Kaarle XII vanginvartijana

oli laskettu. Kolme tornia, yksi keskess? ja kaksi pienemp?? kummassakin p??ss?, kohosivat huomattavasti sammaleiden peitt?mien harmaiden seinien yli, ja ne n?kyiv?t pitk?ll

ia, jotka saattoivat Puolan asukkaat varustautumaan toisiaan vastaan. Puolalainen ylimist? oli nimitt?in vallanhimoista ja itsetietoista v?ke?, jonka voi saada ainoastaan asevoimalla tunnustamaan ylemp?ns?, sellaisen, jolla yksin??n oli ratkaiseva voima.

ja is?nmaataan rakastavia puolalaisia, jotka tekiv?t ahkeraa ty?t? pit??kseen Puolan kansan koossa, mutta he eiv?t onnistuneet. Jokainen tahtoi olla herra, ei kukaan totellut, ja sent?hden onkin P

uvien ratsujen sel?ss?, ei helli? impyeit? ihanina kes?-iltoina kuuntelemassa luutun sointuvia n?pp?ilyj?, eik? raikuvia mets?stystoitotuksia metsik?ss?, vaan kaikkialla vallitsi raskas ja painostava synkkyys, joka oli t?ydellisess? sopusoinnussa itse linnan kanssa, jonka keskitornissa oleva rautainen tuuliviiri surkeasti natisten k??nteleikse sinne t?nne, aikaansaaden niin kamalan ja aavemaisen tunne

armeijan avulla pelasti voittoisan turkkilaisen joukon piiritt?m?n Wienin, oleili t??ll?. Juhlatilaisuus seurasi toistaan, suuret salit loistivat kullassa

si eteenp?in, sit? proosallisemmaksi se muodostui. Edellisten vuosisatojen tunnus oli kiitos ja ylistys, ny

ota t?m? kertomus koskettelee, asui linnassa ruhtinas Sobieskin ij?k?s puoliso. Van

htinatar Martha Sobieski kutsuttanut ymp?rilleen koko palvelijakuntans

?ren kanssa. Kirjeess? ilmotetaan, ett? anastaja, ruotsalainen kuningas, l?hestyy n?it

??n kumartaen sek? asettaen k?den

tuottakoot ne nyt j?lleen kunniaa. Sin?, Joseph", jatkoi h?n k??ntyen vanhimman palvelijan puoleen, jota vanhuutensa ja u

teki viel? syvemm?n kumar

i ja vereni hallitsijattareni edest?, ja min? menen tak

lisuusvakuutusta teht?ess? kartanolla, h?visi v?hitellen, ja kun h?n oli tullut suureen raskailla kullatuilla nahkatapeteilla koristettuun salonkiin, jossa kuningas Johan muinoin tapasi vastaanottaa vieraitaan ja jossa Sobieskin suvun kuolleiden j?senten

en pienill? kasvoillaan lep?si niin ihmeen syd?mellinen hyvyys, mik? h?nen tummansinisist? silmist??nkin kuvastui, ett? sen, joka kerran n?ki t?m?

maan, k?vi t?m? odotus h?nelle vihdoin liian pitk?ks

ajattelet

her?tti rouva Mar

olemaan hiljaa, "yhdelt? n?k?kannalta katsoen ei h?nen aikomuksensa ole niin perin moitittava. Saat kuulla, lapseni", jatkoi h?n, huomatessaan, ett? pojantyt?r osotti ihmettely?, "etk? sin? en?? ihmettele. Kuningas Kaarle oli juuri noussut valtaistuimelle, kun tsaari Pietari, kuningas August ja Tanskan kuningas ?kkiarvaam

"kenen h?n tahtoo asettaa tilalle? Itse

utta h?nt? en ole pitk??n aikaan n?hnyt. Valtiomiehen? ei h?n sit?paitsi ole ylen aulis antamaan tietoja. Olen useasti kysynyt h?nelt? asioita, jotka kosk

tar takaisin nojatuoliinsa ja k?tki taas kasvot k?siins?. Muutama

ni", sanoi h?n tuski

o iso-?iti

ta kyn

aa k?dest? kiinni ja meni hitain ask

uillamme ja h?ik?ilem?tt?m?sti leikkii Puolan kunniakkaalla kuningaskruunulla. Mutta anna kuitenkin henkesi tulla ei ainoastaan Puolan kuninkaan vaan my?s koko h?nen sotajoukkonsa yli, niin ett? ne voisivat ajaa pois anastajan ja palauttaa levon ja rauhan vertavuotavaan maahamme. Sinun k?siisi, pyh? neitsyt", jat

illeen silkkipallille, kun samassa salon

me

ja naiset k??ntyiv?t kauhistuneina ??nt? kohden. Rouva Martha sai k

ttautumatta tunkeutua t?nne? Ku

est?", virkkoi vieras, ja samass

ar oli nyt tu

leili sisartaan. Kardinaalin takana n?kyi nuori komeasti puettu puolalainen. Hienojen huulten ymp?r

uhtinas Sergo ei kuitenkaan viel? ollut ehtinyt tehd? itse??n kuuluisaksi muuten kuin ennenmainituilla "puolalaisilla valtiop?ivill?", miss? h?n sek? sopivissa ett? sopimattomissa tilaisuuksissa oli ?

atta siit?, voivatko he sitte kypsyneemm?ss? ij?ss? pit?? toisistaan eli ei. Siten luonnollisesti syntyi monta onnetonta avioliittoa, m

mutta heti ensi kerralla oli Eleonorassa her?nnyt ehdoton vastenmielisyys ruhtinas Sergoa kohtaan. Eik? h?n mitenk??n tahtonut vastenmielisyytt??n salata, ei edes iso-?idin ja kardinaalin l?sn? ollessa. H

ohda, ett? h?n on

nas Sergon huulet olivat tuskin koskettaneet sit?, kun Eleonora tulisesti veti k?tens? takasin ja riensi kuin pe

i meill? vakava keskustelu, ja luultavasti teid?n ?kkin?inen tulonne h?mm?stytti h?nt? siin? m??rin ett? h?n riensi pois. H?nh?n on viel? niin nuori", j

t? kohtaan. Mutta h?n ei siit? puhunut nyt mit??n, vaan suuteli kunnioittavasti vanhan leskiruhtinattaren k?tt?, jonka j?lkeen h?n

sta, ja leskiruhtinatar sai nyt kuulla kauan odottamansa tiedon, kene

inattaren otsa syviin ryppyihin. Kiivaasti tarttui h?n velj

in? tied?t, etteiv?t Leczinskin ja Sobieskin suv

tunne ket??n jalompaa puolalais

ja heitt?en samalla silm?yksen veljeens?. "Ei ket??

la kun h?n heitti merkitsev?n sivusilm?yksen akkunaa kohden

ymm?rsi kardinaalin viittauksen,

een akkunan viereen, rummuttaen sormillaan kiivasta marssia. Vihdoin n?hdess??n Eleonoran

vat, taivaalle kiitos, vanhat lakimme voimassa, j