Kaarle XII vanginvartijana

yi h?n heng?ht?m??n. Povi nousi rajusti ja ainoastaan

A

?n aavisti jotain pahempaa, nimitt?in iso-?idin ep?suosiota ja muita sen yhteyteen punoutuneita harmillisuuksia. Varmaankin k?ytt?isi veljentytt?rens? vastustuksesta ?rsyyntynyt leskiruhtinatar kaikki vallassaan olevat keinot, jotka eiv?t suinkaan olleet v?h?iset, koska h?n m.m. oli

elle ja huuliltaan kuului hell?

an kiirehtim??n mahdollisimman l?helle kylm?? k?yt?v?n se

, ja kun h?n oli ne tuntevi

n ainoa, jolle vo

meni pienen akkunan ohi. Juuri kun h?n oli Eleonor

sep

ut yksist??n kuullut nime??n, vaan m

mit? on tapah

ora, "seuraa minua niin ett? saam

?mm?ksi, kuiskasi nuori ruhtinatar

on t?

voinut kielt?? h?nelt? sis??np??sy?, ja kun h?n ol

", virkkoi Eleonora, "mutta etk? voi ke

Ruotsin kuningas t?n? aamuna aikaiseen tullut joen yli ja ly?nyt meid?n armeijamme pakosalle, eik? h?n

hyvin asianlaita!" kes

sekseen, "jospa vain

sen ymp?rist?n ylh?is?. Ruhtinas Adam Sobieski, Eleonoran is?, eli silloin viel? ja asui p??kaupungissa. H?nen kuolemansa j?lkeen muutti h?nen van

, joka sittemmin Kaarle XII:nen mahtisanan avulla lyhyemm?n aikaa kantoi Puolan kuningaskruunua. Ladislas oli

he tunsivat, etteiv?t he voi koko el?m??ns? olla erotettuina t

aikka Leczinskin ja Sobieskin suvut olivat poliittisia vihollisia, osotti leskiruhtinatar Ladislakselle kuitenkin yst?v?llisyytt? ja vierasvaraisuutta. T?m? j?i linnaan l?hes kahdeksaksi p?iv?ksi, ja kun h?nen vihdoin t?ytyi j?tt?? hyv?stit, uudistivat h?n ja Eleonora j?lleen uskollis

kselle, ei Joseph luonnollisesti voinut

las olisi ehk?

eytti Eleonora. "Ajatt

ttavasti. "Mutta ottakaa neuvoistani vaari ja antakaa asi

tu, kun h?n lausui

an herrani tytt?ren edest?. Luottakaa minuun. Teen

okseen vaatimaan selityst?, linnanpihan poikki pohjoiseen rakennuksen siipeen, miss? h?nen huoneustonsa sijaitsi. Sinne tultuaan, r

aikutuksen odottamaton laukaus teki sul

hassa tuomiokirkossa, h?n kuuli selv?sti kansan riemun, vastaanotti ihastuksella aatelismiesten onnentoivotukset ja antoi itse merkin juhlalaukausten ampumiseen. Ja t?m? yksin?inen laukaus, jonka linnassa syntynyt kaiku teki monikertaise

vanha palvelija polvet vapisevina,

mies!" ?rj?si kardin

t seisovat u

akin alle. Puolittain pukeutuneena sy?ksyi h?n linna

??nkuin reumatismin vaivaamana, kunnes uni h?nt? vihdoin armahti, ottamalla h?net helmoihinsa. Mutta ajatus, ett? Stanislaus korotettaisiin Puolan valtaistuimelle, ei antanut h?nelle unessakaan rauhaa. H?n n?ki unta, ett? Stanislaus ja kardinaali taistelivat

koko h?nen ruumiinsa

o se todellinen, va

? kuului alhaalta, olik

torill

inun t?ytyy joutuin paeta t??lt?!" huusi h?n, samalla kun tuskanhiki juoksi pitkin h?nen otsaansa. "Viholli

in kurkkuun ja uhkasivat melkein tukahuttaa h?net. H?nen t?ytyi sen

ja riensi rukouspallin luo, jossa h?n vapisten vaipui alas ja rukoili kiivaasti, ett? Jumala pyh?n nei

n n?it? tunteenpurkauksia, kunnes h?n ep?il

en sill? aikaa kun taistelua kesti. Pikemmin kuolleen kuin el?v?n n?k?isen? makasi h?

hden. Juuri kun h?n aikoi juosta rappuja yl?s, huomasi h?n ruhtinas Sergo Panitzkyn, joka pistooli ja sapeli k?dess? tuli vastaan. Kiireess??n ei h?n huomannut Eleon

a linnanpihalla. Kun he olivat hetkisen

in on koko Puola nykyhetkell? pannut kaiken toivonsa. Jos

llisemme seisovat ulkopuolella",

tied?n!" huudahti ruhtinas. "

ijotte tehd??" kysy

?ytt?? asetta. Viime kerralla, kun olin t??ll?, l?ysin er??st? kellarista kol

huoaten, "silloin voitte olla varma siit?, ett? tulette saamaan sellaisen paikan, joka vastaa teid?n asemaanne ja is?nmaanrakkauttanne. Min? otan mukaani ainoas

Sergon johdettaviksi, ja luvannut heille taivaan suosiota, jos he miesm?isesti taist