ohi, kuningas

ja j?tti huolestuneen n?k?isen? leirin, josta

tti palvelijajoukon johtaja ?kki? juoksijans

lh?isyytenne aiko

hetkisen, jonka j?lkeen

zaci

jzaciin asti, joka oli Sobieskin suvun sukutila ja sijaitsi noin kaksi penik

??ni? kuulunut kuin hevosten kavioiden kapse ja puiden suhina, tunsi h?n i

ksen kasvot loistivat tyytyv?isyydest?, kuten tavallista. Ainoastaan kerran ne synkistyiv?t, sill

ss??n, kuinka pari kuningasta ymp?r?iv?? hoviherraa kaatui veteen, kun he Kaarle XII:n s

tte laulaen reipasta sotilaslaulua ja toisinaan l?hett?en vihollisille k

kuningas. "Sinun mahtava ruum

lloin voi teid?n majesteettinne o

ki vasemman jalkansa rannalle, kuului laukaus ja vanhan kersantin hattu heitt??ntyi pitk?lle veteen. Kaski kat

yll? hankin itselleni puolalaisen

aan runsaasti koristettu puolalainen lakki. T?ss? p??hineess??n, joka ei ensink??n ollut sopusoinnussa verest? ja tomusta tahraantuneen ruotsalaisen sotilaspuvun kanssa, oli Kaski niin perin hauskan n?k?inen, ett? Kaarle kuninkaankin t?ytyi vet?? suunsa hymyyn. Vanhus nau

as Kaarle ja kuolema

?kkin?iseen

juuri tehdess? koomillisia vir

n lakkisi, joka sinua ei en