Kaarle XII vanginvartijana

n. H?n avasi mukanaan olevalla avaimella oven ja astui sis??n. Sis?ll? vallitsi pimeys. Tyt?n tuntemus autti kuitenkin h?nt? pime?ss?kin

tyi h?n vapisten sein?? vasten, sill? pimeydess? ei h?n voinut tiet??,

k?yt?v?ll? hiipi, ei ollut kukaan muu kuin Joseph. H?n kuunteli sent?hden hyvin tarkkaan ja huomasi suureks

pelosta. Niin hiljainen kuin h?nen kuiskeensa olikin, kuului se kuiten

astasi vanha pa

hevoset

va

sitte muuta

arovasti oven siniseen h

?n osan y?st?. Levottomuus vei h?nelt? unenkin. Levottomassa sieluntuskassa makasi h?n j?nnityksell? kuunnellen y?tuulen aikaansa

itenkin oikeuksiinsa, h?nen silmi??n alkoi h?

telemaan. Tuska ja levottomuus ter?stiv?t h?nen kuuloaan, ja s

aijotaan salamurhata ja sitte valehdella, ett? itse olen ep?toivon

lla kun h?nen sormensa lujasti puristivat pienen kallisarvoisen pistoolin tukkia. Henk

kuin mahdollista. Mutta h?n sek? h?mm?styi ett? kauhistui huomat

n puolikovaan, "mihin

as tunsi heti E

sent?hden rauhottunee

ummallisesta menettelys

si sin? ol

aakseni

tko j?rjelt

malan k

i h?n kardinaalil

set vahtimiehet huomaavat teid?t, luulevat he tei

ta kun Eleonora viel? kerran selitti suunnitelma

uat pyyt?? minulta jotain sellaista, jota voin antaa sin

tt?v??", vastasi Eleonora ujos

an

in uska

t, tytt?seni,

okseen. Ennen kuolema", lopetti Eleonora koneellisesti leikkien pient? tikaria,

tenmielinen tunne virtasi

lette kihlatut jo kehdossa"

, "mutta tied?n my?s, ettei sellaine

i. Muutaman minuutin asi

akastat kait j

kas

?n kyllin arv

esti. Enemm?n kui

?nen pyhyytens? samalla kert

as Lecz

isesta odotuksesta vapiseva tytt? voi ainoastaan kuulla,

t? p??t?ksesi saattai

keni. Kardin

t kire? suhde Leczinskin ja S

ohta tulevalla sukulaisuus-yst?vyydell?

i kardinaali. "Mutta silloin voit my?s olla varma,

?? h?nt?", sanoi

in? ajatte

ivaasti. "Siten ei pitk?llek??n p??st?, vaan on teid?n luva

naalin k?teen vie

rhaan kykyni mukaan", lausui kardina

n oli vakuuttautunut siit?, ett?

lijat valmiina takaportin luona. So, so!" komensi h?n, kun kardinaali aikoi puhua,

a ty?nsi h?nen korkea-arvoisuutensa k?yt?v??n, samalla kun h?n heikosti ysk?sem?ll? antoi k?yt?v?n

dinaali, kun ei Eleonora n?ytt?nyt se

nginvartija h?mm?styy, kun h?n huomaa heikon naisen voineen pett

teli, mutta kun ei kuulunut v?hint?k??n melua, joka olisi osottanut h?nen viekkauten

takaoven kautta linnanpihalle ja he olivat

a, oli tehnyt Kaarle kuninkaan niin varmaksi asiastaan, ettei h?n katsonut tarpeelliseksi asettaa vahteja sen paremmin k?yt?v

aalin!" mutisi kardinaali itsekseen. "Kunhan ny

taamaan, niin on minulla vastaus valmiina. Eik? linnan omistaja

piti aivan oikeana. Enemp?? aikaa hukkaamatta hiipi h?n sent?hden takaport

m??n. Mist??n hinnasta ei h?n kuitenkaan tahtonut k??nty? takaisin pehme??n s?nkyyns?, sill? si

? ja pakolaiset seisoiv

kardinaalin rinnasta ja

enk??n silti miten tahansa. Eleonora on tehnyt minulle ja Puolalle korvaamattoman palveluksen jota ei

orttia, huomasi heit?, siit? yksinkertaisesta syyst?, ett? h?n Josephin toimesta pikkasta ennen oli otettu hengilt?. Muutamien minuuttien kuluttua saapuivat he hevosten luo, jolloin kardinaa

"sill? olen halukas n?kem??n XII:nen naamataulua, kun h?

linnaan ilman ett? kuk

*

nyt j??hyv?isk?yntins? leskiruhtinattaren luona, joka silloin oli valittanut, ettei h?n sitte ei

t?miseksi, mutta kuitenkin tuloksetta. Vanha Joseph, joka johti etsiskelyj?, nauroi partaansa, mutta silti

nitzky, joka oli julistettu sotavangiksi, kun ei h?n ollut antanut kunniasanaansa siit?, ettei h?n kantaisi

ukuisena kokoontunut er??seen linnanpihan sopukkaan ja ilmaisivat siell? salaisia me

ukon keskell? seisoivat

llen. Keskustelu p??tty

ett? kaikki oli

noi kuningas. "Sinulla on kait

id?n majes

et sitte

l? puhua veljens? vapauttamisen pu

littain kiivastuneena kohtaamastaan vastarinnasta.

sijattarensa takana, voi vaivoin salata ilons

en kuluttua tuli h?n takaisin olennon kanssa, joka oli

n", ajatteli Joseph, malttamatta

tti hyvin tyytyv?iselt?, kun oli vihdoinkin saanut kaipaamansa vastust

innanpihan ruohomatolla. Mutta ennenkun ratsumies ehti puolitiehen, putosi loistava kardinaalivaippa maahan

t?m? on!" virkkoi kuni

v?n silm?yksen. "Tuo

mak

in t?m? huoneessa", v

ono

inatar, l?hestyen kuningasta, joka tuskin tiesi, uneksiko h?n vai oliko

sit? t?st?

ttinne sen pian k?sitt

pelastanut

nullahan

my?s iso-?idi

itenkaan Josephia juttuun. Kun h?n oli lopettanut, kumarsi h?n syv?

nne, olen valmis vankina as

luonteenmukainen my?ntyv?isyytens? naisia, eritt?inkin nuoria vastaan pelasti nyt Eleonora Sobieskin. Sanaakaan sanomatta teki h?n ruhtinattarelle ??nett?m?n j??hyv?isterve

einen ratsumies h?vin

lla riensi esiin ja su

irkkoi h?n, rajus

e tuosta ylimielisest? ruhtinas Sergosta, sill? juuri h?nen ymm?rt?m?tt?myytens? ja lapsellisen ylpeyte

tareksi ja omistanut urhealle pojantytt?relleen mit? hellimm?t hyv?ilyns?. Ja Rajzacin linnassa syntyi kaikkialla myrskyis? ilo, joka illalla ko

acin linnan sammaltuneiden muurien sis?pu

?n matkasi pois linnasta. H?n oli sek? h?peiss??n et

in olisinpa antanut Anders Kaskin ja Pietari Stormin toimia van

ehdyn kepposen, mutta ?kki? se palautui h?nen muistoonsa, vaikkei suinkaan ep?miellytt?v?ll? tavalla. Er??n? iltana h?n nimitt?in saapui pienen joukon kanssa uuden kuninkaan maatilalle. Siell? vietettiin loistavaa juhlaa. Nuori ruhtinatar Eleonora So

lisesta onnestani, ja min? toivon, ett? kaikki l?

ilun, joka pitk?n aikaa oli ollut puheenaiheena sek? Puolassa ett? muissa maiss

n Kaarl