Kaksintaistelu

adeshda Feodorovnan luo ja tarttui, tervehtim?tt? ja hattuaan riisumatta, h?nen mo

miellytt?v? tohtorimme kertoi eilen Nikodim Aleksandritshill

n kuollut, - vastasi

in puolensa. Varmaankin oli miehenne harvinainen, ihmeellinen, pyh?

pilkut ik??nkuin pienet neulaset olisivat hyppelehtineet ihon al

oanne Ivan Andreitshin kanssa. Se on hurmaavaa. Vapisen ilosta, en l?yd? sanoja. Rakkaani, min? rupean naittajaksenne... Min? ja Nikodim Aleksand

atellut, - sanoi Nadeshda F

, rakkaani. Olettehan t

? hy?ty? siit? olisi, ett? menisimme vihille? Min? en katso

i Maria Konstantinovna. - Jum

rane, p?invastoin pahenee

stantinovna, astuen askelen taap?in ja ly?den k?tens? yhteen

le viel? el?nytk??n, kun

oli mennyt naimisiin miehen kanssa, jota ei rakastanut, sitten liittynyt Lajevskiin ja koko ajan el?n

enn? vihille..." ajat

shmianovin, pun

van Andreitsh polvillaan sit? py

hvalla suruisena, vakavana, tuijottaen yhtee

, t?ytyy minun sittenkin sanoa teille, ett? t?st? p?iv?st? on kaikki v?lill?mme loppu

nsa v?r?htiv?t taaskin, niille lehahti lempe? haavemielinen ilme, h?n ojensi s?ik?htynee

inen olla ?itinne tai vanhimman sisarenne sijaise

olleista ja seisonut h?nen edess??n. H?n syleili rajusti Maria Konstantinovnaa ja painoi kasvonsa h?nen olkap??t?ns? vasten. Molemmat

onstantinovna, - min? tahdon puhua tei

?hden, Her

maton, heikko, ?idit?n, ja min? k?rsin ja k?rsin... Mieheni ei olisi suonut meid?n tutustua h?neen, mutta sain h?net taivutetuksi... Me aloimme vastaanottaa Ivan Andreitshi? ja h?nen seurassaan tietysti teit?kin, muutenhan h?n olisi loukkaantunut. Minulla on tyt?r ja poika... Ymm?rr?tte, lapsen hento ymm?rrys, puhdas syd?n ... joka pahentaa yhden n?ist? pienimmis

Feodorovna, vapisten koko ruumiissaan

on paljon annettu, h?nelt? paljon vaaditaankin. Voi, yst?v?iseni, jos nainen olisi t?ss? suhteessa miest? tyhmempi tai heikompi, ei Jumala olisi h?nelle uskonut poikien ja tytt?jen kasvatusta. Ja siksi te, rakkaani, antauduitte paheen tielle, kun unohditte kaiken h?veli?isyyden; toinen olisi teid?n asemassanne kartellut ihmisi?, istunut kotona lukkojen takana, ja ihmiset olisivat n?hneet h?net vain Herran huoneessa, kalpeana, puettuna mustiin, itkev?n?, ja jokainen olisi vilpitt?m?sti s??lien kuiskannut: "Jumala, tuossa synti? tehnyt enkeli j?lleen palaa luoksesi..." Mutta te, rakkaani, unhotitte kaiken vaatimattomuuden, elitte julkisesti, vallattomasti, ik??nkuin

sido kaulahuivia niinkuin pit?isi, ja miesparan liinavaatteista ja saappaista n?kyy, ettei kotona h?nest? kukaan pid? huolta. Ja aina pid?tte h?nt? n?l?ss?, pulmuseni; onhan luonnollista, ett? ellei kotona kukaan huolehdi teekeitti?st? ja kahvista, niin mies kuluttaa puolet palkastaan paviljongissa. Ja kotona teill? on ihan kamalaa, kamalaa! Ei kell??n koko kaupungissa ole k?rp?si?, ja teill? niit? kuhisee kaikki lautaset ja vadit mustanaan. Ikkunalaudoilla ja p?ydill? paksulta p?ly?, kuolleita k?rp?si?, juomala

sioita, - parahti Nades

nnellinen, mutta mi

t? odottaa tulevaisuudessa kova suru! Yksin?inen vanhuus, taudit ja sitten edesvastuu viimeisell? tuomiolla... Kauheaa, kauhea

sanoi Nadeshda Feodorovna

nk?t

Voi, jospa t

utua kolmensadan ruplan velasta, kuinka h?nt? oli naurattanut, ja sitten h?n oli palannut kotia my?h??n illalla, tuntien itsens? peruuttamattomasti langenneeksi ja rahalla ostettavaksi. H?n ei ollut

h?n. - Ivan Andreitsh j??k??n

Mi

n?j?

ell? el?tt?? itse?nne?

, tai ... tai perus

?n nyt teid?t, koettakaa rauhoittua ja ajatella ja tulkaa huomenna luokseni iloise

sytytti keitti?ss? kynttil?n. Yh? itkien Nadeshda Feodorovna meni makuuhuoneeseen ja k?vi vuoteelle pitk?kseen. H?n alkoi ?kki? tuntea vilunv?reit?

tunsi potilaassa oman itsens?. - Min? maksan. Olisi typer?? luulla, ett? min? rahasta... Matkust

l? tuli Laj

i h?nelle Nadeshda Feo

viikko, laiva l?htee, mutta min? en matkusta. T?ytyy siis viipy? t??l

- kysyi h?n hymyillen ja siris

tt?? huomenaamulla nout

ovnan, alkoi t?m? her?tt?? h?ness? s??li? ja syyllisyyden tunnetta; h?nell? oli Nadeshda Feodorovnan l?sn?ollessa hieman paha omatun

ja puhuttelin sinua t?rke?sti. Ann

neeseensa, pani maata, mutta e

n ja ritarimerkkeineen, tunnusteltuaan Nadeshda Feodorovnan valtasuonta ja katsottuaan h?nen ki

uinka o

ivat pelkoa, suurta h

allista, - vastasi Samoile

ki k?rsim?tt?m?sti rypist?en k

n, suo anteeksi! Ei kell??n ole joutilaita rahoja, ja min? olen saanut viisin ja kymmenin ruplin ke

- Kautta kaikkien pyhimysten, lauantaiksi! Ellen p??se lauantaina matkustamaan, en t

ntui oikein kirahtavan h?nen kurkussaan, - kun minulta ovat kaikki ottaneet, seitsem?ntuhatta

siis lauanta

oet

a! Niin ett? rahat jo perj

barberisakoa, tincturae gentianae, aquae foeniculi - kaikki yhdess? seoksess