Sota ja rauha II

ua kaikissakin, ei vain hymyilyss? vaan ??nen v?reiss?, viel?p? askelissakin t?ss? talossa tuon kauhean tiedon saapumisesta asti, niinp? nytkin pikku ruhtinattaren

schtique (comme dit Foka - kokki) de

len kalpea, - sanoi ruhtinatar Maria h?mm?styne

? - sanoi er?s sis?k?ist?. (Maria Bogdanovna oli k?til? l?heis

- kenties on paras. Min? menen. Courage, mon ange![6

tuskaa, kuvautui pikku ruhtinattaren kasvoilla my?s

es...[7] - ja ruhtinatar purskahti itkuun lapsellisessa tuskassaan, oik

neesta ja meni noutam

Dieu![8] Oh! - k

si??n tuli jo k?til? h?nt? vastaan

een, - sanoi ruhtinatar Maria, katse

ria Bogdanovna, kiirehtim?tt? kulkuaan. - Te

i. (Lisan ja ruhtinas Andrein toivoa noudattaen oli l?hetetty noutamaa

?? h?t?ilk?, - sanoi Maria Bogdanovna

n raskasta. H?n katsahti ovesta - palvelijat kantoivat makuuhuoneeseen ruhtinas Andr

ja k??ntyiv?t taas poisp?in. Ruhtinatar ei tohtinut kysell?, vaan sulki oven ja palasi kamariinsa ja milloin istui nojatuoliinsa, milloin otti k?teens? rukouskirjan, milloin laskeutui polvilleen pyhimyskaapin eteen. Mielipahakseen ja kummakseen h?n tunsi, et

oi, - ja toin ruhtinaan vihkikynttil?t palamaan suojelus

olen iloine

armollinen

a kysyv?sti, j?lkim?inen rauhoittavasti. Kaikkiin talon soppiin oli levinnyt ja kaikkia hallitsi sama tunne, jota ruhtinatar Maria tunsi istuessaan huoneessaan. Luullen, ett? jota harvemmat tiet?v?t synnytt?j?n tuskista, sit? v?hemm?n h?n k?rsii, - koettivat kaikki heitt?y

aloivat p?reet ja kynttil?t, ja kaikki valvoivat. Vanha ruhtinas astua jyskytteli kantap?ill??n pitkin ty?huonettaan ja l?hetti

on alkanut, - sanoi Maria Bogdanovn

ja ilmoitti

j?lkeens?, ja Tihon ei siit? l?htien ku

nsa, puisti p??t??n, l?heni ??neti h?nt? ja suudeltuaan h?nt? olkap??h?n h?n poistui huoneesta niist?m?tt? kynttil?it? tai sanomatta, miksi oli tullut. Juhlallisin salaisu

lvoo viimeiset myrskyns?. Vastaan ottamaan saksalaista l??k?ri?, jota Moskovasta odotettiin joka hetki, oli l?hetetty varahevosia val

uotuina hoitajattarensa ryppyisiin, pienimpiinkin yksityispiirteisiin tuntemiinsa kasvoihin:

?tt? omia sanojaan. H?n kertoi jo satoja kertoja ennen kertomansa jutun, miten ruhtinatar vai

n, ei koskaan tarvita

itetyn ha'an, alkoi hulmuuttaa silkkisi? uutimia, ja huumaten kylm?? ja lunta, puhalsi kynttil?n sammuksiin. Ruhtinatar Maria vavahti; hoitajatar heitti kutimensa, meni ikkunan l

h?n sanoi pidellen kehyst?, sit? kuitenkaan sulke

noi ruhtinatar Maria. - Pit?? menn?

aille. Kaidepuun pylv??ll? oli talikynttil?, jonka liekki lepatti tuulessa. Palvelija Filippus h?mm?styksiss??n, kynttil? k?dess?, seisoi alempana porrasjakson p??s

os! - ??ni san

vastasi vouti Demjan

otakin, ja talvikenkien askeleet alkoivat nopeammin l?

in, ilmaantuivat v?liportaalle, jolla palvelija kynttil?ineen seisoi, ruhtinas Andrein kasvot ja vartalo. H?nell? oli turkki yll? ja kaulus lumessa. Niin,

atar ei voinut puhua, h?n k??ntyi takasin ja tuli l??k?rin kanssa, joka oli astunut sis??n h?nen j?list??n (r

aani! - ja riisuttuaan turkkinsa ja kenk?ns